Ovi aukeni ja kynnykselle ilmestyi Peters'in persoona; Priscilla
pakeni raukkamaisesti jättäen huonetoverinsa yksinään portaiden
huipulle.
"Oletteko Te se nuori neiti, joka lainasi minun ruuvi --" Peters
vaikeni katsahdettuaan lattiaan ja hänen kasvonsa vääntyivät
hämmästyksestä. "Missä täältä on se matto?" kysyi hän sellaisella
äänellä kuin olisi luullut sen olevan maalin alla.
"Se on eteisessä", sanoi Patty ystävällisesti. "Mutta varokaa,
ettette astu maalille."
"Teidän olisi pitänyt saada lupa" -- aloitti hän jälleen, mutta hänen
silmänsä osuivat seinäverhoihin ja hän vaikeni taas.
"Kyllä", sanoi Patty; "mutta me saimme kuulla, ettette olisi voineet
juuri nyt luovuttaa meille miestä sitä maalaamaan, emmekä senvuoksi
tahtoneet vaivata Teitä."
"On vastoin sääntöjä ripustaa verhoja seinille."
"Olen kuullut, että se on niin", sanoi Patty kohteliaasti, "ja
yleensä se on sangen hyvä sääntö. Mutta katsokaahan näiden
seinäpaperien väriä. Ne ovat herneen vihreät. Teillähän on ollut
kylliksi tekemistä seinäpaperien kanssa, herra Peters, tietääksenne,
että nämä ovat aivan mahdottomat, varsinkin kun meidän ikkuna- ja
seinäverhomme ovat punaiset."
Peters'in katse oli kiintynyt astiakaappiin, josta ovi oli poissa.
"Oletteko Te se nuori neiti", kysyi hän töykeästi, "joka pyysi
minulta tätä ovea otettavaksi pois saranoiltaan?"
"En", sanoi Patty; "Se on varmaankin ollut minun huonetoverini. Se
oli hyvin raskas", jatkoi hän valittaen, "ja meillä oli jokseenkin
paljon puuhaa ennenkuin saimme sen alas, mutta me käsitimme
luonnollisesti, että Teillä oli hirveästi työtä, eikä se oikeastaan
ollut Teidän vikanne. Sitä varten minä tarvitsin ruuvitalttaa" lisäsi
hän. "Olen pahoillani, etten tuonut sitä paikoilleen eilisiltana,
mutta minä olin hyvin väsynyt ja sitten minä unohdin."
Peters vain murisi itsekseen. Hän tarkasteli nurkkakaappia, joka
riippui seinällä. "Ettekö tiedä, että on vastoin sääntöjä lyödä
nauloja rappaukseen?" kysyi hän ankarasti.
"Eivät ne ole nauloja", huomautti Patty. "Ne ovat koukkuja.
Minä muistin, että Te ette pitäneet rei'istä ja panin senvuoksi
ainoastaan kaksi, vaikka pelkään pahoin, että vähintäinkin kolme on
välttämätöntä. Mitä ajattelette, herra Peters? Eikö se näytä lujalta?"
Peters ravisti sitä. "Se on tarpeeksi luja", sanoi hän äreästi.
Kääntyessään hänen silmänsä kiintyivät pöytään Priscillan
makuuhuoneessa. "Onko tuo tuolla kaasukamiina?" kysyi hän.
Patty kohautti olkapäitään. "Olkaa varovainen, herra Peters! Älkää
menkö lähelle sitä kirjakaappia. Se on juuri maalattu."
Peters hypähti syrjään ja jäi seisomaan hajasäärin toinen jalka
toisella, toinen toisella askelkivellä, jotka eivät olleet aivan
lähellä toisiaan. Yksinpä ovenvartijankin on vaikea näyttää
arvokkaalta tällaisessa asennossa ja sill'aikaa kun hän siinä
kokoili hajanaisia vaikutelmiaan, harhaili Pattyn katse ikävöiden
ympäri huonetta ikäänkuin löytääkseen jonkun, joka olisi voinut
hänen kanssaan iloita tästä hullunkurisesta näytelmästä. Patty tunsi
kuitenkin, että vaitiolo alkoi käydä uhkaavaksi ja hän kiiruhti sitä
keskeyttämään:
"Siinä on jokin vika tuossa kaminassa; se ei tahdo ensinkään palaa.
Pelkään, ettemme panneet sitä kokoon aivan oikein. Te varmaankin
voisitte helposti huomata, mikä sitä vaivaa, herra Peters." Ja hän
hymyili makeasti. "Ettekö tahtoisi katsoa sitä?"
Peters murisi taas itsekseen; mutta hän lähestyi samassa kaminaa.
Viisi minuuttia myöhemmin kun Priscilla pisti päänsä ovenraosta
sisään nähdäkseen oliko sattumalta vielä jotain jälellä Pattysta,
näki hän Petersin polvillaan makuuhuoneen lattialla paloiteltu
kamiina hajallaan ympärillään ja kuuli hänen sanovan: "Minä
luulen, että kun ne kerran on sinne pantu, niin ne voivat yhtä
hyvin jäädä paikoilleen"; ja Pattyn siihen vastaavan: "Te olette
kovin ystävällinen, herra Peters. Luonnollisesti, jos me olisimme
_tienneet_ --" Priscilla sulki hiljaa oven ja vetäytyi takaisin
odottamaan Peters'in poislähtöä.
"Kuinka ihmeessä sinä suoriuduit hänestä?" kysyi hän syöksyen sisään
heti kun Peters'in askelten kaiku oli häipynyt käytävän toiseen
päähän. "Minä odotin saavani laulaa sielumessun sinun maallisten
jäännöstesi ääressä ja löysinkin Peters'in polvillaan lattialla mitä
ystävällisimpään keskusteluun syventyneenä."
Patty hymyili merkitsevästi. "Sinun tulee muistaa", sanoi hän, "että
Peters ei ole ainoastaan ovenvartija: hän on myöskin mies."