Ainoa joka säilytti tyyneytensä tästä huomiota herättävästä
ilmoituksesta oli Asbjörn Krag. Jopa pikku neitikin näytti olevan
syvästi järkytettynä tämän uuden, arvoituksellisen varkaan
hävyttömyydestä ja menestyksestä.
Krag pyysi saada lähempiä erikoistietoja siitä mitä oli tapahtunut, ja
Brede alkoi kertoa:
"Kuten hyvin voit ymmärtää olen minä nyt useita päiviä lepäämättä
etsinyt varasta, mutta nyt olen todellakin taipuvainen uskomaan sitä
mahdottomaksi.
"Sillä mannermaanjunalla, joka saapui Kristianiaan puolisen tuntia
sitten, odotettiin useita vieraita matkailijoita, ja me otaksuimme
siksi että varkaan täytyi kohdistaa erikoisen huomion juuri tähän
junaan. Siten sattuikin olemaan asian laita, josta nyt saat kuulla.
"Miss Stevard, joka istuu tässä, meidän kelpo virkatoverimme, ehdotti
edelläpuolenpäivää, että hän matkustaisi Mossiin ja sieltä seuraisi
mannermaanjunaa Kristianiaan. Sitä suunnitelmaa pidin oivallisena.
Sillä aikaa ottaisin minä aseman ja sen ympäristöt käsiini.
"Sanottu ja tehty.
"Neiti Steward matkusti ja minä odotin jännityksellä junan saapumista,
sillä aavistin, että jotain tulisi tapahtumaan.
"Oli päätetty että neiti ottaisi lipun ensiluokkaan, sillä rikkaimmat
matkailijathan, joita varkaat useimmin seuraavat, matkustavat juuri
tässä luokassa.
"Olin asemalla jo tuntia aikaisemmin junan saapumista, ja voin
vakuuttaa sinulle, paras Krag, että olin sijoittanut väkeni paraimmalla
tavalla. Jokainen uloskäytävä oli miehitetty, kaikissa odotussaleissa
ja ovissa seisoi poliiseja, niinikään pakaasitoimistossa. Itse kävelin
paikasta toiseen pitäen silmällä niitä henkilöitä jotka tulivat
asemalle.
"Muutamia minuutteja ennen junan tuloa huomasin erään nuoren, sirosti
puetun keikarin, jonka käytös pani minut epäilemään. Ei kukaan
läsnäolevista tuntenut häntä. Ei kukaan ollut nähnyt hänen tuloaan
asemalle, mutta äkkiä seisoi hän asemasillalla, kädet taskuissa
välinpitämättömänä ja onnellisesti tietämättömänä siitä huomiosta jonka
hän herätti.
"Asetin muutaman miehen hänen läheisyyteensä vahtimaan häntä, ja sitten
saapui juna.
"Senjälkeen tuli meidän pieni neitisemme, mennessään sanoen minulle:
"'Tällä kerralla ei ole mitään tapahtunut. Kaikilla matkustajilla on
arvoesineensä tallella.'
"Tulin iloiseksi ettei mitään uutta varkautta ollut tapahtunut ja
puhuin siitä kun kuului huomiota herättävä huuto toisen luokan
odotussalista.
"Se oli eräs nainen, joka huusi.
"Minä riensin kiireellisesti sinne ja näin hyvinpuetun naisen, joka
kulki edestakaisin odotussalin lattialla huutaen keskeymättä:
"Ottakaa varas kiinni! Ottakaa varas kiinni!
"Minä menin tietenkin heti hänen luoksensa ja selitin olevani
poliisimies ja pyysin häneltä lähempää selvitystä.
"Ja mitä luulet sinä minun saaneen kuulla.
"Niin, että naiselta itse odotussalissa oli varastettu noin
kolmekymmentätuhatta kruunua sisältänyt käsilipas.
"Hän oli rouva Bliken-Binderup, eräs tanskalainen aatelisnainen, joka
täällä olisi ottanut osaa eräisiin juhlallisiin häihin, ja joka
senvuoksi oli ottanut mukaansa kaikki jalokivensä. Hän kuletti niitä
pienessä käsilaukussa.
"Asema sulettiin heti ja ei ketään matkustajaa laskettu ulos ennen
tarkastusta.
"Virkaveljemme auttoi minua tarkastamalla naisten matkatavarat.
"Mutta käsilaukku oli ja pysyy poissa.
"Silloin tulin ajatelleeksi sitä sieväpukuista mieshenkilöä, jonka olin
nähnyt asemasillalla, ja juoksin sentähden ulos katsoakseni oliko hän
siellä vielä.
"Niin, siellä alhaalla seisoivat ne molemmat miehet jotka olivat
saaneet toimekseen pitää häntä silmällä.
"'Missä hän on', kysyin minä miehiltä.
"Molemmat miehet katsoivat pelästyksissään ympärilleen ja heidän
kasvonsa venyivät kovin pitkiksi.
"'Mutta hänhän oli täällä', sanoi ensimäinen.
"'Aivan oikein', vastasi toinen, 'siitä ei voi olla enempää kuin
sekuntin ajan.'
"Mies oli kuitenkin poissa ja en ole häntä nähnyt sittemmin."
"Hänen tunnusmerkkinsä", kysyi Krag.
"Suuri, tumma, mustaviiksinen mies, aivan uudenaikaisesti puettu,
silkkivuorisine päällystakkeineen. Lähemmän kuvauksen saat tästä."
Harald Brede heitti hänelle erään kirjekotelon, jota Krag kiireesti
silmäili.
"Mutta", huomautti hän, "jos ne molemmat konstaapelit koko ajan pitivät
häntä silmällä, niin onhan mahdotonta että hän olisi voinut tehdä
varkauden."
"Ei tietenkään ei, mutta miksi hän niin äkkiä katosi? Olen jo sanonut
sinulle ettei kukaan ollut nähnyt hänen tulevan sieltä, ja hän ei ole
todennäköisesti kulkenut jonkun vahtipaikkani ohi."
"Tunnustan että tämä on mystillistä. Mitä ajattelette te neitiseni?"
kysyi hän, kääntyen englantilaisen naissalapoliisin puoleen.
"Luonnollisesti on tämä salaperäistä", sanoi tämä merkillinen nuori
nainen, "mutta tulette näkemään vielä salaperäisempää kun kuulette
miten varkaus tapahtui?"
"Olen pelkkänä korvana", vastasi salapoliisi.
"Niin", selitti naissalapoliisi, "rouva Bliken muistaa varmaan, että
hänellä oli laukku kädessään jättäessään rautatievaunun. Kun hän varsin
hyvin tiesi, miten kallisarvoinen laukun sisällys oli, kantoi hän sitä
itse odotussalin lävitse, siellä hän hetkiseksi pani sen luotaan
pöydälle napittaakseen käsineensä.
"Äkkiä katosi laukku. Ei ketään ollut läheisyydessä, joka olisi voinut
varastaa sitä. Laukkua ei löytynyt koko salista. Rouva vakuutti sen
kirjaimellisesti puhuen uponneen sisään. Silloin hän hämmästyneenä ja
pelästyksissään kulki lattialla edestakaisin käsiään väännellen ja
huusi:
"'Ottakaa varas kiinni! Ottakaa varas kiinni!'"
"Onko tässä kaikki?" kysyi Krag.
"Kyllä", vastasi nuori nainen, hiukan loukkaantuneesi, "arveletteko
itse siinä olevan tarpeeksi?"
Poliisipäällikkö kulki epätoivoisena lattialla.
Hän oli päässään laskenut kuinka suuriarvoiset kaksitoista varkautta
olivat, ja sai hän seitsemän- ja kahdeksankymmentuhannen välillä olevan
summan.
Krag säilytti salaperäisen miehen tuntomerkit, ja pyysi hän
naissalapoliisia tulemaan myöhemmin poliisiasemalle, jos mahdollisesti
olisi jotain uutta, -- joka oli eräs menettelytapa antaa tunnustus
siitä, että nainen oli liiallinen -- jonka jälkeen Krag kutsui kokoon
koko käytettävissä olleen poliisivoiman.
Viisi kappaletta tuli heti, loput olivat toimissaan. Heille nyt Krag
esitti mielipiteensä asiasta.
"Olen kuullut ainoastaan puhuttavan varkauksista", sanoi hän, "ja enkä
ole ollut läsnä ainoassakaan tapauksessa kun varkaudet ovat
tapahtuneet, mutta kuitenkin voimme suurella varmuudella päättää,
että toimimassa on kansainvälinen hotelli- ja taskuvaras. Ja
toimiikin se aivan uudella hämmästyttävällä tavalla. Minulla on
rikoskirjallisuuskokoelmassani enemmän kuin kaksituhatta erilaista
kertomusta rautatievarkauksista, ja joista useita kehutaan käytännössä
erittäin tehokkaiksi. Mutta minun täytyy tunnustaa etten voi verrata
jotain näistä niiden varkauksien rinnalle joita täällä on tapahtunut.
"On sitäpaitse aivan varmaa, että varas, uskon vieläkin, että niitä on
vain yksi, on keksinyt uuden ja hienon tempun.
"Hän voi saada katoamaan kahdeksantoista kilon painoisen laukun. Nainen
asettaa käsilaukkunsa hetkeksi luotaan napittaaksensa käsineensä, ja
yks kaks on laukku kadonnut.
"Ensimäiseksi siis voimme päättää, että varas on kansainvälinen. Sen
jälkeen, että hän on erittäin perinpohjainen. Sitten, että hän on
keksinyt uuden varastamistempun, jota ei ennen ole käytetty, sillä
muussa tapauksessa me olisimme siitä jo selviytyneet.
"Tämä temppu on varmaankin yhtä yksinkertainen kuin nerokaskin, ja kun
me sen vihdoinkin löydämme nauramme me itseksemme ettei mieleemme
pälkähtänyt tämä naurettavan yksinkertainen selitys.
"Siis, paraat virkaveljet, me olemme täällä tekemisissä varkaan kanssa
jolla on erikoisalanaan varastaa käsilaukkuja ja muita pieniä laukkuja
rautatieasemilta ja hotelleista.
"Olen juuri nähnyt luettelon varastetuista esineistä ja olen huomannut
ettei varas missään tilaisuudessa ole tehnyt yritystäkään varastaa
muita kuin käsilaukkuja ja kohtalaisen suuria matkalaukkuja.
"Ei koskaan yksinkertaisia taskuvarkauksia, ei yrityksiä varastaa koko
pakaasia, joka kuitenkin on niin tavallista suurkaupunkien
liikenteessä.
"Tämän tosiasian ei tarvitse ainoastaan merkitä sitä, että varas tahtoo
käsilaukkuja sentähden, että hän siellä arvelee olevan sitä mitä hän
voi käyttää.
"Se voi myöskin merkitä sitä, ettei hänen varastemppuaan voidakaan
käyttää kaikkiin esineisiin nähden, vaan ainoastaan sellaisiin
laukkuihin -- joihinkin suurempiin se ei varmaankaan onnistuisi.
"Voi vallan hyvin tapahtua, että meillä on eräs johtolanka esillä
selitykseen.
"Niin muodoin emme saa unhottaa, että olemme tekemisissä ihmisen
kanssa, joka voi varastaa itselleen käsilaukun ja säännöllisesti voi
saada sen näkymättömäksi, voi saada sen katoamaan, huolimatta omistajan
seisomisesta sen vierellä.
"Ja ei siinä kyllin. Hän voi vielä mennä läpi suljettujen ovienkin
laukku kädessä -- eikä ole ketään joka huomaasi laukkua.
"On kuin olisimme tällä kerralla tekemisissä jonkun ensiluokkaisen
velhon kanssa, ja minä iloitsen saadessani olla peitsisillä tuon
salaperäisen varkaan kanssa. Toistaiseksi saamme etsiä löytääksemme sen
salaperäisen tuntemattoman, johon sinä, paras Brede kiinnyit siellä
asemalla.
"Etsikäämme kaikki hotellit, ruokalat ja matkailijakodit. Olkoonpa hän
kaupungissa, olkoonpa hän vieraskin, ei hän voi sittekään paeta
näyttäymättä jossakin näissä paikoissa."
Heti sen jälkeen ryhtyivät salapoliisit töihinsä. He jakoivat kaupungin
kuuteen piiriin. Jokainen salapoliisi otti yhden piirin ja siten alkoi
hotellien etsintä. Tällä välin oli poliisipäälliköllä ja Kragilla vielä
pieni keskustelu keskenään.
Salapoliisipäällikkö kysyi mihin toimenpiteisiin salapoliisi ryhtyisi.
"Ainoa oikea keino pääsiakseni tunkeutumaan mysterioihin on, että annan
itseltäni varastaa."
"Millä tavalla te sen saavutatte?"
"Niin kuin jo hetki sitten sanoin sopii tämä puku minulle oivallisesti
valepuvuksi. En voi saada parempaa. Kun varustaudun vielä
englantilaisilla poskiparroilla ja piipulla, niin ei kukaan voi
eroittaa minua englantilaisesta matkailijasta."
"Aivan oikein, tehän olettekin mestari valmistamaan valepukuja."
"Sitten varustaudun eräällä pienellä keltaisella matkalaukulla, joka on
minulla kotonani, ja kun tämä laukku, joka muuten on kaikkein hienointa
nahkaa, näyttää kovin arvokkaalta, tulee luultavasti salaperäinen varas
kunnioittamaan minua huomiollaan."
"Erinomainen hanke", sanoi poliisipäällikkö. "Missä aijotte nousta
mannermaanjunaan?"
"Fredrikshaldissa eli mahdollisesti jo Kornsjössä. Menen siksi ajaksi
rautatieasemalle noutamaan vanhat matkapaperini. Täytyy olla puettuna
valepukuun pienempiäkin yksityiskohtia myöten. Otaksun, että ensimäinen
luokka olisi paras, eikö totta?"
"Kyllä", vastasi poliisipäällikkö, "englantilaisena lordina ja
ylähuoneen jäsenenä ehdottomasti ette voi käyttää muuta kuin ensimäistä
luokkaa. Mutta ettekö tarvitse apua mihinkään?"
"Ei kiitos, toistaiseksi ei. Mutta tulen kyllä puhumiaan suuni
puhtaaksi?"
"Mitä luulette olevan hyötyä itsellenne pienestä neidistämme?" kysyi
lopuksi poliisipäällikkö.
"Mistä pienestä, herra poliisipäällikkö?"
"Naissalapoliisista."
"Ei mitään." vastasi Asbjörn Krag.