Joulukuun 28 p:nä astuin Dalnissa junaan ja alotin rautatiematkan, jota
kesti keskeytymättä yksitoista vuorokautta. Kaksitoista tuntia menee
Mukdeniin jytistettäessä, sitte viimeiselle japanilaiselle asemalle
hiukan vähemmän. Seuraavassa pysähdyspaikassa on asemapäällikkö
venäläinen, ja japanilaisten junailijain sijalle vaihtuu venäläisiä.
Ehtoopäivällä pysähdytään surullisen maineen saaneessa Harbinissa,
valtaisen Amurin syrjäjoen Sungarin varrella. Sinne peräytyivät
venäläiset tappioittensa jälkeen, ja Harbinin asemasillalla murhattiin
ruhtinas Ito. Harbinissa astutaan pois ja odotetaan kansainvälistä
pikajunaa, joka lähtee kahdesti viikossa Vladivostokista Moskovaan.
Pian olen sovittautunut osastooni, ja raskas juna, jonka alla koko
maankamara vapisee, vierii Harbinista ulos kylmään, hiljaiseen
talviyöhön. Totisesti olikin kylmä yö! Lämpömittari osotti 36 astetta
Celsiusta, ja maata peitti paksu valkoinen lumivaippa. Mandshurian
asemalla, joka on Mandshurian ja Siperian, Kiinan ja Venäjän rajalla,
viipyi juna kaksi tuntia, venäläisten tullimiesten tarkastaessa
matkatavaroita. Tässä saa panna kellonsa puolitoista tuntia taaksepäin;
niin suuri on ajan erotus Harbinin ja Irkutskin välillä. Me voitamme
nyt joka päivä tunnin tullessamme idästä länteen päin auringon
suuntaan.
Siperiantakainen rautatie on maanpallon pisin, Dalnista Moskovaan on
8.700 kilometriä, se oli juuri valmistunut venäläis-japanilaisen sodan
syttyessä, mutta kun se oli yksiraiteinen, kykenivät venäläiset vain
suunnattomin ponnistuksin lähettämään joukkoja ja sotatarpeita
Mandshurian taistelunäyttämölle. Nykyään rakennetaan toista raidetta,
jotta voidaan sodan aikana toimia helpommin ja myöskin tyydyttää
lisääntyvää liikennettä. Tämän rautatien avulla pääsee nyt
kuudessatoista päivässä Tukholmasta Shanghaihin. Meritse Etelä-Aasian
ympäri mentäessä vaatii sama matka 40 päivää, mutta kahdeksassakolmatta
päivässä suoriutuu siitä siten, että matkustaa Atlantin yli, sitte
Kanadan rautatietä Tyynellemerelle, ja sen yli taas laivassa.
Vuoden viimeisenä päivänä kävi maa vuoriseksi, sillä Itä-Siperia on
vuoristomaata, Länsi-Siperia laakeata tasankoa. Venäläisissä Siperian
pikajunissa on kirkkokin mukana; siihen tarkoitukseen on sovitettu
kokonainen vaunu. Siinä on koristeltuja alttareja, ja nurkissa palaa
vahakynttilöitä pyhäinkuvain edessä. Sunnuntai- ja juhlapäivinä, joita
venäläisten vuosi sisältääkin runsaasti, kerääntyvät kaikki matkustajat
kirkkovaunuun, ja kuorolaulajain ympäröimänä lukee kreikan katolinen
pappi täydessä kirkollisessa asussaan messun.
Uudenvuodenaamuna kiiti juna pitkin Baikal-järven etelärantaa, ja mitä
viehättävin maisema avautui nyt katseillemme. Itärannan lumipeittoiset
vuoret kuvastuivat puhtaassa aamuilmassa selväpiirteisinä ja lännen
puolella hohti vuoristo mitä kirkkaimmassa päiväpaisteessa. Siellä
täällä kasvaa rinteillä pohjoismaisia petäjikköjä. Rata kulkee ihan
järvenrantaa myöten, useinkin vain parin metrin päässä vesirajasta.
Tämä osa Siperian rautatietä oli suuritöisin ja kallein, ja viimeiseksi
se valmistuikin. Sen ollessa rakenteella välitettiin radan molempien
järvenpuoleisten päätekohtien välillä liikennettä lautoilla. Rata
polvittelee niemekkeitä ja lahtia kierrellen ja soukkien solien läpi,
missä kalliopatsaat kannattelevat jättiläismoisia vuoriholveja. Monasti
käy kulku pitkin kallioon louhittuja penkereitä, joiden reuna painuu
melkein kohtisuorasti järveen. Tuon tuostakin porhaltaa höyryhepo
tunneliin, jonka suulta katse taas tapaa kalliorannan.
Baikal-järvi eli "Rikas järvi" on Kaspianmeren ja Aral-järven jälkeen
Aasian sisävesistä kolmas kooltaan. Maapallon suolattomista järvistä
ovat ainoastaan Kanadan suurjärvet sitä isommat, ja sen korkeus
merenpinnasta on 470 metriä. Vesi on heleänvihreää, maukasta ja
kristallikirkasta; kaloja on hyvin runsaasti, lohia viittä eri lajia.
Siellä asustaa muuan hyljelajikin, kuten ylipäätään monetkin
Baikal-järven eläinmuodot ovat mereneläjäin sukua. Järvi on maapallon
syvin; sitä on luodattu 1521 metriin asti. Useita höyrylaivateitä on
suunnattu sen yli, ja talvisin kuljetaan sitä reellä. Mutta se alkaa
jäätyä vasta tammikuun alussa, ja jääpeite pysyy tavallisesti huhtikuun
puoliväliin. Nyt Uudenvuodenpäivänä oli järven koko eteläosa vielä
avoin, vaikka öisin oli 30-35 asteen pakkanen!