Hiivi mun rintaani
sulattavin soinnuin,
tuutien unhoon
tuskien yöt!
Sytytä rintaani
riemusi rikkain,
kuolo ja kurjuus
karkoita pois!
Karkoita arki
ja arkiset huolet,
jumalten juhlaa
mun nauttia suo!
Hetkinen salli
mun luojana olla,
nähdä sun ikuisen
onnesi maa,
tuntea taivaiden
hekumata hetken;
pitkä on kuoleman
autio yö!
Sulattavin sormin
sydäntäni soita,
kunnes mun hauta
ja unhoitus vie!
1915.