— Älä koske kelloon!... Ei aika siitä pysähdy tai peräänny, vaikka
seisotatkin heilurin tai siirrät osoitinta takaisin... Ja mitä
hyödyttää törmäillä edestakaisin tupansa lattiaa, takoa nyrkeillä
päätään ja raastaa tukkaansa... Eivät valhettele, totta puhuvat
silmäsi: kyllä haivenet kourissasi ovat omiasi, vaikka ovatkin
vähän väriänsä vaihtaneet. Yhdessä tunnissa voi elää ja vanheta
vuosikymmeniä... Hahaha...! Sinä naurat, Matti Pellonpää. No,
pienemmistä syistä ja lujemmista päistä on ruuveja höltynyt... Itket —
lapsena jälleen...