Jopa vihdoin taisit löytää oikean otteen, Matti. Parastapa on painautua
polvillesi siihen penkin viereen, kätkeä kasvosi käsiisi penkkiä
vasten ja — miten se sanoikaan rovasti: turvautua häneen, joka on
jo läpikäynyt oman pitkänperjantainsa... Kello kuului jo nostaneen
lyömähakansa...