-- Se oli oikein!
-- Kyllä se niin on...
SYLVIA ihastuneena. Hän mahtaa olla hurmaava...
LUND hämillään, änkyttäen. Niin, en minäkään tarkoittanut... Tarkoitin
vain sitä tapaa... jolla... joka minusta on liian raju...
LINDÉN. Vaikka pitäisimmekin herra Stormin menettelyä hieman rajuna,
niin osoittaa se kuitenkin sitä, että hän on oikeudentuntoinen ja
rehellinen...
GÖÖS keskeyttäen, katkerasti. Kiitoksia paljon! Minä olen siis
epärehellinen...?
LINDÉN hymyillen kaksimielisesti. Sitä minä en ole sanonut -- ja minä
pelkään, että se on asia, josta en koskaan uskalla lähteä
väittelemään... -- (Naurua. Vakavasti.) -- Tahtoisin vain sanoa, että
tuollaiset teot johtuvat kokonaan luonteesta. Hän nähtävästi kuuluu
niihin, jotka eivät tuollaisessa tapauksessa _voi_ toisin menetellä.
Heidän toimintaansa ohjaa tunne, joka todella on voimakkaampi ja
velvoittavampi kuin mikään kirjoitettu laki. Ja koska tuollainen tunne,
joka pakottaa puolustamaan heikkoja, on miehekäs, niin ei mielestäni
ole väärin, vaikka antaisi sille tuon kauniin nimen: miehen laki...
GÖÖS harmistuneena. Miehen laki... Vai niin!
LINDEVALL purevasti. Aivan niin! Vahinko vain, että se laki on niin
vähän tunnettu... Ja Brunoa sinä et tunne vähimmässäkään määrässä.
GÖÖS. Että minä en tunne? Minä, joka olen käynyt samaa koulua! Tosin
hän oli nuorempi, mutta minä tiedän tarkalleen, minkälainen hän jo
silloin oli... Niinpä hän kerran iski kivellä erään suuremman toverinsa
pään miltei halki, kun tämä oli väittänyt hänen varastaneen.
LINDEVALL. Kyllä minäkin voisin hänestä puhua... Voisin muun muassa
mainita senkin, jonka useat teistä tietävätkin, että hän kerran oman
henkensä uhalla pelasti minut hukkumasta... -- (Hymyillen iroonisesti.)
-- Mutta miksikäs minä rupeaisin lähimäisestäni hyvää puhumaan? Onhan
paljon hauskempi puhua pahaa -- varsinkin silloin, kun asianomainen on
poissa...
Naurua.
GÖÖS suuttuneena. Mutta minä voin tuoda vieläkin esimerkkejä...
LINDEVALL keskeyttäen hänet kohteliaasti, mutta lujasti. Ystäväni!
Koska Storm ei ole täällä, niin minä toivon, että sinä annat hänen
jäädä sellaiseksi kuin hän on...
LINNEA hienolla ivalla. Niin... jos te, herra Göös tahdotte häntä
parantaa, niin ettekö voisi mennä puhumaan näistä asioista hänelle
itselleen...?
GÖÖS ärsyyntyen. Tarkottaako neiti, että minä en uskalla?
LINNEA. Enhän ole mitään sanonut... Ajattelin vain, että kun te olette
niin mallikelpoinen ja urhea...
Hillittyä naurua.
GÖÖS uhkaavasti. Hyvä! Oikein hyvä...
LINDEVALL kääntyen naisten puoleen. Minä pyydän nöyrimmästi anteeksi,
että me tässä olemme puhuneet hevoshuijareista ja -- ja yleensäkin
asioista, joiden pelkään kaikkein vähimmin naisia miellyttävän.
MIRJAM. Päinvastoin! Tämä keskustelu on ainakin minusta ollut mitä
mielenkiintoisin. -- (Hymyillen) -- Ja jos oikein suoraan tunnustan,
niin haluaisin kuulla hänestä vielä enemmänkin...
LINDÉN. kuin itsekseen, koomillisesti. Oi nainen, nainen! Eevan ajoista
asti et sinä vähääkään ole parantunut!
Naurua.
MIRJAM hieman hämmentyen. Onko se sitten niin hirveän pahaa? Se on
kyllä totta, että tunnen häntä hiukan -- mutta tahtoisin hyvin
mielelläni tutustua häneen lähemmin...
LINDÉN. Lähemmin... Perusteet ovat samat ijankaikkisesta
ijankaikkiseen! Sillä kai arvoisa esi-äitimmekin ne kielletyt hedelmät
näki -- mutta kas lähempi tutustuminen, sitä hän tahtoi!
Yleinen nauru.
MIRJAM nauraen. Te olette parantumaton, herra Lindén!
GÖÖS. Niin, eikä herra Storm kai vielä olekkaan mikään kielletty
hedelmä.
MIRJAM nopeasti, leikillisellä ivalla. Ettekä te, herra Göös!
Naurua.
SYLVIA. Oi, minäkin tahtoisin niin mielelläni tutustua...
LINDÉN. keskeyttäen. Kiellettyyn hedelmäänkö?
Naurua.
SYLVIA hämillään. Ei -- vaan herra Stormiin! Te pahanilkinen... --
(Kääntyen naisiin) -- Minkä näköinen hän on?
LINNEA. Herranen aika -- etkö sinä häntä tunne! Hänhän esiintyy
urheilukilpailuissa ja kaikkialla. Ja hänestä puhutaan paljon enemmän
kuin monesta vanhemmasta...
MIRJAM nauraen. Ajatelkaa ystävät, mikä sattuma! Mekin olemme puhuneet
hänestä niin paljon -- ja hän lupasi tulla tänne tänä iltana.
Yleinen hämmästys.