"Eli miksei siihen ihastuttavaan valkeaan harsotekeleeseen, jossa
meillä oli onni nähdä Teidät viime tiistaina —.
"Tai siihen siniseen 'dernier cri'hin', joka teillä oli filmatessanne
'Kevätlaulua', miss Lucy", huomautti amiraali.
Häntä piti Archie naurettavimpana koko joukosta.
"Sellaisia vanhoja elostelijoita." Puhua tuolla tavoin nuorelle tytölle
hänen puvuistaan. Ottaa hänet mukaansa tanssimaan Murrayn, tuon
ikälopun vanhuksen luo, joka jo toisella jalallaan seisoi haudassa ja
toista luultavasti vaivasi luuvalo. Kaikki neljä istuivat nyt siinä
odottaen häntä tyytyväisinä ja varmoina, aivankuin hänen ikäisensä
kavaljeerit. Sitäpaitsi he kokonaan laiminlöivät koko muun seuran.
Miksi? Miksi?
Sen vuoksi, että he voivat ympäröidä hänet kaikella sillä, mistä hän
piti. Heillä oli rahaa. Heillä oli arvovaltaa. Nämä vanhat miehet
olivat saaneet pysytellä kotona, säilyttäen silti kunnioituksen, ja
koota rahoja, sillä välin kun nuoret miehet oli lähetetty
taistelemaan, tehdäkseen elämän varmaksi yli neljäkymmentä
vuotta oleville miehille. Nykyaikana näytti kaikki olevan vain
heitä varten. Kaikki liikkeet suosivat keski-ikäisiä miehiä. Heille
työskentelivät parhaimmat räätälit, suutarit ja parturit. Heille oli
varattu huoneustot Mount Streetin varrella ja talot Belgrave Squaressa.
Heille varattiin parhaat paikat juhlissa. Heitä varten järjestettiin
metsästysretkiä ja kilpa-ajoja. He omistivat purjeveneet ja kaiken
muun parhaan maailmassa. Heille hymyilivät kauneimmat tytöt, jotka
ikään nähden olisivat voineet olla heidän pojantyttäriään, niin, kaikki
näytti olevan vain heitä varten. —
Jokainen sana oli omiaan enentämään tuon iloisen nuoren miehen huonoa
tuulta.
Huippuunsa se nousi, kun miss Lucy Joy ilmestyi, puettuna kimaltelevaan
brokaadipukuun (sinisenä kuten sudenkorento) ja amiraali huudahti: "Ah,
siinähän pienokainen on."
"Pienokainen! Vanha tyhmä aasi", tuumi Archie. Hän tiesi itse että
puolet tytön ihastuttavuutta oli siinä, että hän oli niin pieni,
huomattavasti alle keskimitan. "Ylettyy juuri sydämeni kohdalle",
huokaili jo Orlando. "Pieni" on ollut aina siitä alkaen rakkauden
hellin hyväilynimi. "Sinä pieni urheilijatar", sanoo sulhanen kuusi
jalkaa pitkälle hockeypelaajattarelle, ja hän hymyilee hänelle
korkeudestaan, varmana siitä, että on kokonaan hänet voittanut. Lucy
Joy oli todellakin niin pieni kuin vain saattoi toivoa. Ei ollut
suinkaan mitään liioittelua amiraalin sanoessa seurueen noustessa
autoon: "on melkein turhaa luovuttaa miss Lucylle koko paikka, hän
mahtuisi niin hyvin minun takkini taskuun."
Tuskin oli autoseurue lähtenyt matkaan (taskukokoinen Venus neljän
jättiläisen seuraamana) kun kaikki muodollinen jäykkyys katosi
puutarhasta. Liikkeet, asennot ja äänet muuttuivat heti paikalla.
Frankie heittäytyi tuoliin, jonka kenraali juuri oli jättänyt, heitti
jalkansa käsipuiden yli, taivutti kauniin enkelipäänsä taaksepäin ja
oli pyörtyvinään, äiti ja täti huokasivat syvään, osaksi helpotuksesta,
osaksi kaihoten, ja kääntyivät ainoan jälelle jääneen vieraansa puoleen.
"Ei, älkää menkö, mr. Laverock Jääkää lohduttamaan hyljättyä perhettä."
"Ellette halveksi kylmää paistia salaatin kera."
"Oletan, että 'pienokaista' nyt kestitään kaikilla huvikauden
herkuilla", huudahti Frankie, jonka ääntä ei oltu kuultu kuuluisien
vierasten tulon jälkeen muuta kuin: kyllä, sir, tahi ei, sir. "Mahtaa
olla suurenmoista olla vanhan miehen lemmikkinä."
"Ah, Frankie! Älä puhu tuollaisia kauheita asioita", huomautti äiti,
joka juuri nosti punasta virkkaustyötään ruohikosta. "Onhan kovin
hyvä, että lapsi saa seurustella sellaisten ihmisten kanssa, joilla on
huomattava asema yhteiskunnassa; kun hän työssään joutuu tekemisiin
kaikenlaisten ihmisten kanssa."
"Tuonikäiset miehet hemmottelevat Lucyn piloille", alkoi täti kooten
tyynyjä. "Lapsihan näyttää nauttivan siitä."
"Tuskinpa hän sitä tekee", huomautti äiti. Ilkamoivan leikillisesti
katsahti hän nuoreen, solakkaan mieheen, joka istui paikallaan tyhjien
lasien ympäröimänä.
"Kun minä olin nuori tyttö, ei minusta suinkaan olisi ollut hauskaa
tanssia tuollaisten muinaisjäännösten — tarkoitan noin vanhojen
herrojen kanssa. Onhan hyvä, että lapsella on hauskaa. Hehän voivat
tehdä niin paljon hänen hyväkseen ja huvittaa häntä, (kuten hän sanoo).
Mutta", hän epäili kuten aikoisi sanoa jotain hyvin uskallettua, —
"luulenpa, etten olisi katsahtanutkaan amiraaliin ja hänen kaltaisiinsa
ollessani yhdeksäntoistavuotias. Olisitko sinä, Madgie?"