On mennyt lemmenkevät kultainen,
niinkuin katoo kaikki elämässä!
Sen nuorta ihanuutta muistellen
seison vielä viime kerran tässä.
Kuin aamukaste haihtui hetket sen
onnen auringossa heleässä.
Nyt on kuin heräisin ma talvehen
vasta, kun on lähtö täältä tässä.
Niin peittynyt on hautaan vuotten jään
ensi kukoistus kuin tyhjä haave.
Ah, kuinka kirkkaana sen kaiken nään!
Nyt se on vain muistoin kalvas aave.
Talven jäiset hanget hopeoi
sen suven, joka mulle onnen loi.