Routavuosina, jolloin oli hyvin tärkeätä, että Suomen vanhurskas asia
saatiin Europan tietoisuuteen ja että sillä oli sanomalehtimaailmassa
ystäviä ja puoltajia, jotka tunsivat sen ahdinkotilan, oli eräs
tanskalainen muita innokkaammin ottanut meitä tässä suhteessa
auttaakseen.
Tämä henkilö oli *Ivar Berendsen* Köpenhaminassa.
Hän tunsi Suomen asiat perinpohjin ja osasi kirjoittaa niistä sekä
pirteästi että vakuuttavasti, eikä suinkaan vain oman maansa lehtiin,
vaan hän sirotteli tietoja Suomesta siihen aikaan yltympäri Europaa.
Mutta mikä juuri teki Ivar Berendsenistä niin uskollisen ja lämpimän
Suomen ystävän? Miksi juuri hän heittäytyi taisteluun meidän
oikeuksiemme puolesta? Kyllä se suureksi osaksi oli hänen suomalaisen
puolisonsa ansio. Ken lähemmälti oppi tuntemaan *Anna Berendsen'in*,
o. s. Levonius, hän sen hyvin ymmärsi.
Tutustuin Anna Berendseniin tuona meidän historiassamme niin
kohtalokkaana vuotena 1899. Koko elämä kävi silloin Suomen politiikan
merkeissä ja siitä mekin yhtenään puhuimme. Hän näytti minulle erästä
nahkakantista salkkua, joka oli täynnä Suomen kysymystä koskevia
tietoja: asiakirjoja, lentolehtisiä ja sanomalehtikirjoituksia. Sitä
kutsuttiin "musteriksi" ja se paisui viikko viikolta, sillä meillä
tapahtui yhtämittaa sellaista, joka taas pani mielet liikkeelle ja kynät
käymään.
[Kuva: Anna Berendsen.]
Berendseneillä oli miltei kaikki Suomen politiikkaa koskevat langat
käsissään, he tiesivät kaikki taistelusuunnitelmat ja kaikki uutiset. He
olivat tavallaan keskushenkilöt tuossa Suomen hyväksi toimeenpannussa
kansainvälisessä adressipuuhassakin, jota erityinen lähetystö sitten
meni tsaarille viemään. Eräs lähetystön jäseniä oli tanskalainen, tri
*Norman-Hansen*, ja hänen tehtäväkseen tuli Pietarista sähköttää kaikki
sitä koskevat uutiset ja käänteet Berendsenille. Mutta tiedot piti panna
sellaiseen muotoon, ettei ne herättäisi mitään epäilyksiä venäläisissä
sähkövirkailijoissa y. m. urkkijoissa. Siksi ne lähetettiin Köpenhaminan
tullivirastoon, jonka päällikkönä Berendsen toimi ja kulkivat pelkkinä
tavarauutisina.
[Kuva: Senaattori Trarieux.]
[Kuva: Prof. Van der Vlugt.]
Kun siis esim. ranskalainen senaattori *Trarieux*, joka oli lähetystön
puheenjohtaja, oli saapunut, sähkötettiin, että "hyvä ranskalainen viini
on tullut perille", kun hollantilainen professori ja lakimies *Van der
Vlugt* saapui, puhuttiin Hollannin sillilähetyksestä ja italialainen
prof. *Brusa* kulki makaroonien nimellä. Ja kun heikko tsaari,
neuvonantajiensa toimenpiteiden johdosta, ei vastaanottanut lähetystöä,
eikä siis tämä taiteellinen adressi, jossa eri maiden merkkihenkilöt
mitä kohteliaimmassa muodossa puhuivat Suomen puolesta, koskaan joutunut
hänen käsiinsä, tuli taaskin Köpenhaminan tullivirastoon sähkösanoma,
jossa ilmoitettiin, että "koko lasti kaatui ennen perille pääsöään".
Sieltä uutinen sitten levisi oikeassa muodossa Europan sanomalehtiin.
[Kuva: Prof. Brusa. Tri Norman-Hansen.]
Näinä raskaina surun vuosina kuului ihan asiaan, että jokainen
suomalainen, ken oli hiukankin innostunut maansa politiikasta, kävi
Berendseneillä Köpenhaminassa ollessaan, oli hän sitten ennestään
talossa tuttu tai ei. Ja samaa tapaa jatkettiin sittenkin, vaikka
olosuhteet meillä hiukan valkenivat. Ja aina suomalaiset olivat siellä
tervetulleet. Oli päivälliskutsut tai muut merkkitilaisuudet, aina
suomalaisille annettiin siellä kunniasija ja kohdeltiin rakkaimpina
vieraina. Sillä vaikkakin talon emäntä oli eläytynyt uusiin oloihinsa,
ei ne silti olleet heikontaneet hänen rakkauttaan isänmaahan.
Päinvastoin! Suomella oli ensi sija hänen sydämessään, sen suruja hän
kantoi, sen menestyksistä hän iloitsi. Miten onnellinen hän esim. oli
sen johdosta, että Suomen naiset olivat saaneet valtiollisen
äänioikeuden, sen muistaa jokainen meikäläinen, ken oli mukana
Kansainvälisessä äänioikeuskongressissa Köpenhaminassa 1906, jonka
järjestämisessä Anna Berendsenkin oli ollut mukana ja tapansa mukaan
ottanut paljon käytännöllisiä tehtäviä suorittaakseen. Sen sijaan että
siteet vähitellen olisivat käyneet höllemmiksi, tulivat ne vuosien
kuluessa yhä lujemmin solmituiksi.
Ani harva suomalainen nainen on vieraalle pohjalle jouduttuaan ollut
tilaisuudessa toimia niin paljon maansa hyväksi kuin Anna Berendsen. Oli
aikoja, jolloin suomalaisten auttaminen oli hänen päätehtävänsä, jolloin
hän kokonaan eli Suomen asioita edistääkseen. -- Myöskin hänen
puolisollaan oli jonkun verran harrastusta Suomen asioihin jo siihen
aikaan kun he tutustuivat, mutta luultavasti se ilman Anna rouvaa olisi
ajan mittaan sammunut.
[Kuva: Ivar Berendsen]
Anna Berendsen kertoi heidän tutustumisestaan, että hän eräässä
meikäläisessä rannikkolaivassa oli nähnyt tumman, vilkkaan miehen, joka
sujuvalla ranskankielellä hyvin innokkaasti keskusteli muutamien
venäläisten kanssa. Hänen ensi ajatuksensa oli, että mies oli
ranskalainen, mutta pian hän muutti mieltä, kun tämä kääntyi hänen ja
hänen matkatoverinsa puoleen ja tällä kertaa jotenkin selvällä
ruotsinkielellä rupesi kyselemään heiltä monenmoisia asioita, muun
muassa suomenkielen rakenteesta, taivutustavoista y. m. Hän oli omin
päin hiukkasen lukenut suomalaista kielioppia ja vastaanotti siksi
heidän tiedonantonsa hieman kriitillisesti. Ivar Berendsen on nimittäin
erinomainen kielinero, eli kuten hän itse paljoa vaatimattomammin sanoo
"on hänen aivonsa todellinen romukamari kaikenlaisia kieliä varten".
Tätä näin satunnaisesti alotettua tuttavuutta jatkettiin sitten
seuraavana kesänä v. 1890, jolloin oli pohjoismaalainen opettajakokous
Köpenhaminassa ja jonne Anna Levoniuskin oli tullut. Siellä oli Ivar
Berendsen koko ajan nuoren suomalaisen tuttavansa opas ja seurakumppani
sillä seurauksella, että seurustelu päättyi pysyväiseen kumppanuuteen ja
yhdessäoloon.
Hyvin pirteä ja intelligentti oli se seurapiiri, johon Anna Berendsen
Köpenhaminaan muutettuaan joutui. Sekä kirjailijoita että taiteilijoita,
sekä valtiollisessa elämässä että yhteiskunnallisella alalla toimivia
henkilöitä siihen kuului, niin että Anna Berendsenille heti tarjoutui
hyvä tilaisuus perehtyä Tanskan henkiseen elämään ja sen etevimpiin
edustajiin. Ja hän olikin erittäin vastaanottavainen ja omisti itselleen
vuosien kuluessa mitä parasta on tanskalaisessa kulttuurissa.
Tuskin missään näkee taiteellisemmin ja hauskemmin sisustettuja koteja
kuin Tanskassa, olivat ne sitten vähävaraisten tai varakkaiden
perustamat. Kaikki niissä on suhteellista ja sopusointuista: huonekalut,
kuvat ja tarve-esineet. Anna Berendsenin koti oli juuri noita
aitotanskalaisia, jossa kukin kalu oli oikealla paikallaan ja jossa
taideteoksien lukumäärä oli niin suuri, että eräs vieras jo ehdotti
kataloogin laittamista, jotta niihin helpommin perehtyisi. -- Hänen
ulkonainen esiintymisensä ja käytöksensä kävi samaten vuosien kuluessa
yhä pehmeämmäksi, sirommaksi ja sulavammaksi. "Eipä häntä luulisi
suomalaiseksi", sanoi eräs muukalainen, joka paljon oli oleskellut
Suomessa ja nähnyt meikäläisten kankeuden ja ujouden. -- Ivar
Berendsenin tahdosta hän myöskin opetteli tanskaa niin, että osasi puhua
sitä aivan virheettömästi, aivan kuin tämä hallitsi ruotsia.
Paljon on sellaisia ihmisiä, jotka ensi kertoja tavatessa tekevät
edullisen jopa loistavan vaikutuksen, mutta lähempi tuttavuus osoittaa,
että he saattavat olla vaativaisia, itsekkäitä, tyytymättömiä,
oikullisia. Anna Berendsenin suhteen oli juuri päinvastoin. Kuta
useimmin hänen seurassaan oli, sitä selvemmin hänen rakastettavat
puolensa tulivat ilmi, sitä enemmän oppi hänestä pitämään. Hän oli niin
tavattoman hyväsydäminen, vaatimaton, iloinen ja tasainen. Siksi kai ei
edes tullut kiinnittäneeksi huomiota hänen sairauteensakaan, vaikkakin
hän joskus ohimennen puhui heikosta sydämestään, joka ajoittain pakoitti
hänet jättämään kaikki kokoukset ja seurustelemiset. Mutta sitten hän
taaskin parani ja toimi yhtä innokkaasti kuin ennenkin. Yhdistyksissä
ollessaan, muun muassa tuossa suuressa naisten äänioikeus-yhdistyksessä,
johon kuului toista kymmentä tuhatta jäsentä, otti hän aina mielellään
sellaisia isotöisiä, mutta luonteeltaan vaatimattomia tehtäviä
suorittaakseen kuin on esim. kiertokirjeiden jakaminen, osoitteiden
kirjoittaminen, ilmoituksien hankkiminen eri lehtiin j. n. e.
Tämä alttius palvelemaan ja auttamaan, missä apu oli tarpeen, sekä se
rakkaus, millä hän syventyi uuden kotimaansa oloihin, sivistyselämään ja
rientoihin, vaikutti, että Anna Berendsen oli yleisesti suosittu
Köpenhaminassa, että hänen lukuisat, eri piireihin kuuluvat, eri
katsantokantoja edustavat tuttavansa poikkeuksetta pitivät hänestä.
Siksi he kaikki, kuullessaan että Anna Berendsen lokak. 5 p. 1911 oli
kuollut parhaassa iässään 43 vuoden vanhana, tunsivat kadottaneensa
jotakin valoisaa ja aurinkoista, hellää ja epäitsekästä, joka ei ollut
korvattavissa.
Helsingissä asuvat ystävät antoivat laskea hänen haudalleen seppeleen,
jonka toisessa nauhassa oli heidän viimeinen tervehdyksensä ja
kiitoksensa, toisessa seuraavat, koko Anna Berendsenin elämää ja
toimintaa kuvaavat sanat:
»_Finland stod för din själ, det kulna
Ditt torftiga gömda, heliga fosterland._»