Vanha pelko.
"Minä valmistan tänään teen", sanoi Patty ystävällisesti.
"Kuten tahdot", vastasi Priscilla, kohauttaen epäillen olkapäitään.
Patty puuhaili astioita kolistellen. "Kupit ovat jokseenkin
tomuiset", huomautti hän neuvotonna.
"Sitten olisi parasta pestä ne", vastasi Priscilla.
"Ei", sanoi Patty, "siitä on niin paljon vaivaa. Ole hyvä ja sulje
akkunaluukut niin sytytämme kynttilät, se ajaa saman asian. Sisään",
huudahti hän vastaukseksi koputukseen.
Georgie Merriles, Lucille Carter ja Bartlet Twin ilmestyivät
kynnykselle.
"Lienenköhän kuullut oikein, että molemmat P:t aikovat tarjota teetä
tänä iltana?" kysyi Twin.
"Kyllä, astukaa sisään. Aion laittaa sen itse", vastasi Patty, "ja
saattepa nähdä, miten paljon parempi emäntä minä olen kuin Priscilla.
Kuulepas Twin", lisäsi hän, "ota kattila ja kaada siihen vettä; ja
Lucille, ole hyvä ja mene lainaamaan vähän spriitä 'nahkiaisilta'
käytävän toisesta päästä; meidän pullomme on aivan tyhjä. Minä
menisin muuten itse, mutta lainasin niin paljon aivan äskettäin, ja
he eivät tunne sinua, ymmärrätkö. Ja -- oh, Georgie, sinä olet aina
niin kiltti: juokseppas alas varastoon noutamaan hiukan sokeria.
Luullakseni siellä on hiukan rahaa siinä hopeisessa mustepullossa
Priscillan pulpetilla."
"Meillähän on sokeria", väitti Priscilla. "Minä ostin kokonaisen
naulan toissa päivänä."
"Ei, kultaseni, meillä ei ole enää yhtään jälellä. Minä lainasin
loput Bonnie Connaught'ille eilisiltana. Ja hae sitten esiin
lusikat", lisäsi hän. "Luulen nähneeni ne kirjakaapin alimmalla
hyllyllä, Kiplingin takana."
"Ja saanko luvan kysyä, mitä sinä itse aiot tehdä?" kysyi Priscilla.
"Minäkö?" sanoi Patty. "Oh, minä aion istua nojatuolissa ja johtaa
puhetta."
Kymmenen minuuttia myöhemmin, kun seura oli koolla ja kaiken piti
olla valmiina, huomattiin, ettei ollut yhtään sitruunaa.
"Oletko aivan varma?" kysyi Patty huolestuneena.
"Ei ainoatakaan", sanoi Priscilla katsoen kannuun, missä niitä oli
säilytetty.
"Minä", sanoi George, "kieltäydyn menemästä uudelleen varastoon."
"Ei sillä väliä", sanoi Patty ystävällisesti: "Me voimme tulla
toimeen ilmankin. (Hän ei itse käyttänyt sitruunaa.) Teetä ei
juoda teen vuoksi vaan keskustelun tähden, joka sitä seuraa, eikä
näin pienen tapaturman saa antaa häiritä itseään. Katsokaa, nuoret
naiset", jatkoi hän kuin professori, joka pitää luentoa, "vaikka
minä juuri kaasin spriitä sokeriin, en minä ole huomaavinanikaan
sitä, vaan ylläpidän keskustelua huvittaakseni vieraitani. Hillittyä
käytöstä on ennen kaikkea kehitettävä," Patty nojasi veltosti taapäin
nojatuolissaan. "Huomenna on opiston Perustajan päivä", jatkoi hän
keskustelu-tyyliin. "Olisipa hauska tietää, kuinka moni --."
"Johtui juuri eräs asia mieleeni", keskeytti Twin. "Te tytöt ette
tarvitse varata yhtään tanssia minun veljelleni. Sain häneltä tänään
kirjeen, jossa hän sanoo, ettei voi tulla."
"Ei kai hän ole _taittanut_ mitään, vai kuinka?" kysyi Patty
osaaottavasti.
"Taittanut mitään?"
"Niin -- kätensä tai jalkansa tai niskansa. Tapaturmathan ovat niin
tavallisia Perustajan päivän aikaan."
"Ei, hänen on täytynyt matkustaa pois kaupungista tärkeissä
liikeasioissa."
"Tärkeissä liikeasioissa!" naurahti Patty. "Mies parka! Miks'ei hän
voinut keksiä jotain uutta?"
"Minun mielestäni se oli aivan pätevä puolustus", sanoi Twin. "Hän
näyttää aavistaneen, että hän jäisi ainoaksi mieheksi täällä ja saisi
tanssia kaikkien kuudensadan tytön kanssa."
Patty pudisti surullisena päätään. "He ovat kaikki samanlaisia.
Perustajan päivä ei olisi Perustajan päivä, jollei puolet vieraista
tulisi viime hetkessä estetyksi ankaran sairauden tai tärkeän
liikeasian tai sukulaisen kuoleman tähden. Ainoa varma keino on
kutsua kolme miestä ja laatia yksi ohjelma."
"Minä vain en voi käsittää, että huomenna on Perustajan päivä", sanoi
Priscilla. "Ei tunnu olevan viikkoakaan siitä kun saimme purkaa
matka-arkkumme loman jälkeen ja ennenkuin huomaammekaan, saamme
pakata jälleen jouluksi."
"Niin, ja ennenkuin huomaammekaan, saamme taas purkaa ja meille
alkavat tutkinnot." sanoi Georgie pessimistisenä.
"Oh, mitä siihen tulee", jatkoi Patty optimistisena, "niin ennenkuin
tiedämmekään saamme me päästötodistuksemme."
"Ja sitten", huokasi Georgie, "ennenkuin meillä on aikaa valita
elämänuramme, niin olemme jo vanhoja naisia."
"Ja", sanoi Priscilla, "ennenkuin kukaan meistä saa teetä, niin
olemme jo kaikki haudassa, ellette heti lakkaa lörpöttelemästä ja
pidä huolta kattilasta."
"Se kiehuu", sanoi Patty.
"Niin", sanoi Priscilla, "se on kiehunut jo kymmenen minuttia."
"Se on aivan kuuma", sanoi Patty.
"Niinhän sen pitää ollakin", sanoi Priscilla.
"Ja nyt on ratkaistava probleemi: kuinka saada se pois polttamatta
itseään."
"Sinä olet tänään emäntänä; saat itse ratkaista omat probleemisi."
"Se on helppo tehdä"; ja Patty nosti sen tulelta golf-sauvan toisella
päällä. "Nuoret naiset", sanoi hän heiluttaen kattilaa, "ei mikään
muu voi yhtä hyvin kuin pensionaatti-kasvatus opettaa selviytymään
kaikista vaikeuksista. Kun Te olette ulkona avarassa, avarassa
maailmassa ja valmistatte _five o'clock_ teetä jollekin nuorelle
miehelle, joka on tullut iltapäivävierailulle -- Voitteko seurata
minua, nuoret naiset, vai puhunko minä liian nopeaan? Ja jos Teidän
syventyessänne keskusteluun kattila tulee liian kuumaksi, niin ei saa
pistää sormea suuhun ja huudahtaa ush! ja kiemaillen sanoa nuorelle
miehelle: nostakaa se pois, kuten voi helposti ajatella tapahtuvan;
mutta mieluummin sanoa hänelle tyynesti: Tämä kattila on tullut
liian kuumaksi; saanko vaivata Teitä menemään eteiseen ja tuomaan
sateensuojan? Ja kun hän palaa takaisin, niin voitte nostaa sen
koukulla sievästi pois, kuten olette nähneet minun tekevän, nuoret
naiset; ja nuoret --"
"Patty, ole varovainen!" huudahti Priscilla.
"Ush!" voivotteli Georgie.
Patty laski nopeasti kattilan lattialle. "Olen kovin pahoillani,
Georgie. Tekikö se kipeää?"
"Ei vähääkään. On todella mieluisa tunne saada kiehuvaa vettä
päälleen."