Pikkulintujen laulu.
Ihminen, ihminen,
elä sure aina,
katso, ei lintujen
mieltä mure paina;
eivät he varusta
vaatteita,
eivätkä puuhaa
pellolla,
kuitenkin ain' ovat
autettuja!
Eivät he kylvä,
eivätkä niitä,
täysi on aittansa! --
Luojaasi kiitä,
ihminen ihana,
taidollinen,
täydempi meitä, --
tiedäthän sen!
Puron laulu.
Tuolta lähdin lähtehestä,
kupehesta kallion,
vuoren kevätkyynelestä
intoa sain elohon,
siksi vuoren vankan innoin
ijän kaiken kuohuilen,
kunnes meri välkkyrinnoin
sulkee syliin pienoisen!
Mehiläisten laulu.
Mettä, mettä!
Parahia
kukan päitä!
Punaisia,
keltaisia,
kultaisia!
Viettää häitä
kuningatar korkee.
Viivykettä
suo ei toimi,
vaikk' on helle!
Vuottaa soimi!
Kultaloimi
yhteisvoimin
arvoiselle
kuningattarelle!
Mettä, mettä!
Kukan päitä!
Ne kun riittää,
tulkoon säitä
myrskykkäitä,
talven jäitä!
Luojaa kiittää
mehiläinen pieni!
Hämähäkin laulu.
Vetelen verkkoja, lankoja laitan,
konnia koukkuhun pyydän,
kiusantekijät kahdeksi taitan,
syylliset suuhuni syydän.
Muurahaisten laulu.
Ahkeruus, ahkeruus,
siinä ilo pienten,
ilo mutkat matkustaa,
kiertää ympär nienten;
ennen virsta väärää,
kun vain raataa, häärää,
kuin työttä tavotella matkan määrää
Onpa eessä elämä,
mik' ei laiskaa siedä,
täytyy yötä päivää vain
kortta pesään viedä,
vaan on sitten pesä
meillä joka kesä,
on niinkuin linna korkee kuninkaitten!
Hongan laulu.
Minne, kunne sun, lapsonen, kulkusi lie,
sinne, tänne tai tuonne sen vienevi tie,
kotikunnaissa kun vain juuresi on,
minun laillani honka oot horjumaton!