Patty voihki. "Minä luovun 'Pris': Minä luovun. -- Kas niin, ole sinä
emäntänä, en koskaan pyydä sitä kunniaa enää uudelleen."
"Tahtoisin mielelläni", huomautti Twin, "nähdä Pattyn pitävän seuraa
nuorelle miehelle."
"Sitä et tarvitse kauankaan odottaa", sanoi Patty lämmöllä. "Voit
nähdä sen huomisiltana, jos se sinua niin huvittaa."
"Huomisiltana?"
"Niin", sanoi Patty.
"Etkä sinä ole pyytänyt minua yhteenkään tanssiin!" huudahtivat
kaikki kuorossa.
"En ole pyytänyt ketään", sanoi Patty arvokkaasti.
"Aiotko sinä sitten tanssia itse kaikki kaksikymmentä tanssia hänen
kanssaan?"
"Oh, en; tanssin hänen kanssaan vain kymmenen tanssia -- en ole vielä
laatinut hänelle ohjelmaa", lisäsi hän.
"Mikset?"
"En ole koskaan tehnyt sitä."
"Onko hän sitten ollut täällä ennen?"
"Ei; siinä syy."
"Syy mihin?"
"No niin", alkoi Patty, "olen kutsunut hänet joka vuosi siitä alkaen
kun tulin tänne."
"Ja onko hän aina kieltäytynyt?"
"Ei, hän on luvannut, mutta ei ole koskaan tullut."
"Miksei?"
"Hän pelkäsi tulla."
"Pelkäsi? Tyttöjäkö?"
"Niin", sanoi Patty, "osaksi -- mutta enemmän oppilaitosta."
"_Oppilaitos_ ei tekisi hänelle mitään pahaa."
"Luonnollisesti ei, mutta hän ei voi sitä käsittää. Nähkääs, hän
pelästyi kun hän oli nuori."
"Pelästyi? Mitä sitten?"
"No niin", sanoi Patty, "se tapahtui seuraavasti: Se oli silloin kun
minä olin täyshoitolassa. Hän oli Andoverissa ja hänen kotinsa on
etelässä; kulkiessaan kerran Washingtonin ohi tuli hän tervehtimään
minua. Ja kuinka olikaan, niin meidän hovimestarimme oli lähtenyt
kaksi päivää aikaisemmin ja vienyt mukanaan kaikki veitset ja
kahvelit ja kaikki rahat, mitä hän löysi ja Nansy Lee'n kultakellon
ja kaksi hattuneulaa ja minun hopeaisen pääharjani ja pullon
konjakkia ja piirakan"; hän luetteli omantunnontarkkuudella kaikki
yksityiskohdat; "ja rouva Trent -- se oli johtajattaren nimi -- oli
ilmoittanut paikan avoimeksi."
"Olisi hänen luullut saaneen entisestä kyllikseen", sanoi Georgie.
"Sinä voit luulla niin", sanoi Patty, "mutta hän oli hyvin toimelias
nainen. Sinä päivänä, jolloin Raoul -- se oli hänen nimensä -- tuli
minua tervehtimään, oli jo yhdeksäntoista henkilöä käynyt hakemassa
tuota paikkaa, ja rouva Trent oli väsynyt heitä puhuteltuaan. Hän
pyysi tyttärensä Sarahin ottamaan vastaan ne, jotka tulisivat vielä
samana iltana. Neiti Sarah oli pitkä ja hoikka ja käytti silmälaseja,
ja hän oli -- oli --"
"Ankara kurinpitäjä" -- sanoi Twin.
"Niin", myönsi Patty, "hirveän ankara kurinpitäjä. No niin, kun Raoul
saapui sinne, antoi hän käyntikorttinsa Ellenille ja kysyi minua;
mutta Ellen ei käsittänyt häntä, vaan kutsui neiti Sarah'n ja kun
neiti Sarah näki hänet frakissa niin hän --"
"Luuli häntä hovimestariksi", tokaisi Georgie.
"Niin, luuli häntä hovimestariksi ja katsoi korttia, jonka Raoul oli
antanut Ellenille ja sanoi kylmästi: 'Mitä tämä merkitsee?'"
"Se on -- se on minun nimeni", änkytti hän.
"Kyllä ymmärrän", sanoi neiti Sarah, "mutta missä on Teidän
suosituksenne?"
"Minä en tiennyt, että se oli tarpeellista", sanoi hän hirveän
peloissaan.
"Luonnollisesti se on tarpeellista", vastasi neiti Sarah. "En voi
sallia teidän tulevan taloon ellei teillä ole suosituksia niistä
paikoista, missä Te olette ennen ollut."
"Minä en luullut, että Te olette niin ankara", sanoi hän.
"Minun täytyy olla ankara", vastasi neiti Sarah varmasti. "Onko
teillä paljon kokemusta?"
"Hän ei tiennyt, mitä toinen tarkoitti, mutta piti kuitenkin
viisaimpana vastata, ettei hänellä ollut."
"Sitten Te ette luonnollisesti kelpaa", sanoi neiti Sarah. "Kuinka
vanha te olette?"
"Poika parka oli niin peloissaan, ettei hän heti voinut muistaa.
Yhdeksäntoista, änkytti hän, tarkoitan kaksikymmentä."
"Neiti Sarah huomasi hänen hämmästyksensä ja sanoi ankarasti: 'Minä
en voi käsittää, kuinka te uskalsitte tulla tänne. Minä en sallisi
Teidän olla talossa hetkeäkään. Te olette aivan liian nuori ja
liian kaunis.' Ja silloin Raoul puikki tiehensä. Kun Ellen kertoi
neiti Sarah'ille seuraavana päivänä, että hän oli kysynyt minua,
tuli tämä hirveän pahoilleen ja pyysi minun kirjoittamaan hänelle
ja selittämään asian ja pyytämään hänet päivälliselle; mutta ei
mikään voima maailmassa olisi voinut saada häntä tulemaan takaisin
taloon. Hän ei ole sen koommin uskaltanut pysähtyä Washingtoniin.
Hän matkustaa aina suoraan ohitse makuuvaunussa ja sanoo silloinkin
tuntevansa painajaisen."
"Ja senkötähden hän ei uskalla tulla tänne?"
"Niin", sanoi Patty, "juuri siinä on syy. Minä kerroin hänelle,
että täällä ei ole hovimestaria, mutta hän sanoi, että meillä on
naiskomento, joka on yhtä paha."
"Mutta minä kuulin sinun sanovan, että hän aikoo tulla."
"Niin tuleekin tällä kertaa."
"Oletko varma?"
"Kyllä", sanoi Patty, "olen aivan varma. Hän tietää", lisäsi hän,
"mitä tapahtuu ellei hän tule."
"Mitä sitten tapahtuu?" kysyi Twin.
"Ei mitään."
Twin pudisti päätään, ja Georgie kysyi: "Miksi et sitten laadi hänen
ohjelmaansa?"
"Minä en tee sitä koskaan etukäteen, sillä se voisi näyttää kohtalon
uhmaamiselta. En tahdo olla syypää mihinkään vaikeaan tapaturmaan,
joka voisi hänelle sattua", selitti hän hiukan kaksimielisesti,
ottaessaan esiin kynän ja paperia. "Mitä tansseja voit antaa minulle,
Lucille?"
Sillä välin oli koputettu ovelle ilman että kukaan sitä huomasi. Se
toistui.
"Mitä se on?" kysyi Priscilla. "Koputettiinko? Sisään!"
Ovi aukeni ja kynnykselle ilmestyi palvelustyttö kädessään
sähkösanoma. Hän tähysteli arkaillen ympäri hämärää huonetta. "Neiti
Patty Wyatt?" kysyi hän.
Patty ojensi äänetönnä kätensä ottaakseen vastaan sähkösanoman. Hän
heitti sen pulpetille katsoen siihen ivallisesti hymyillen.
"Mitä se on, Patty? Aiotko lukea sen?"
"Ei maksa vaivaa. Minä tiedän lukemattakin sen sisällön."
"Minä luen sen sitten", sanoi Priscilla repien sen auki.
"Onko se käsi vai jalka?" kysyi Patty uteliaana.
"Ei kumpikaan", sanoi Priscilla; "se on solisluu."
"Oh", mutisi Patty.
"Mitä siinä on?" kysyi Georgie. "Lue se ääneen."
New Haven, marraskuun 29 p.
Taitoin solisluun pelatessani potkupalloa. Olen kovin pahoillani.
Parempi onni seuraavalla kertaa,
Raoul.
"Ei tule", huomautti Patty, "mitään seuraavaa kertaa."