"Niin, hyv‰t yst‰v‰t", kertoili h‰n vierailleen, "mik‰s auttoi! Olin
vasta seitsem‰ntoista t‰ytt‰nyt, maailmallista kokemusta vailla, ja
saanut arvoni yksinomaan is‰ni loistavan is‰nmaallisuuden ansiosta,
Jumala h‰nen sielulleen rauhan suokoon. K‰rsin suunnatonta nˆyryytyst‰,
en niin suuresti tuon k‰skynalaiseni tottelemattomuuden takia,
sill‰ kersantti oli lopultakin vastuussa vangeista, vaan etup‰‰ss‰
siit‰ kiusaannuksesta, ett‰ minua nuorella i‰ll‰ni pelotti itse
l‰hte‰ pyyt‰m‰‰n ajutantilta avainta. Olin aikaisemmin kokenut h‰nen
raakaa ja pisteli‰st‰ puhetapaansa. Ollen aivan jokap‰iv‰inen mies,
ainoana ansionansa hurjamielinen urheus, pani h‰n minut tuntemaan
halveksumistansa ja vastenmielisyytt‰‰n ensim‰isest‰ p‰iv‰st‰ alkaen,
jona yhdyin linnotuksen varusv‰ken‰ k‰ytettyyn pataljoonaani. Siit‰ oli
vasta kaksi viikkoa! Olisin astunut h‰nt‰ vastaan miekka k‰dess‰, mutta
minua arkailutti h‰nen ivansa ilkkuva tˆrkeys.
"En muista olleeni niin surkeana koko el‰m‰ss‰ni, ennen tai j‰lkeen.
Herkk‰tuntoisuuteni kidutus oli niin suuri, ett‰ min‰ toivottelin
kersanttia kaatuvaksi kuolleena jalkoihini ja ‰llistelevi‰ sotamiehi‰
muuttumaan patsaiksi ja noitakin poloisia, joille pyytelyni olivat
toimittaneet hetkellisen armahduksen, toivottelin nyt kuolleiksi, koska
en voinut h‰pe‰tt‰ katsella heit‰. Heid‰n pime‰st‰ s‰ilytyspaikastaan
tuli lˆyhk‰‰v‰‰ kuumuutta kuin tuulahduksena helvetist‰. Ne
ikkuna-aukkoon tunkeutuneet, jotka olivat kuulleet mit‰ oli tekeill‰,
pilkkasivat minua ep‰toivonsa katkeruudessa, ja muuan mies, joka
ep‰ilem‰tt‰ oli menett‰nyt j‰rkens‰, kehotti minua innokkaasti
k‰skem‰‰n sotamiesten ampua ikkunaan. H‰nen mieletˆn puheliaisuutensa
s‰rki syd‰nt‰ni. Ja jalkani olivat kuin lyijy‰. Ei ollut saapuvilla
ket‰‰n ylemp‰‰ upseeria, johon olisin voinut vedota. Minulla ei ollut
edes sen vertaa mielenlujuutta, ett‰ olisin muitta mutkitta mennyt
matkoihini.
"Pahotteluni puuduttamana seisoin selin ikkunaan. ƒlk‰‰ luulkokaan, ett‰
t‰t‰ kaikkea kesti kauvan. Kuinka kauvan kenties? Minuutin? Jos mittasi
sielullisen k‰rsimyksen mukaan, niin se tovi oli kuin sata vuotta --
pitempi aika kuin on ollut koko el‰m‰ni siit‰ asti. Ei, varmaankaan ei
sit‰ kest‰nyt edes minuuttia. Kurjien vankien k‰he‰ kirkuna kuoleutui
heid‰n kuiviin kurkkuihinsa, ja sitten ‰kki‰ puhui ‰‰ni, levollisesti
mutiseva kumea ‰‰ni. Se pyysi minua k‰‰ntym‰‰n.
"Se ‰‰ni, _senjores_, l‰ksi Gaspar Ruizin p‰‰st‰. H‰nen ruumiistaan
en n‰hnyt mit‰‰n. Joitakuita vankikumppaneita oli kiivennyt h‰nen
selk‰‰ns‰. H‰n kannatteli heit‰. H‰n r‰pytteli silmi‰‰n, katsomatta
minuun. Se ja huulten liikkuminen tuntui olevan h‰nen kaikkena
mahdollisenaan noin kytketyss‰ tilassa. Ja k‰‰ntyess‰ni t‰m‰ p‰‰,
joka n‰ytti inhimillist‰ kokoa isommalta monien muiden alapuolelta
paistaessaan, kysyi minulta, halusinko todella sammuttaa vankien janon.
"Min‰ myˆnsin kiihke‰sti ja astuin ihan l‰helle ikkunaa. Olin kuin
lapsi, enk‰ tiennyt mit‰ oli tulossa. Mieleni kaipasi viihdytyst‰
avuttomuudessani ja tuskittelussani.
"'Onko teill‰ valta, _senjor teniente_, kirvottaa siteist‰ ranteeni?'
kysyi minulta Gaspar Ruizin p‰‰.
"H‰nen kasvonpiirteens‰ eiv‰t ilmaisseet mit‰‰n huolestumista, mit‰‰n
toivoa; h‰nen raskaat silm‰luomensa r‰v‰hteliv‰t silmille, jotka
katselivat ohitseni suoraan pihalle.
"Puhuin kuin ilke‰ss‰ unessa sopertaen: 'Mit‰ tarkotatte? Ja miten voin
yltt‰‰ k‰siksi rannesiteisiinne?'
"'Yrit‰n sovittaa', sanoi h‰n; ja sitte tuo iso tuijottava p‰‰
vihdoinkin liikkui, ja kaikki aukkoon sulloutuneet hurjat kasvot
katosivat, sortuen alas. H‰n oli pudistanut pois kuormansa yhdell‰
liikkeell‰, niin v‰kev‰ oli h‰n.
"Ja h‰n ei ollut ainoastaan pudistanut sit‰ pois, vaan p‰‰si erilleen
tungoksesta ja katosi n‰kyvist‰ni. Hetkiseksi ei ket‰‰n n‰kynyt
ikkunassa. H‰n oli heilahtanut ymp‰ri, puskien ja hartioillaan
tyˆnnellen sek‰ siten raivaten itselleen tilaa ainoalla tavalla, jolla
se k‰vi p‰ins‰ k‰sien ollessa sidottuina sel‰n taakse.
"Lopulta h‰n, selk‰ edell‰ ikkuna-aukkoon tyˆntyen, ojensi rautakankien
lomasta minua kohti ranteensa, jotka oli kˆytetty monella kierroksella.
Turvonneet ja solmusuoniset k‰det n‰yttiv‰t muodottomilta karhun
k‰p‰lilt‰. N‰in h‰nen kumaran selk‰ns‰. Se oli tavattoman leve‰. H‰nen
‰‰nens‰ oli kuin h‰r‰n mˆrin‰‰.
"'Leikatkaa, _senjor teniente_. Leikatkaa!'
"Vedin miekkani, uuden tylsym‰ttˆm‰n miekkani, jota ei oltu viel‰
mihink‰‰n k‰ytetty, ja katkaisin nahkanuoran kierteet. T‰m‰n tein
ihan koneellisesti, ik‰‰nkuin sen uskon pakottamana, jota mies oli
her‰tt‰nyt mieless‰ni. Kersantti n‰ytti olevan huudahtamaisillaan,
mutta h‰mm‰stys lamautti h‰nelt‰ ‰‰nen, ja h‰n j‰i seisomaan suu auki
kuin ‰killisen tyls‰mielisyyden yll‰tt‰m‰n‰.
"Pistin miekkani huotraan ja k‰‰nnyin sotamiehiin. Pelj‰styneen
odotuksen s‰vy oli tullut heid‰n tavallisen haluttoman unteluutensa
sijalle. Kuulin Gaspar Ruizin ‰‰nen huutavan kopissa, mutta sanoja
en erottanut selv‰sti. Luultavasti lis‰si h‰nen voimakkuutensa
vaikutusta se, ett‰ h‰net nyt n‰htiin vapain k‰sivarsin: tarkotan sit‰
henkist‰ vaikutusta, joka tiet‰m‰ttˆmien ihmisten keskuudessa kuuluu
poikkeuksellisiin ruumiillisiin voimiin. Itse asiassa ei h‰n ollut
pahemmin pelj‰tt‰v‰ kuin ennen, k‰sivarsiensa ja k‰siens‰ puutumisen
takia, jota kesti jonkun aikaa.
"Kersantti oli saanut puhelahjansa takaisin. 'Kautta kaikkien
pyhimysten!' huusi h‰n, 'meid‰n tulee pakko hankkia ratsumies taas
kytkem‰‰n h‰net suopungilla, jos tahdomme saada h‰net telotuspaikalle.
H‰nt‰ ei pysty taltuttamaan sen v‰hempi kuin hyv‰ _enlazador_ hevosen
sel‰ss‰. Teid‰n arvoisuutenne suvaitsi tehd‰ kovin hullun tempun.'
"Minulla ei ollut mit‰‰n sanottavana. Olin itsekin ihmeiss‰ni ja
lapsellisen utelias n‰kem‰‰n, mit‰ tapahtuisi. Mutta kersantti
ajatteli, miten vaikeaksi k‰visi pit‰‰ kurissa Gaspar Ruizia sitte kun
rangaistushetki oli k‰siss‰.
"'Tai kenties', pitkitti kersantti kiusaantuneesti, 'joudumme ampumaan
h‰net, kun h‰n rynt‰‰ ulos ovea avattaessa'. H‰n aikoi edelleen purkaa
huoliansa tuomion kunnollisesta t‰yt‰ntˆˆnpanosta, mutta keskeytti
puheensa ‰killisell‰ huudahduksella, sieppasi viereiselt‰ sotamiehelt‰
musketin ja seisoi valppaana, katse kohdistettuna ikkunaan."