Mauve: "Minusta on kauheata, että sotalesket menevät naimisiin.
Hänen leskensä teki sen. En voisi milloinkaan, milloinkaan ymmärtää
sellaista." Hänen hengityksensä tukahtui nyyhkytykseen ja hän lisäsi
vieläkin kiihkeämmin: "On tunteita, jotka kestävät koko elämän iän,
Archie! Ainakin joillekin meistä! Ja minulle — ikuisesti!"
Jälleen ääni väitti vastaan: "Niinkö? Niinkö?", mutta se hukkui toisen
äänen kaikuun hänen vieressään. Sillä kirkkaana ja sekä onnellisena
että närkästyneenä purkautui viimein Archien huudahdus:
"Ei!" huusi hän. "Ei!" — nauraen. "Älkää luulkokaan."
Mauve kohotti ihmeissään häneen nuo tummat silmänsä, joissa
tuntemattomasta lähteestä vuotaneet kyyneleet kimaltelivat. Kyynel
putosi hänen ranteelleen. Ja silloin hän huomasi, että Archie Laverock
oli lujalla otteella tarttunut hänen molempiin käsiinsä. Hänen
otteensa oli sähköinen ja lohduttava, siinä kohisi elämän voimakas
virta. Hämmentyneenä Mauve ei liikauttanutkaan käsiään. Hänen epäröivä
katseensa siirtyi niistä nuoren miehen hymyileviin kasvoihin.