-- Kertokaa meille!
-- Kertokaa!
LINDEVALL. Mitäpäs me mokomista jutuista.
GÖÖS. Ahaa! Etkö sinä tahdokaan kuulla todistuksia...?
LINDEVALL ivallisesti. No, kerro taivaan nimessä, että saat levon.
MIRJAM. Niin -- kertokaa nyt vihdoinkin...
GÖÖS. Meidän kauniin emäntämme käsky on minulle sama kuin laki... ja
sentähden kerron teille erään tapauksen, joka sattui toista vuotta
sitten. -- Meitä oli kolme ylioppilasta laskiaismarkkinain aikana
ajelulla. -- (Ylpeästi) -- Storm muuten oli mukana aivan sattumalta,
sillä minä en ole seurustellut hänen kanssaan... No, kun olimme
päässeet pienen matkaa ulos tullista, tuli jälestäpäin yhdellä
hevosella neljä hiukan juopunutta markkinahuijaria -- ja yksi pieksi
rautaisella riimuvarrella hevosta niin paljon kuin ehti...
SYLVIA keskeyttää kauhistuneena. Kauheata...
GÖÖS. No niin. Ne menivät ohitsemme täyttä neliä hoilaten ja yhä lyöden
hevostansa. Ja mitä luulette Stormin silloin tehneen?
ÄÄNIÄ jännittyneitä, kiihkeitä.
-- No! Mitä sitten?
-- Kertokaa, kertokaa!
GÖÖS. Hän sieppasi minulta ohjakset, ja hurjaa vauhtia jälessä -- ja
kun saavutimme, huusi hän täyttä kurkkua: lakatkaa pieksämästä sitä
hevosta! Miehet alkoivat kiroilla ja löivät yhä kovempaa. Hän huusi
toisen kerran, ja kun ne eivät nytkään lakanneet, tuli hän aivankuin
hulluksi, -- hän muuttui aivan lumivalkeaksi, hyppäsi alas reestä ja
syöksyi kuni tiikeri heidän jälkeensä, vetäisten yhden miehistä alas
tielle... Mutta silloin ne seisauttivat paikalla hevosen ja hyökkäsivät
hänen kimppuunsa...
MIRJAM. Kauheata! Pieksivätkö ne häntä kovin?
GÖÖS. Mitä vielä! Kun hän ei koko elämässään ole muuta tehnytkään, kuin
harjoitellut nyrkkeilyä, painia ja hitto ties mitä... niin mitäpäs ne
hänelle olisivat voineet! Mutta ihan hirveätä oli nähdä, kuinka hän
heitä hakkasi... Aina kun joku nousi ylös, iski hän tämän heti maahan
-- ja sitä teki hän niinkauan, että kaksi makasi tiedottomina. Jospa
vain olisitte nähneet, minkä näköinen hän oli! Hän oli aivankuin peto,
hullu -- niin, minä olen varma, että hän olikin hullu sillä kerralla...
LINNEA. Onko tuo mahdollista...?
GÖÖS. Se on totta sanasta sanaan.
LINDEVALL. Sinun väritetystä kertomuksestasi huolimatta voin minä
vakuuttaa, että Storm menetteli tuossa tilaisuudessa niinkuin miehen
tulee.
GÖÖS. Oi pyhä neitsyt! Niinkuin miehen tulee! Minä kysyn: onko se
järjellistä, että sivistynyt mies, ylioppilas tappelee yleisellä
maantiellä hevoshuijarien kanssa? -- (Hiljentäen ääntään) -- Ja saa
sakkoa ihmisrääkkäyksestä... Vaikka onkin talonpojan poika, niin
pitäisi toki olla senverran tahtia, ettei menisi tahraamaan
ylioppilaitten mainetta. Ja sinä vielä lakimiehenä puolustat tuollaista
menettelyä! -- Mitä te arvelette herra Lund?
LUND varovasti. Niin... Kyllä herra Storm minun mielestäni menetteli
tuossa tilaisuudessa kokolailla harkitsemattomasti. Vaikka olisi
oikeassakin, niin ei pitäisi itse astua lain rajojen ulkopuolelle... --
(Katsahtaen Mirjamiin) -- Niin, minä tarkoitan sitä, että...
LINDEVALL. Mutta hyvät herrat, onhan olemassa jotain muutakin, kuin
kirjoitettu laki... Ja se on -- miehen laki.
MIRJAM. Kyllä minunkin täytyy mielipiteenäni lausua, etten tahtoisi
istua sellaisen miehen rinnalla, joka ei pelastaisi hevosparkaa moisten
julmurien kynsistä -- keinolla millä tahansa! Mielestäni oli se aivan
oikein tehty.