-- Tänne? Niinkö?
-- Todellakin...
-- Miksette ennen sanonut?
MIRJAM hymyillen. Kyllä hyvä perästäkinpäin kelpaa...
GÖÖS aivankuin hiukan levottomana. Vai tulee hän tänne?
LINNEA merkitsevästi. Tulee, tulee!
INGRID ilmoittaa ovelta. Herra Storm!
Tulee Mirjamin viereen.
Syntyy hiljaisuus ja sisään astuu Storm. Hän on solakka ja
jäntevävartaloinen, puettu smokinkiin. Hänen tukkansa on tumma ja hänen
terävät silmänsä ja korkea otsansa ilmaisevat neroa ja intelligenssia.
Mutta luja leuka ja päättävä, sulettu suu osoittavat uhmaavaa voimaa ja
tahdonlujuutta, joka murtaa kaikki vastukset. Nyt näyttää hän hyvin
iloiselta ja miellyttävältä.
Hänet esitetään parille tuntemattomalle, ja toisia tervehtii hän tuolla
suoralla, teeskentelemättömällä, sydämellisellä tavalla, joka valtaa
kaikki.
STORM kätellen vieraita. Hyvää iltaa, neiti. -- No terve! -- Miten
voitte, neiti? -- Hyvää iltaa, herra Göös. -- Kas, Arvid... --
Mirjamille -- Sallikaa minun onnitella teitä ja kiittää ystävällisestä
kutsustanne.
MIRJAM iloisesti. Kiitos vain teille, että vihdoinkin tulitte... Me
olemme jo puolen iltaa teistä puhuneet!
STORM hiukan hämillään. Todellakin! Saanko kysyä, mikä on tuottanut
minulle sen kunnian?
GÖÖS änkyttäen puoleksi arasti, puoleksi röyhkeästi. Jotta ei kukaan
saisi syyttää minua takanapäin puhumisesta... niin minä ilmoitan, että
olen sanonut... olen väittänyt, että te olette hullu...
Kaikki seisovat äänettöminä, aivankuin jäykistyneinä paikoillaan.
STORM ääntään alentaen. No, mikä on saattanut antaa teille sellaisen
käsityksen?
GÖÖS. Niin... minusta henkilö, joka antautuu tekemisiin
markkinahuijarien kanssa... jolle ylioppilaslakin puhtaus ei ole
suurempiarvoinen... sellainen menettely osoittaa, että... että minä
olen oikeassa.
STORM on laannut hymyilemästä ja kysyy hiljaa. Niinkö?
GÖÖS juopuneen uhmalla. Niin!
Äänettömyys. Vieraat yhä seisovat kuin lamaantuneina jännityksestä.
STORM kalpenee, hänen silmänsä leimahtavat raivosta -- ja hän astuu jo
askeleen Göösiä kohden. Mutta samassa hän seisahtuukin ja pakottaa
tahdonlujuudella kasvonsa tyyniksi; vain hänen äänensä värähtää
omituisesti, kun hän lopulta sanoo hiljaa, väkinäisesti hymyillen.
No, jokaisella on omat mielipiteensä... Vaikka olenkin sitä mieltä,
että olette valinnut mitä sopimattomimman paikan sellaisille
puheille...
MIRJAM aivankuin olisi päässyt jostakin taakasta. Ah, herra Storm...
Minä kokonaan unohdin tarjota teille jotakin... Suvaitkaa tulla tänne
toiseen huoneeseen...
Tarttuu Stormin käsivarteen.
STORM hymyillen niinkuin ei mitään olisi tapahtunut; hänen kasvonsa
vain ovat kalpeat. Kiitoksia neiti! Mielelläni.
Poistuvat.
LINDEVALL astuu kiivaasti Göösin luokse ja sanoo hiljaa, raivostuen.
Sinä teit skandaalin -- ole siis hyvä ja poistu heti paikalla! -- Ja
pidä huoli siitä, että Stormia huomenaamuna odottaa anteeksipyyntö...
GÖÖS, joka on miltei kokonaan selvinnyt humalastaan, änkyttää. Kyllä
minä menen... vähemmälläkin melulla...
Poistuu.