"Me vapautamme hänet."
"Hetikö?"
"Ei, sitten kun olemme kuulustelleet häntä ensin."
"Mistä?"
"Siitä miksi hän esiintyi niin törkeästi Järveniä kohtaan"
"Senhän hän on jo selittänyt kyllin selvästi. Hän vihastui siitä, että
häntä oli seurattu. Meillä ei ole muuten vähintäkään sanottavaa
miehestä ja hänen esiintymisestään, ehkä hän ei olekaan niin
salaperäinen kuin me luulemme. Hän menee varmasti ja odottaa jotain,
joka on tuleva mannermaanjunalla."
"Kuulitko hänen ääntänsä oikein?" kysyi Krag.
"Se tuntui minusta kovin hurjalta."
"Aivan oikein, mutta minä, joka olen kuullut massani niin monia
raivokkaita ääniä, olen varma, että tapasin siinä väärän äänensävyn."
"Mutta mikä oli silloin syynä hänen käytökseensä?"
"Sitä juuri tulenkin kysymään häneltä."
"Arveletko, että hänellä on jotain yhteyttä salaperäisen varkaan
kanssa?"
"Kuka tietää? Jossakin täytyy varkaan olla. Hän ei aivan varmasti ole
varas. Mutta voi hän vallan hyvin olla varkaan apulainen."
"No hyvä, saamme nähdä kuulustelussa", mutisi Brede. Ja heti ennen kuin
vaunut olivat pysähtyneet Möllerinkadulla 19 kohdalle lisäsi hän:
"Tunnen itseni melkein onnelliseksi, ettei meillä tänään ole ollut
uutta varkautta. Varas on ehkä nähnyt varmemmaksi siirtää toimintansa
muille ilmoille. Ehkä on hän jo matkustanut, se olisi kieltämättä
jotain rauhoittavaa."
"Hän ei ole matkustanut", sanoi Krag.
"Hyvä ystävä, miten voit sen tietää?"
"Tiedän sen siksi, että hän niin myöhään kuin tunti sitten, on toiminut
alhaalla rautatieasemalla."
"Oh, silloin olet nähnyt kuka hän on?"
"Ei kaukana siitä."
"Niin, silloin en ymmärrä todellakaan..."
"Rakas ystävä, ei ole ihmeellistä", sanoi Krag, "jos minä olen osannut
vahvistaa hänen läsnäolonsa siellä, koska hän on jälleen varastanut."
Paksu poliisimies kääntyi vaunuissa niin voimakkaasti, että heikot
linjaalit ratisivat.
"Niin, varmaan on hän varastanut", huudahti hän avatessaan silmänsä
selälleen, "mutta eihän tänään vai kuinka?"
"Kyllä juuri tänään."
"Mutta mitä on hän varastanut?'"
"Erään käsilaukun."
"Keneltä sitten on varastettu?"
"Minulta itseltäni", vastasi Krag rauhallisesti. "Hyvä ystävä, laukkuni
on varastettu, ja en voi suoraan sanoa kuka varas on. Tämä on
kolmastoista varkaus."
Tämä Kragin ilmoitus saattoi Breden äänettömään hämmästykseen.