Minun oli siirryttävä toiseen junaan ja odotettava tunnin verran
Irkutskissa, Siperian isoimmassa kaupungissa, jossa on 80.000 asukasta.
Irkutsk on Angara-joen varrella, joka juoksee Baikal-järvestä ja siten
muodostuu kaikista sanottuun järveen laskevista virroista. Näistä on
Selenga isoin, mutta vaikka Angara on viisi kertaa isompi kuin
Jenissei, nimitetään sitä kuitenkin tämän syrjäjoeksi. Itse Jenissei
saa alkunsa Kiinan alueella ja juoksee metsäisten rantojensa välissä
pohjoista kohti koko Siperian poikki, laskien sitte Pohjoiseen
Jäämereen. Siihen yhtyy monta isoa sivujokea, useimmat idästäpäin.
Lena, iso joki, joka virtaa Itä-Siperian poikki Baikal-järven
koillispuolella, ei ole paljoa pienempi Jenisseitä. Siellä on Jakutskin
kaupunki, missä lämpömittari talvisin laskee 63 asteeseen ja kesäisin
nousee 35 asteeseen. Mutta Jakutskin pohjoispuolella sijaitsee
Jana-joen varressa Vershojansk, joka on maapallon kylmin kohta, sen
pakkasnapa.
Siperian pinta-ala on viisikolmatta kertaa suurempi kuin Saksan, mutta
tässä suunnattoman avarassa maassa asuu ainoastaan seitsemän miljoonaa
ihmistä. Niistä on 60 prosenttia venäläisiä ja 20 prosenttia
kirgiisejä. Loput ovat burjateja, jakuteja, tunguseja, mandshuja,
samojedeja, ostjakeja, tatareja, tshuktsheja ja vielä muitakin.
Tuntuvana eränä ovat väestössä rangaistusvangit, jotka on karkotettu
Siperiaan: heidän kovana kohtalonaan on ankaran valvonnan alainen
pakkotyö kultakaivoksissa. Niiden lukumäärä arvioidaan 150000:een.
Ennen rautatien rakentamista täytyi heidän samota suunnattoman pitkiä
matkoja jalkaisin. He marssivat päivittäin sateella, kuten poudallakin,
myrskyssä tai lumipyryssäkin, 15 virstan taipaleen tätä kamalaa,
kolkkoa ja kylmää Siperiaa. Edessä ja takana ratsasti kasakoita, jotka
eivät suoneet heille hetkenkään lepoa, laahatessaan heitä vitjoissa
teiden loassa ja roiskeessa. Usein tulivat vangin vaimo ja lapset
vapaaehtoisesti mukaan, lieventääkseen kovaosaisen kohtaloa.
Tässä kohden on nyttemmin paljon muuttunut. Tosin on pakkotyö yhtä
kovaa, mutta rangaistussiirtolaan matkustaminen on vähemmän työlästä.
Nyt kuljetetaan onnettomat rautateitse erityisissä ristikkoakkunaisissa
vanginvaunuissa. Usein näkee näitä liikkuvia vankiloita asemien
sivuraiteilla. Kalpeat kasvot pilkistävät ristikkojen takaa ja
silmäilevät välinpitämättömin katsein mitä asemasillalla puuhataan.
Kerran näin miehen, joka oli kenties itse ollut aikoinaan vankina ja
kärsinyt rangaistuksensa, hiipivän tuollaisen ristikkoikkunan alle,
varovasti tähystelevän joka taholle ja santarmien silmän välttämisestä
varmistuttuaan ojentavan vanginvaunuun viinapullon. Sitte hän katosi
junien väliin.
Lena-joen ympärillä asuvat jakutit, turkkilaistatarilainen heimo. Heitä
on 230000, nimellisesti kristittyjä ja elinkeinoinaan maanviljelys ja
kauppa. Jenissein itäpuolella tapaamme tungusit, pienen kansan, joka
elintavoilleen tärkeimpien kotieläinten mukaan jakautuu vakinaisesti
asettuneihin, hevos-, koira- ja poro-tunguseihin. Länsi-Siperiassa
asuvat Tomskin ja Tobolskin kuvernementeissä ostjakit, pieni
suomalainen heimo, johon kuuluu 26.000 sielua; he ovat nopeasti
vähenemässä ja elelevät kovin köyhinä kalastajina, metsästäjinä ja
poro-paimentolaisina. Vielä vähäisempi kansa ovat samojedit, jotka
asuvat Länsi-Siperian pohjois- ja Europan koilliskolkalla; he ovat
uralaltailaista alkuperää ja harjottavat elinkeinokseen poronhoitoa ja
kalastusta.
Kaikki nämä ja monet muut siperialaiset heimot ovat shamanisteja. He
uskovat elävien olevan hyvin likeisissä väleissä ammoin kuolleitten
esi-isiensä kanssa. Vainajia peljätään kovasti ja parhaansa mukaan
koetetaan lepyttää ja manata heidän henkiään uhrilahjoin ja loitsuin.
Tästä pitävät huolen monilla taikatempuillaan shamanit, papit, jotka
samalla harjottavat parantajan ammattia. Kun joku on kuollut, on
vainajan henki häädettävä teltistä. Kutsutaan shamani; hän saapuu
kalliissa, kummallisessa asussa ja alottaa uskonnollisessa
hurmostilassa tanssin, joka lopulta johtaa jonkinlaiseen raivioon. Hän
hoippuu sinne tänne, kompastelee, ähkii ja on kuin järjiltään. Viimein
tarttuu hän noitarumpuunsa, jonka kumeat jymähdykset tyynnyttävät hänen
mieltänsä ja palauttavat hänet todellisuuteen. Ja hänen siten pantuaan
kaiken taitonsa on henki karkotettu.
Valkeita kenttiä pitkin, yli ylänteiden ja laaksojen kulkee rata
Irkutskin kuvernementissa luoteiseen päin. Krasnojarskin luona se menee
uhkeaa, lähes kilometrin pituista siltaa myöten Jenissein poikki.
Kesäisin pääsee laivalla ylös virtaa Minusinskiin asti, joka on
etelä-Siperian kulta- ja vaskirikkaalla, hedelmällisellä tienoolla.
Yleensäkin on Siperia rikas maa. Kultaa, hopeata ja vaskea, rautaa,
lyijyä, grafiittia ja kivihiiliä uinuu sen vuoristoissa monien muiden
arvokkaiden kivennäisten ohella, ja sen oivallinen maanlaatu antaa
sille hyvät vastaisen kehityksen edellytykset. Enin osa
viljelyskelpoista maata on rautateitten ja kulkukelpoisten jokien
läheisyydessä. Koko Siperia onkin vesiteitten verkkona. Eräästä Obin
sivujoesta pääsee höyrylaivalla kanavia myöten Jenisseihin ja sieltä
Lena-joelle. Tämän kanavajärjestelmän sydämenä on Omsk, Siperian toinen
kaupunki, jossa on 70.000 asukasta. Jokia myöten pääsevät isot
höyrylaivat kulkemaan enemmän kuin kymmenentuhatta kilometriä ja
pienemmät lähes 50.000. Länsi-Siperiassa, Tomskin ja Omskin
ympäristössä, nousee maatalouden tuotanto vuosi vuodelta, ja varmaksi
voi ennustaa, että nämä seudut aikanaan elättävät kaksinverroin
tiheämpää asutusta kuin nykyään ja päällepäätteeksi lähettävät
maailmalle suuret määrät viljaa. Mutta tarvitaankin jommoinenkin
liikenne, jotta tämä loputon rautatie tuottaa korkonsa; se on maksanut
kelpo lailla kolmatta miljardia markkaa!
Tomskin toisella puolella kuljemme Obin yli suuremmoista, kaunista
siltaa myöten, joka on liitetty kokoon lohkokivistä ja rautaosista. Ob
on Aasian isoin virta; se on yhtä pitkä kuin Jenissei ja Sininen joki,
siis 5200 kilometriä, mutta sen jokialue on paljoa suurempi kuin noiden
kumpaisenkin. Vasemmalta puoleltaan saadessaan valtaisen sivujokensa
Irtishin vedet lisäkseen on se runsaasti kolme kilometriä leveä, mutta
Obin lahteen Pohjoisen Jäämeren rannikolle laskiessaan on se jo
paisunut kaksikymmentä kilometriä leveäksi. Myöskin Irtish saa
vasemmaltaan ison sivujoen Tobolin; yhtymäkohdassa sijaitsee Tobolskin
kaupunki.
Päivä kului toisensa jälkeen, kirpeän kylmänä nousi idästä yö yön
perästä. Maa on käynyt aukeaksi, laakeaksi ja yksitoikkoiseksi;
valkoinen tasanko leviää taivaanrantaan asti. Ainoana vaihteluna olivat
puheluni asemasilloilla talonpoikien ja kyläläisten kanssa, jotka
tapasivat pistäytyä katsomaan isoa junaa ja sen pitkämatkaisia
kulkijoita. Siten joutui matka halki koko Siperian, tämän valtaisen
maan, jota etelässä rajottavat Altai, Saisan, Jablonoi- ja
Stanovoi-vuoret, pohjoisessa Pohjoinen Jäämeri. Suunnattomat alat
pohjois-Siperiaa ovat tundraa, sammaleista aapaa, jonka eläinkunta on
niukka; talvisin jäätyy tuollainen neva kivikovaksi, kesäisin sulaa
pintakerros ja muodostaa vaarallisia hetteitä.
Pohjois-Siperian ikuisesti jäätyneestä maaperästä ja etenkin entisiltä
tulva-alueilta on löydetty kokonaisia, vereksiä mammutteja. Mammutti on
sukupuuttoon kuollut elefanttilaji, joka oli diluviaalikautena levinnyt
koko pohjois-Aasiaan, Europaan ja Pohjois-Amerikaan; se on nykyaikaisia
norsujamme paljoa kookkaampi. Sillä on neljän metrin mittaiset
torahampaat, paksu, kylmään ilmanalaan sovellettu turkki ja jokseenkin
rehevä harja. Tämän eläimen ikivanhoista, tökerösti piirretyistä
kuvista selviää, että esihistoriallinen ihminen oli mammutin
aikalainen.
Lehtikuuset, kuuset ja männyt, koivut ja pajut ovat Siperian metsinä.
Lehtikuusi kasvaa napapiirinkin tienoilla. Jääkarhu, naali, ahma,
sopuli, napajänis ja poro ovat kylmän pohjoisosan eläimet. Maan
keskiosissa on peuroja, hirviä, villisikoja, majavia, susia ja
ilveksiä. Kaukana idässä ison Amurin varrella, joka on Amurin maakunnan
ja Mandshurian rajana, ja Ussurin maakunnassa Japaninmeren rannikolla
esiintyvät myöskin tiikeri ja pantteri. Arvokkaimmat eläimet, joiden
turkikset lisäävät Siperian rikkauksia, ovat soopeli, kärppä ja harmaa
orava. Lounaisosissa, Keski-Aasian arojen välimailla, on gaselleja ja
antilooppeja, jopa villiaasejakin.
Tammikuun 5. p:nä olin vihdoin keskellä Ural-vuoristoa, ja juna
kiemurteli sen kukkulain ja laaksojen lomissa. Slatustin aseman lähellä
kohoaa graniittipatsas, -- tässä on Aasian ja Europan raja.
Ennenkuin kuitenkaan jätämme Siperian, luokaamme lyhyt katsaus
slaavilaisten tunkeutumiseen itää kohti viimeisten neljän vuosisadan
aikana. Kuudennentoista vuosisadan alussa alkoivat venäläiset kauppiaat
perustaa kauppa-asemia Kaman, Volgan ison sivujoen varrelle ja
ostella turkiksia samojedeilta ja ostjakeilta. Saman vuosisadan
jälkipuoliskolla hyökkäsi Jermak 800 miehen kanssa Länsi-Siperiaan ja
valtasi sen maan tatareilta. Kasakoita seurasivat kintereillä
kauppiaat. Hirsimajoja ja kirkkoja rakennettiin metsiin, vähin erin
tunkeuduttiin Altai-vuorille ja Jenisseille asti, ja tuhansittain
lähetettiin turkiksia Venäjälle. Seitsemännentoista vuosisadan
ensimäisen kolmanneksen lopulla etenivät kasakat ja uutisasukkaat yhä
idemmäksi, kunnes saapuivat Jakutskiin ja Ohotan merelle, Amuriin ja
Tyynellemerelle saakka, ja tsaari toimitti lähettiläitä Kiinan keisarin
puheille. Kiahtan ja Pekingin välille rakennettiin vilkasliikkeinen
kauppatie, Pekingissä oli venäläisillä omat karavanserainsa, joihin he
keräsivät teetä ja silkkikankaita kuljetettavaksi Venäjälle, samoin
kuin oma kreikankatolinen kirkkonsakin. Kaksisataa vuotta kulkivat
kameelikaravaanit Kiahtan ja Pekingin väliä edestakaisin.
Mutta uusi aika koitti Siperialle. Suuri rautatie jännitti
kiskojänteensä metsien läpi. Kiinan kanssa tehdyllä sopimuksella
saatiin lupa pitkittää rataa Mandshurian poikki Vladivostokiin Pietari
Suuren lahden rantaan. Mutta tämä satama jäätyy talvisin. Tosin on se
pidettävissä auki jäänmurtajilla, mutta Venäjä alkoi kaivata jäätöntä
satamaa Tyynenmeren rannikolla. Se saatiin sinä päivänä, jona
venäläiset kovistivat itselleen Port Arthurin. Harbinista rakennettiin
haararata tähän kuuluisaan linnotukseen, joka varustettiin oivalliseen
puolustuskuntoon.
Siten oli Venäjä saavuttanut päämääränsä. Loppumattomia näköpiirejä
avautui joka suunnalle, -- Korean vallotus, Kiinan ja Japanin kauppa,
kenties Tyynenmeren herruuskin. Mutta tämän varalle oli Japani vaieten
ja kärsivällisesti valmistautunut vuosikausien kuluessa. Nousevan
auringon maa ei tahtonut antaa Venäjän paisumisen tukahduttaa itseään.
Siten johduttiin ratkaisevaan voimien mittelyyn, ja Venäjän ylpeät
suunnitelmat raukesivat, kun venäläiset soturit antausivat Port
Arthurin vallottajille.