Pritchard, Morgan ja Poika.
Archien päästyä kirjeen loppuun kysyi Ethel pelokkaasti: "Archie, onko
se jotain lähdöstäsi — —"
"Ei, ei. Muuan tuttavani on kuollut... En voinut aavistaa — —"
"Oi, Archie!" Tyttö katsoi osaaottavasti häneen. "No niin, tapaan sinut
tänä iltana kuten tavallisesti. Nyt minun täytyy mennä — —"
Hän lähti nopeasti huolehtimaan velvollisuuksistaan.
Jäätyään yksin avasi Archie Laverock kuin kivettyneenä toisen kirjeen.
Se oli hänelle tuntematonta naisen käsialaa, ja alkoi "Rakas Archie".
Hän vilkaisi loppuun. "Mauve", sanoi hän.
"Mauve?"
Hän luki:
Rakas Archie. — Kirjoitan sinulle, koska sisareni omaiset ovat
kertoneet sinun olleen ulkomailla, ja koska arvelen, ettet niinollen
vielä ole kuullut isoisän kuolemasta. Tiedän sinun iloitsevan
kuullessasi hänen kuolleen aivan kuten hän aina sanoi toivovansa,
ilman tuskia tai sairautta. Hän istui lukien suuressa nojatuolissaan
parvekkeella, ja meidän mennessämme sanomaan hänelle, että tee oli
valmis, hän näytti nukkuvan, mutta kaikki oli jo lopussa. Tiedän
sinun olevan suruissasi minun vuokseni, mutta isoisän takia sinun ei
tarvitse surra.
Hän oli hyvin kiintynyt sinuun, ja puhui lähdettyäsi usein sinusta.
Archie, minusta tuntuu, että minun on kerrottava sinulle, että vaikka
hän kerran kuvittelikin sinun ja minun aikovan mennä naimisiin
keskenämme, oli hän heittänyt tämän järjettömän ajatuksen mielestään
jo monta viikkoa ennen kuolemaansa. Hän tiesi minun olevan kihloissa
erään toisen kanssa ja oli viimein hyvin tyytyväinen siihen,
tietäessään minun olevan kiintynyt tähän toiseen. Sinulla ei siis
tarvitse olla vähääkään omantunnonvaivoja rahoista, jotka hän määräsi
sinulle. Olen siitä hyvin iloinen. (Vaikka pelkään sen olevan
entiselle liikkeellesi suorastaan järkyttävän tapahtuman; luulen
isoisän vihjanneen heille jotain siihen tapaan sinun vielä ollessasi
Rhosissa.)
Hän on määrännyt minulle toisen puolen rahojaan ja samoin Rhosin,
johon aiomme jäädä asumaan. Sinun pitää myöhemmin käydä meitä
tervehtimässä.
Ensi kuussa vietän häitä majuri Lionel Ellisin kanssa. Isoisä ei
sietänyt mitään lykkäyksiä, ja testamentissaan hän erityisesti sanoo
toivovansa, ettei kukaan käyttäisi surupukua hänen muistokseen,
koska hän aina eläissään rakasti värejä. Ihmiset täällä ovat aivan
kauhuissaan isoisän määräyksestä, ettei häntä saa haudata perhehautaan
isoäidin viereen, vaan että hänen ruumiinsa on poltettava ja
sirotettava tuulien kuljetettavaksi tuntureilla Rhosin takana. En
voi olla muistamatta, kuinka hän kerran puhkesi sanomaan sinulle ja
minulle: "Koko elämäni ajan ovat nuo hyvät naiset ympäröineet minua!"
Lionel sanoi, että hän nähtävästi ainakin kuollessaan halusi päästä
heistä. Lionel ymmärtää asiat niin hyvin. Sinun täytyy tutustua häneen.
Toivota minulle onnea, Archie, niinkuin minä toivotan sitä sinulle.