Harald Brede oli niin järkytettynä siitä mitä oli tapahtunut hänen
virkaveljelleen, -- tätä uskomatonta, että itse Asbjörn Kragilta on
varastettu, -- että hän ainoastaan puoleksi seurasi sitä pientä
kuulustelua, joka heti poliisiasemalle saapumisen jälkeen pidettiin
molempien vangittujen rauhanrikkojien kanssa.
Nuori Järven näytteli vielä osansa mainiosti ja vaati brittiläistä
asetettavaksi syytteeseen.
Jos Brede oli melkein välinpitämätön, niin osoitti sitävastoin Krag
paljon enemmän mielenkiintoa.
Hän kuulusteli itse brittiläistä, mutta ei antanut tämän huomata, että
hänellä oli jotain syvempää halua erikoisseikkoihin, jotka koskivat
hänen persoonaansa.
"Nimi?"
"William Smith."
"Toimi ja ikä?"
"Välittäjä, kolmekymmentäneljä vuotta."
"Kotipaikka?"
"Southampton. Oleskelen Norjassa ainoastaan virkalomillani, ja olen
täällä ollut kahdeksan päivän ajan."
Brittiläinen vastasi selvästi ja järkevästi ja ei ollut jälkeäkään
entisestä kiihtymyksestä.
Krag sai Southamptonilaisen liikkeen nimen, missä hän oli palveluksessa
ja kysyi:
"Osoitteenne täällä Kristianiassa?"
"Hotelli Europa."
"Mikä numero?"
"Kolmekymmentäneljä", vastasi mies ihmeissään niin merkillisestä
yksityiskohtien kuulustelusta.
Krag antoi merkin Bredelle, jonka jälkeen hän huomautti brittiläiselle,
että hänen hotellinsa tarkastettaisiin vakuudeksi siitä, ovatko hänen
ilmoittamansa tiedot oikeita.
Brede meni hotelliin ja sillävälin kuulusteli Krag mieheltä kaikkea
mahdollista, onnistumatta kuitenkaan saada esille vähintäkään, mikä
voisi johdattaa hänet perille.
Krag kysyi siis mieheltä mitä hän uudistuvin kerroin oli toimittanut
mannermaanjunan saapuessa Kristianiaan.
Hän vastasi odottaneensa erästä tuttavaansa, joka oli kirjoittanut
hänelle ja sanonut tulevansa. Hän ei kuitenkaan vielä tullut, mutta nyt
odotti hän häntä varmasti huomenna.
Krag oli ennen kuulustelun alkua riisunut valepukunsa ja sensijaan
pukeutunut poliisin virkapukuun, siksi, että vieraalla olisi vielä
vaikeampaa tuntea häntä uudelleen.
Krag ymmärsi heti, ettei olisi mitään hyötyä kuulustella häntä.
Ei päästy askeltakaan pitemmälle. Ja jos Krag olisi ruvennut tutkimaan
häntä varkauksista olisi hän tietenkin vaan seisonut ja töllistellyt.
Krag ymmärsi, että hän sellaisella menettelyllä olisi vaan paljastanut
itsensä.
Harald Brede saapui nyt takaisin käynniltään Europa hotellista, ja
vahvisti ne tiedot, jotka brittiläinen oli ilmoittanut, jonka vuoksi
hänet päästettiin vapaaksi, mutta "varoituksella."
Niin pian kuin hän oli mennyt, kysyi Krag virkaveljellään:
"Löysitkö mitään?"
"En, ymmärsin sinun tahtoneen, että tarkastaisin koko hotellin",
vastasi Brede, "ja sen teinkin, mutta en löytänyt pienintäkään."
"Ei mitään kirjeitä ja sähkösanomia?"
"Kyllä muutamia kirjeitä. Eräs niistä varmaankin oli hänen vaimoltaan.
Toiset olivat hänen rakkailtaan Englannista, ja sitten oli siellä eräs
sähkösanoma eräältä hänen toveriltaan, missä hän sähköttää olevansa
matkalla Norjaan. Etsin kaikki tyyni, mutta en mitään löytänyt. Hänet
voimme siis jättää näkyvistä."
"Minä en jätä häntä", vastasi Krag, "uskon hänen sävyisässä
esiintymisessään olevan jotain."
"Ja ei löydy mitään varastettujen tavaroiden jälkiä", jatkoi Brede.
"Ei tietenkään. Varastettuja tavaroita ei piiloteta hotelliin. Olen
antanut Järvenille merkin seurata häntä, ja Järven, joka on
oivallisessa valepuvussa, on paikallaan keksimään pienimmänkin
erehdyksen, joka voi paljastaa brittiläisen. Sitäpaitse ei hän luule
tulevansa huomatuksi."
"Epäiletkö siis miestä?" kysyi Brede.
"Kyllä", vastasi Krag, "epäilen häntä."
Kolmannen kerran sinä päivänä otti Krag esille valepuvun.
Hän riisui poliisipuvun ja pukeutui työläiseksi.
Hän ei antanut Bredelle mitään tietoa, minne hän menisi tässä puvussa,
mutta Brede ymmärsi hänen menevän ales itäradanasemalle.
Krag läksikin sinne.
Brede odotti jännityksellä hänen paluutansa, ja kun Krag tunnin
kuluttua tuli takaisin, näki Brede tyytymättömyyden ilmeestä hänen
kasvoillaan, ettei hän ollut löytänyt mitään ja ettei mitään ollut
tapahtunut.
Kun Krag tuli konttoriinsa, heittäytyi hän ikävissään sohvalle, sytytti
vahvimman havannansa ja rupesi polttamaan.
Oli useasti sattunut, että hän oli saanut paraimmat vaikutukset
tupakoidessa.
"Nyt olen ollut alhaalla itäradan asemalla", mutisi; hän, kuitenkin
niin kovaan, että Bredekin kuuli sen.
"Ja mitä olet tehnyt siellä, jos uskallan kysyä? Näytät kuin joltain
muurarinapulaiselta." --
"Sinä olen ollutkin koko tunnin", vastasi Krag. "Etkö huomannut
ollessasi siellä, että asemasiltaa korjataan? Se antoi minulle
paraimman aiheen ryhtyä muurarinapulaiseksi."
"Kyllä, panin sen merkille."
"Hyvä, ja nyt olen ollut siellä, tutkinut seiniä, tutkinut jälkiä,
merkkejä mekaanillisista koneistoista j.n.e, mutta en ole löytänyt
hiukkaakaan."
Krag puhalsi ulos paksun savupilven.
"Paras ystävä", sanoi hän, "alan todellakin tulla vakuutetuksi siitä,
että olen ratkaisemassa tähän saakka omituisinta tehtävää."
"Ja minun järkeni on jo aikoja sitten kiltisti seisahtunut tämän
mysterion edessä", sanoi Brede.
"Ja kuitenkin", mutisi Krag, kiintymättä virkaveljensä toivottomaan
huomautukseen -- "ja kuitenkin täytyy tietysti olla joku selitys. Olen
varma, että selvitys on jokseenkin lähellä saatavissa. Asia on siinä,
että varas toimii yksinkertaisella, mutta nerokkaalla tavalla, eräällä
uudella varastempulla, josta jo olen sinulle huomauttanut. Hän omaa
oikean harkitsemiskyvyn, mutta hän ei ole yksin toimessaan, hänellä
täytyy olla apulainen. Muuten ei hän voisi alituisesti sellaisella
varmuudella valita oikeat hetket."
Hän jatkoi:
"Nyt olen jälleen ajatellut päivällistä tapausta, jolloin minulta
varastettiin laukkuni. Näen sen vielä kokonaisuudessaan sangen
selvästi: odotussalin, asemasillan, brittiläisen, Järvenin
vakoojapalveluksen...
"Kaikki muistuu mieleeni niin kovin hyvin.
"Katsokaamme nyt miltä näytti tapaus itse odotussalissa?
"Niin, itse seisoin kaukana pöydästä, kasvot kääntyneinä asemasillalle,
nähdäkseni mitä siellä on tapahtumassa. Ja tapaus siellä ulkopuolella,
rakas Brede, olen varmana, oli toimeenpantu. Oli laskettu siten, että
kääntäisin pääni sinne päin ja samassa hetkessä varastettaisiin
laukkuni. Mutta miten? Ja keneltä? Ja miten oli varas päässyt ulos
salista saaliineen? Minähän suletutin heti ovet.
"Katsokaamme nyt edelleen.
"Tuolla kaukana seisoi nainen myymäläpöydän takana. Hän on
järjestämässä muutamia uusia leivoslajeja maljoihin. Oikealla seisoo
asemamies ja korjaa erästä kaarilamppua..."
Äkkiä katkasi Asbjörn Krag yksinpuhelunsa.
Hän nousi kiireellisesti sohvasta ja huudahti:
_"Vihdoinkin ymmärrän sen!"_