Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä. Vain eteisessä on himmeä
valo. On kohta puoliyö -- seurusteluhuoneen kello on puoli kaksitoista.
Jossakin vasemmalla kuuluu kaukainen kellonsoitto, Ingrid tulee
avaamaan ja Mirjam palaa teatterista.
Hän riisuutuu Ingridin avulla; menevät seurusteluhuoneeseen.
MIRJAM riisuen koristuksiaan. Onko herra Lund käynyt täällä?
INGRID. Ei.
MIRJAM. Eikä lähettänyt kirjettä...?
INGRID. Ei kirjettäkään...
Ingrid aukaisee hänen leninkinsä. Menevät makuuhuoneeseen, ja hetken
kuluttua palaa Mirjam puettuna ohueen, pitsikoristeiseen aamupukuun.
Kun Ingrid on poistunut, kävelee MIRJAM edestakaisin suuren
levottomuuden vallassa. Vihdoin se näyttää saavan hänet kokonaan
valtoihinsa, ja käsiään väännellen mutisee hän hiljaa.
Mitä minun on tehtävä?
Katsoo kelloa ja menee eteiseen. Kun Ingrid samassa tulee kamaristaan,
kysyy hän levottomalla äänellä.
Eikö kukaan ole soittanut tänne?
INGRID. Ei.
MIRJAM seisoo vieläkin muutaman hetken tuskallisesti epäröiden, mutta
sitten sanoo hän itsekseen päättävästi. Minun täytyy se tehdä!
MIRJAM menee telefooniin; hillitysti. Saanko 113. Suo anteeksi, kun
soitan näin sopimattomaan aikaan, mutta pyytäisin sinua heti tulemaan
luokseni. -- On... tärkeätä. -- Voitko heti tulla? -- Ota auto. --
Ingridille -- Kun herra Lund tulee, niin laske hänet heti luokseni..
Menee seurusteluhuoneeseen ja istahtaa kirjoituspöydän ääreen. Ottaa
esille laatikosta jo alotetun kirjeen, lukee sitä itsekseen ja ryhtyy
kirjoittamaan lisää. Kun kirje on valmis, soittaa hän Ingridin.
MIRJAM antaen kirjeen Ingridille. Toimita niin, että tämä tulee jo
aamupostissa perille.
INGRID epäröiden. Kuulkaa neiti...
MIRJAM. No mitä?
INGRID hiljaa, moittien. Minkätähden te käskitte hänet tänne... tuon
herra Lundin. Se ei ole oikein.
MIRJAM hermostuneesti. Mikä ei ole oikein? -- Minä pyydän ettet sekota
itseäsi asioihin, jotka eivät sinulle kuulu.
INGRID kuohahtaen suuttumuksesta, ja heräävästä mustasukkaisuudesta.
Vai niin! Mutta minun mielestäni on jokaisella oikeus lausua
mielipiteensä silloin, kun näkee ihan suoranaista petollisuutta...
MIRJAM suuttuneena, loukkaavasti. Petollisuutta?! Minä toivon, että
sinä muistat asemasi! Sinulla ei ole oikeutta puhua minulle paitsi kun
soitan sinut luokseni ja kysyn jotakin. Ymmärrätkö?
INGRID Yhä nousevalla vihalla ja mustasukkaisuudella. Senkö, että olen
palvelijatar? Kyllä! Mutta siitä huolimatta sanon kuitenkin suoraan,
että te olette _arvoton_ herra Stormin vaimoksi. Hän on jalo ja
rehellinen... itse olette sanonut, että hän on vielä viaton... Ja te --
niin, te olette herra Lundin...
MIRJAM on kalvennut ja näyttää olevan kuin pyörtymäisillään; keskeyttää
käheästi. Vaiti!
INGRID. Minä en voi enää vaijeta... Minun on niin paha olla siitä, että
olen ollut osallisena hänen pettämisessään. Mutta minä luulin, ettette
enää olisi häntä pettänyt...
MIRJAM kokonaan suunniltaan. Ulos täältä!
INGRID. Kyllä... Mutta minä en enää valehtele teidän tähtenne.
Menee pois nyyhkyttäen.
MIRJAM nousee aivankuin aikoisi mennä hänen jälessään, mutta
pysähtyykin; istahtaa sitten raskaasti tuolille ja mutisee käsiään
epätoivoisesti väännellen. Vielä hänkin... nyt minä olen hukassa...
Jonkun ajan kuluttua tulee Lund kalpeana ja masentuneen näköisenä,
asettaa silkkihattunsa ja päällystakkinsa eteisen naulaan ja menee
sisään.
LUND. Hyvää iltaa Mirjam...
MIRJAM hermostuneesti. Suo anteeksi kun kutsuin sinut näin myöhään...
mutta tämä oli ainoa tilaisuus jolloin voimme puhua rauhassa... kun,
kun Bruno on poissa... Ja minun täytyi puhua kanssasi...
selvittääksemme suhteemme...