Missä valo,
siellä varjo!
Missä onni,
siellä tuskan palo!
Kohtalotar, ikäneito,
lemmenkade velho,
onnea ei muille suo,
jot' ei itse tunne:
siksi maljan, josta juo
ihmislapset lemmen hurmaa,
myrkyttää hän loitsuillaan,
joilla kaikki riemut maan,
kaiken ihmisonnen surmaa.