Näissä meriveden puoleksi hävittämissä paperipalasissa saattoi huomata
vain muutamia sanoja, melkein tyyten näkymättömiin kuluneiden rivien
selittämättömiä jäännöksiä. Muutamia minuutteja lordi Glenarvan tutki
niitä tarkkaavasti; hän käänteli niitä edestakaisin; asetti ne
päivänvaloa vasten; tarkasteli meren säästämän kirjoituksen
pienimpiäkin viivoja; sitten hän katsahti ystäviinsä, jotka
tarkkailivat häntä huolestunein katsein.
-- Tässä on kolme eri asiakirjaa, hän sanoi, -- ja arvatenkin kolme
saman asiakirjan jäljennöstä käännettyinä kolmelle kielelle, englannin,
ranskan ja saksan. Eräät säilyneet sanat eivät jätä minulle siinä
suhteessa mitään sijaa epäilyille.
-- Mutta muodostavatko nämä sanat mitään ajatusta? lady Glenarvan
kysyi.
-- Sitä on vaikea sanoa, rakas Helena; näihin papereihin piirretyt
sanat ovat sangen epätäydellisiä.
-- Ehkäpä ne täydentävät toisiansa? majuri arveli.
-- Niin voi olla, John Mangles huomauta; -- on mahdotonta, että
merivesi olisi rikkonut rivit ihan samoilta kohdilta, ja yhdistelemällä
toisiinsa nämä lauseiden katkelmat me lopulta keksimme niistä
ymmärrettävän ajatuksen.
-- Siihen juuri ryhdymmekin, lordi Glenarvan lausui, -- mutta
menetelkäämme järjestelmällisesti. Tässä on aluksi englantilainen
asiakirja.
Siinä paperissa oli seuraavat rivit ja sanat:
_62_ _Bri_ _gow_
_sink_ _stra_
_aland_
_skipp_ _Gr_ _this monit of lond_
_and_ _ssistance_
_lost_
-- Se ei sano paljon, majuri sanoi pettyneen näköisenä.
-- Selvästi se ainakin on englannin kieltä, kapteeni vastasi.
-- Siitä ei ole epäilystä, lordi Glenarvan sanoi; -- sanat _sink,
aland, this, and, lost_ ovat säilyneet ehjinä; _skipp_ muodostaa
ilmeisesti sanan _skipper_, ja kysymys on eräästä herra Gr:sta,
luultavastikin jonkun haaksirikkoutuneen laivan kapteenista.
-- Lisätkäämme, John Mangles sanoi, -- sanat _monit_ ja _ssistance_,
joiden ajatus on ilmeinen.
[Sanat _sink, aland, this, and, lost_ merkitsevät _upota, maihin, tämä,
ja, hukassa_. _Skipper_ on Englannissa kauppalaivojen kapteenin
nimityksenä. _Monition_ on _asiakirja eli kirjelmä_, ja _assistance_
merkitsee _apua_.]
-- Mutta tuohan on jo jotakin, lady Helena huudahti.
-- Onnettomuudeksi puuttuu meiltä kokonaisia rivejä, majuri huomautti.
-- Mitenkä saamme selville uponneen laivan nimen ja haaksirikon paikan?
-- Kyllä saamme, lordi Edward sanoi.
-- Epäilemättä, vastasi majuri, joka oli ehdottomasti samaa mieltä kuin
muutkin, -- mutta millä tavalla?
-- Täydentämällä yhtä asiakirjaa toisella.
-- Yrittäkäämme siis! lady Helena huudahti.
Toinen paperipala oli vioittuneempi kuin ensimmäinen ja sisälsi vain
yksinäisiä sanoja, jotka sijaitsivat näin:
_7 Juni_ _Glas_
_zwei_ _atrosen_
_graus_
_bringt ihnen_
-- Tämä on kirjoitettu saksaksi, John Mangles sanoi vilkaistuaan
paperiin.
-- Osaatteko sitä kieltä, John? lordi Glenarvan kysyi.
-- Osaan, teidän jalosukuisuutenne.
-- Niinpä sanokaa meille, mitä nämä muutamat sanat merkitsevät.
Kapteeni tarkasti asiakirjaa huolellisesti ja lausui:
-- Ensinnäkin on tässä tapahtuman aikamäärä; _7 Juni_ merkitsee _7.
kesäkuuta_ ja liittämällä tämän englantilaisen asiakirjan numeroihin
62, on meillä aikamäärä täydellisenä: _7. kesäkuuta 1862_.
-- Erinomaista! lady Helena huudahti. -- Jatkakaa, John!
-- Samalla rivillä, nuori kapteeni jatkoi, -- näen sanan _Glas_, josta
yhdistettynä ensimmäisen asiakirjan tavuun _gow_ tulee _Glasgow_. On
nähtävästikin kysymys jostakin Glasgowin satamasta kotoisin olevasta
laivasta.
-- Minä olen samaa mieltä, majuri sanoi.
-- Tästä asiakirjasta puuttuu toinen rivi kokonaan, John Mangles
jatkoi. -- Mutta kolmannella on kaksi tärkeää sanaa: _zwei -- kaksi_ --
ja _atrosen_ eli paremmin _matrosen_, kuten _matruusi-sana_
kirjoitetaan saksan kielellä.
-- Olisiko siis kysymys, lady Helena sanoi, -- kapteenista ja kahdesta
matruusista?
-- Luultavasti, lordi Glenarvan vastasi.
-- Minä tunnustan, teidän jalosukuisuutenne, jatkoi sitten taas
kapteeni, -- että seuraava sana, _graus_, saattaa minut pulaan. En
tiedä, kuinka sen kääntäisin. Ehkäpä kolmas asiakirja tekee sen
ymmärrettäväksi. Kaksi viimeistä sanaa taas on helppo selittää. _Bringt
ihnen_ merkitsee _tuokaa heille_, ja jos liittää ne englantilaiseen
sanaan, joka niin kuin nämäkin on kuudennella rivillä, eli sanaan_
assistance_, niin syntyy selvästi lause: _tuokaa heille apua_.
-- Niin, tuokaa heille apua! Glenarvan lausui, -- mutta missä ne
onnettomat ovat? Tähän saakka meillä ei ole ainoatakaan vihjettä
paikasta; tapahtumapaikka on täysin tuntematon.
-- Toivokaamme, että ranskalainen asiakirja on selvempi, lady Helena
sanoi.
-- Katsokaamme ranskalaista asiakirjaa, Glenarvan vastasi, -- ja kun
kaikki osaamme sitä kieltä, on työmme helpompaa.
Kolmas asiakirja oli seuraavannäköinen:
_trois_ _ats_ _tannia_
_gonie_ _austral_
_abor_
_contin_ _pr_ _cruel indi_
_jete_ _ongit_
_et 37° 11'_ _lat_
-- Siinä on numeroita, lady Helena huudahti. -- Katsokaa, herrat,
katsokaa!
-- Edetkäämme järjestyksessä, lordi Glenarvan sanoi, -- ja alkakaamme
alusta. Sallikaa minun korjata entiselleen, yksitellen, nämä hajanaiset
ja vaillinaiset sanat. Näen ensinnäkin ensimmäisistä kirjaimista, että
on kysymys fregatista (_troismâts_), jonka nimi on englantilaisen ja
ranskalaisen asiakirjan avulla säilynyt täydellisenä: _Britannia_.
Kahdesta seuraavasta sanasta, _gonie_ ja _austral_, on vain
jälkimmäisellä merkitys, jonka kaikki ymmärrätte: _eteläinen_.
-- Se on tärkeä seikka, John Mangles huomautti. -- Haaksirikko on
tapahtunut eteläisellä pallonpuoliskolla.
-- Se on laajanpuoleinen käsite, majuri sanoi.
-- Minä jatkan, Glenarvan lausui. -- Ah! sana _abor_, alku verbistä
_aborder_, päästä maihin. Nuo onnettomat ovat päässeet maihin jossakin.
Mutta missä? _Contin!_ Onko se siis _continent_, manner? _Cruel_...!
-- _Cruel!_ John Mangles huudahti, -- siinähän on selitys saksalaiseen
sanaan _graus ... grausam ... cruel_, julma!
-- Jatkakaamme, jatkakaamme! sanoi Glenarvan, jonka into yltyi sitä
mukaa kuin sananjäännösten ajatus valkeni heille. -- _Indi_ ... olisiko
siis kysymys _Intiasta_, jonne nämä merimiehet olisivat joutuneet? Mitä
merkitsee sana _ongit_? Ah, _longitude_, pituusaste! Ja tässä
_latitude_, leveysaste: _kolmekymmentäseitsemän astetta yksitoista
minuuttia_. Vihdoinkin! Meillä on siis yksi täsmällinen ohje.
-- Mutta pituusaste puuttuu, MacNabbs sanoi.
-- Ei kaikkea voi saada, rakas majuri, Glenarvan vastasi; -- ja
leveysasteen tarkka tieto on jo jotakin. Tämä ranskalainen asiakirja on
kieltämättä täydellisin kaikista kolmesta. Ilmeisesti kukin niistä on
sananmukainen käännös toisestaan, sillä jokaisessa on yhtä monta riviä.
Täytyy siis nyt yhdistää ne, kääntää ne yhdelle ainoalle kielelle ja
etsiä niiden todennäköisintä, johdonmukaisinta ja selvintä ajatusta.
-- Ranskaksi, englanniksi vaiko saksaksi aiotte tämän käännöksen tehdä?
majuri kysyi.
-- Ranskaksi, Glenarvan vastasi, -- koska useimmat tärkeistä sanoista
ovat sillä kielellä meille säilyneet.
-- Teidän jalosukuisuutenne on oikeassa, John Mangles sanoi, -- ja
siksi toiseksi mehän osaamme sitä kaikki.
-- Se on siis sovittu. Minä kirjoitan tämän asiakirjan yhdistämällä
sanojen ja lauseiden katkelmat, jättämällä erottavat aukot väliin ja
täydentämällä vain ne, joiden merkitys ei voi olla epäselvä; sitten
vertaamme ja päättelemme.
Glenarvan tarttui heti kynään ja hetken kuluttua hän esitti ystävilleen
paperin, johon oli kirjoitettu seuraavat rivit:
_7 juin 1862_ _trois-mâts_ _Britannia_ _Glasgow_
_sombre_ _gonie_ _austral_
_à terre_ _deux matelots_
_capitaine Gr_ _abor_
_contin_ _pr_ _cruel_ _indi_
_jete ce document_ _de longitude_
_et 37° 11' de latitude_ _Portez-leur secours_
_perdus_
Tällä hetkellä tuli eräs matruusi ilmoittamaan kapteenille, että
_Duncan_ oli saapumassa Clyden lahteen, ja kysymään hänen käskyjään.
-- Mitä teidän jalosukuisuutenne aikoo? John Mangles kysyi kääntyen
lordi Glenarvanin puoleen.
-- Pyrkiä Dumbartoniin niin pian kuin mahdollista, John; sitten, sillä
välin kun lady Helena palaa Malcolmin linnaan, matkustan aina
Lontooseen saakka esittämään tämän asiakirjan meriministeriöön.
John Mangles antoi senmukaiset määräykset ja matruusi meni ilmoittamaan
ensimmäiselle perämiehelle.
-- Nyt, ystäväni, Glenarvan sanoi, -- jatkakaamme tutkimuksiamme. Me
olemme suuren onnettomuuden jäljillä. Eräiden ihmisten henki riippuu
meidän terävyydestämme. Käyttäkäämme siis kaikki älymme saadaksemme
tämän arvoituksen selville.
-- Me olemme valmiit, rakas Edward, lady Helena vastasi.
-- Ensinnäkin, Glenarvan jatkoi, -- tässä asiakirjassa on tarkoin
erotettava kolme seikkaa: 1. se, mikä tiedetään; 2. se, mitä voidaan
olettaa; 3. se, mitä ei tiedetä. Mitä siis tiedämme? Me tiedämme, että
7. kesäkuuta 1862 eräs fregatti, _Britannia_ Glasgowista, on uponnut;
että kaksi matruusia ja kapteeni ovat heittäneet tämän asiakirjan
mereen 37° 11' leveysasteella ja pyytävät apua.
-- Aivan niin, majuri vahvisti.
-- Mitä voimme olettaa? Glenarvan jatkoi. -- Ensinnäkin, että
haaksirikko on tapahtunut eteläisillä merillä, ja silloin kiinnitän
heti teidän huomiotanne sanaan _gonie_. Eikö se itsestään viittaa maan
nimeen, johon se kuuluu?
-- Patagonia! lady Helena huudahti.
-- Epäilemättä.
-- Mutta kulkeeko 37. leveysaste Patagonian kautta? majuri kysyi.
-- Se on helppo todeta, John Mangles vastasi käärien auki
Etelä-Amerikan kartan. -- Niin on asia. 37. leveysaste koskettaa
Patagoniaa. Se leikkaa Araucaniaa, kulkee ruohoaavikoiden poikki
Patagonian alueen pohjoisosassa ja häipyy sitten Atlantin valtamereen.
-- Hyvä. Jatkakaamme olettamuksiamme. Molemmat matruusit ja kapteeni
_abor_ ... abordent, pääsevät maihin, eikö niin? _contin_ ...
continent, manner; te ymmärrätte: mannermaalle eikä saarelle. Miten
heidän käy? Tässä on kaksi kohtalokasta kirjainta _pr_ ... jotka
ilmaisevat heidän kohtalonsa. Ne onnettomat ovat _pris_ tai
_prisonniers_, vankeina.
Kenen? _Cruels indiens_, julmien intiaanien. Tuntuuko se teistä
vakuuttavalta? Eivätkö nämä sanat kuin itsestään hypähdä
aukkopaikkoihin? Eikö asiakirja selkene teidän silmissänne? Eikö ole
kuin valo välähtäisi mielessänne?
Glenarvan puhui vakuuttavasti. Hänen silmistään loisti ehdotonta
luottamusta. Koko hänen hehkunsa tarttui hänen kuulijoihinsa. Hänen
laillaan hekin huudahtivat:
-- Se on selvää, se on ilmeistä!
Hetken kuluttua lausui lordi Edward jälleen:
-- Kaikki nämä olettamukset, ystäväni, tuntuvat minusta erittäin
päteviltä; minä katson onnettomuuden tapahtuneen Patagonian rannikolla.
Muuten, minä annan tiedustaa Glasgowista, mikä _Britannian_
määräpaikkana oli, ja me saamme tietää, onko se voinut joutua näille
seuduille.
-- No, meidän ei tarvitse mennä niin kauas, John Mangles huomautti. --
Minulla on täällä kokoelma _Mercantile and Shipping Gazettea_, josta
saamme tarkat tiedot.
-- Katsotaan, katsotaan! lady Glenarvan sanoi.
John Mangles otti pinkan kauppa- ja merenkulkulehteä vuodelta 1862 ja
alkoi selailla nopeasti. Kauan ei hänen tarvinnutkaan hakea, ja pian
hän sanoi tyytyväisellä äänellä:
-- 30. toukokuuta 1862. Peru! Callao! Lastissa Glasgowiin. _Britannia_,
kapteeni Grant.
-- Grant! lordi Glenarvan huudahti, -- tuo uskalias skotlantilainen,
joka aikoi perustaa Uuden-Skotlannin jonnekin Tyynen Valtameren
saarille!
-- Niin, John Mangles vastasi, -- sama mies, joka vuonna 1861 lähti
Glasgowista _Britannialla_, ja josta sitten ei ole milloinkaan saatu
mitään tietoja!
-- Ei epäilystäkään! Glenarvan sanoi. -- Se on hän. _Britannia_ lähti
Callaosta 30. toukokuuta, ja 7. kesäkuuta, kahdeksan päivää lähtönsä
jälkeen, se on joutunut haaksirikkoon Patagonian rannikolla. Siinä
kapteeni Grantin tarina täydellisenä näissä selittämättömiltä
näyttäneissä sanojen jäännöksissä. Te näette, ystäväni, että se osa,
minkä me kykenimme olettamaan, on aika runsas. Mitä taas siihen tulee,
mitä emme tiedä, se supistuu vain yhteen ainoaan seikkaan:
pituusasteeseen, joka meiltä puuttuu.
-- Se on meille tarpeeton, John Mangles huomautti, -- kun kerran
tiedämme maan, ja leveysasteen nojalla yksin minä ottaisin mennäkseni
suoraan haaksirikkopaikalle.
-- Tiedämmekö me nyt siis kaikki? lady Glenarvan kysyi.
-- Kaikki, rakas Helena, ja ne aukot, jotka meri on syövyttänyt
asiakirjojen sanoihin, minä täytän vaivattomasti, ikään kuin
kirjoittaisin kapteeni Grantin sanelun mukaan.
Samalla lordi Glenarvan tarttui kynään ja kirjoitti epäröimättä
seuraavan selonteon:
"7. kesäkuuta 1862 fregatti Britannia Glasgowista upposi
Patagonian rannikolla eteläisellä pallonpuoliskolla. Maihin
pyrkien kaksi matruusia ja kapteeni Grant yrittivät nousta
mantereelle, missä he joutuvat julmien intiaanien vangiksi.
He ovat heittäneet tämän asiakirjan -- pituus- ja 37° 11'
leveysasteelle. Tuokaa heille apua tai he ovat hukassa."
-- Hyvä, hyvä, rakas Edward, lady Helena sanoi, -- ja jos nämä
onnettomat vielä näkevät kotimaansa, niin heidän on siitä onnesta
kiittäminen sinua.
-- Ja he näkevät sen, Glenarvan vastasi. -- Tämä asiakirja on niin
pätevä, niin selvä, niin varma, että Englanti ei voi epäröidä
lähettämästä apua noille kolmelle, autiomaahan joutuneelle lapselleen.
Mitä se on ennen tehnyt Franklinin ja niin monen muun vuoksi, sen on se
nyt tekevä _Britannian_ haaksirikkoisten hyväksi.
-- Mutta niillä onnettomilla, lady Helena huomautti, -- on
varmaankin perhe, joka suree heidän menettämistään. Kukaties kapteeni
Grant-paralla on vaimo, lapsia...
-- Rakas Helena, sinä olet oikeassa, ja minä toimitan heidän tietoonsa,
että kaikki toivo ei ole vielä mennyttä. Nyt, ystäväni, nouskaamme
kannelle, sillä me lähestymme kai satamaa.
_Duncan_ oli todellakin ruvennut kulkemaan höyryllä; se sivuutti tällä
hetkellä Buten saaren rantaa, oikealla puolellaan Rothesay ja sen
ihana, vehmaassa laaksossa oleva pikku kaupunki; sitten se saapui
lahden kapeihin salmiin, kulki Greenockin ohi ja ankkuroi kello kuuden
aikaan illalla Dumbartonin basalttikallion juurelle, jonka huipulla on
skotlantilaisen sankarin Wallacen kuuluisa linna.
Siellä odottivat valjastetut kyytivaunut lady Helenaa saattaakseen
hänet ja majuri MacNabbsin Malcolmin linnaan. Sitten lordi Glenarvan
syleili nuorta vaimoaan ja riensi Glasgowin pikajunaan.
Mutta ennen lähtöään oli hän antanut eräälle pikalähetille tärkeän
tiedon, ja muutamia minuutteja myöhemmin sähkölennätin välitti
_Timesille_ ja _Morning-Chroniclelle_ seuraavan ilmoituksen:
"Tietojen saamiseksi Glasgowista olevan fregatin, _Britannian_
ja kapteeni Grantin kohtalosta käännyttäköön lordi Glenarvanin
puoleen, Malcolmin linna, Luss, Dumbartonin kreivikunta,
Skotlanti."