En lailla häkkilintujen
ma elää tahdo, en!
Ma tahdon kaikki katkaista
nää kahleet orjuuden!
En kyyhkysenä kuhertain
ma tahdo kyyhöttää;
en tunkiolle kukkona
ma kiekumahan jää!
Niin moni maassa mataa vain
ja lahoo hiljaa pois.
Vaan syntyneenä kotkaksi
ken maahan jäädä vois?
Ma tahdon nousta siiville
ja nähdä auringon, —
pois sinne, missä vapaus
ja taivas korkein on!
Ma tahdon mailmat halkoa
ja taivaat tavoittaa,
vaikk' oiskin tuska, orpous
ja kaipuu katkeraa!
Tomusta, varpus-touhusta
ma innon nousta sain,
se lento vaikka veristäin
mun viiltäis sieluain.
Siell' yllä ilmain aavojen
vapaana liitää voi,
siell' avaruuden sävelet
syvinnä sieluun soi!
Ei siellä rajaa elämän,
ei ajan, kuoleman.
Siell' yhtyy kuoroon kaikkeuden
kuin tähti taivahan.