46. Japanin keisari.

Päivänkakkara, _chrysanthemum_, on keisarillisen huoneen tunnuskuvana.

Sitä kasvatetaan kasvihuoneissa ja ulkosalla mitä vaihtelevimpana

väriltään ja suunnattoman monimuotoisena; kasvi kukkii syksyllä, ja

silloin vietetään koko maassa päivänkakkarajuhlia. Kobessa kävin

yleiseen puistoon järjestetyssä päivänkakkaranäyttelyssä, missä oli

nähtävänä kahdeksankinsataa kukkaa yhdessä ainoassa varressa.

Yksityisiä varpuja oli siten käsitelty ymppäyksellä, teräslangalla ja

leveillä puupalikoilla, että ne muistuttivat purjehtivaa laivaa,

lintua, peuraa, polkupyörää tai veturia; esitettiinpä teatterissa

näytelmäkappalekin, jossa kaikki esiintyjät olivat pelkkiä eläviä

päivänkakkarapensaita.

Japanin keisarin palatsi on muurin ja kaivannon ympäröimä. Sen alueella

on isoja, kauniita puistoja, joihin on rakennettu kanavia, lammikolta

ja siltoja, ja eräässä niistä vietettiin päivänkakkarajuhlaa, johon

kutsuttiin europalaisiakin. Juhlayleisö keräytyi hienoissa

kävelypuvuissaan käyskentelemään puistoon, jonka teitä vaahterain

syyspunaiset lehvät varjostivat. Keisari oli parhaillaan tarkastamassa

laivastoaan Togon laivalla, mutta hovimarsalkat julistivat, että

keisarinna tulee saapuville juhlaan. Vieraat muodostivat kujan, ja

Hänen Majesteettinsa tuli jalkaisin, saattueenaan kaksi prinssiä,

seitsemän prinsessaa ja suuri joukko hoviväkeä. Keisarinna on

lyhytkasvuinen, kuusikymmenvuotias nainen; kasvot ovat keltaiset ja

värähtämättömät. Mutta prinsessat olivat mitä viehkeimpiä rusottavine

poskineen ja veitikkamaisine tummine silmineen. Tunsin kuitenkin suurta

pettymystä siitä, että he olivat sievän kansallispuvun _kimonon_

vaihtaneet europalaiseen vaatetukseen; parisilaiset hatut ja

päivänvarjot eivät ollenkaan soveltuneet silmäänpistävän siroihin

vartaloihin, ja paljoa mieluummin olisi kimonon nähnyt siinä

tulipunaisten vaahterain ja heleäväristen päivänkakkaraan taustalla.

Joitakuita päiviä myöhemmin palasi keisari matkaltaan ja päästi Ruotsin

lähettilään ja minut puheilleen. Me astuimme hämyisten suojamien läpi,

joiden kuutiolattiat oli verhottu matoilla, Japanin etevimpien

taiteilijain nelikulmaisten seinämaalausten ohi, taiteellisesti

koristeltujen verhojen alitse, ihmeellisten porsliini- ja

pronssimaljakkojen välitse. Pitkää käytävää myöten opastettiin meidät

sitte pienempään huoneeseen. Siellä odotti meitä keisari. Hän on

nimeltään Mutsuhito, ja päin vastoin kuin alamaisensa on hän kookas

mies; hän on päätänsä pitempi kansaansa. Iältään on keisari 58 vanha,

ja vaikka hänen tukkansa, pujopartansa ja kiverretyt viiksensä vielä

ovat pikimustat, näyttää hän vanhemmaltakin, sillä hänen kasvonsa ovat

täynnä ryppyjä ja harmaankeltaiset kuin pergamentti. Ääni on pehmeä,

soinnukas ja suostutteleva, ja hänen älykkäät kysymyksensä ilmaisivat,

että hänellä on tarkat tiedot läntisestä mannermaasta.

Mutsuhito tuli keisariksi vuonna 1867. Hänen hallituskautensa on

nimeltään Merji eli "Valistushallitus", ja hänen hallitessaan on

Japanista sukeutunut ensi luokan suurvalta. Tässä suuressa muutoksessa

ei ole vähimmin ansiota keisarin omalla ymmärtäväisyydellä ja terävällä

katseella.

Ennen oli maa hajautunut useihin pikku ruhtinaskuntiin, joita kutakin

hallitsi _daimio_ eli läänitysherra. Nämä kahakoitsivat tuon tuostakin

keskenään, vaikka tunnustivatkin kaikki herrakseen _shogunin_, koko

maan valtiaan. Daimiot ja _samurait_ olivat perinnäisaatelina. On

hämmästyttävää, että japanilaiset vielä tuskin neljäkymmentä vuotta

takaperin kävivät sotia jousin, miekoin ja keihäin! Kun samurait

läksivät taisteluun, sonnustausivat he jokseenkin raskaihin varuksiin,

joihin kuuluivat olkavarsi- ja sääripanssarit, kypärä ja naamasilmikko.

He olivat taitavia jousimiehiä ja heiluttelivat isoa säiläänsä molemmin

käsin. Kun samurai tahtoi sovittaa rikkomuksen tai palauttaa perheensä

kunnian, teki hän _harakirin_, terävällä veitsellä leikaten vatsansa.

Mutta sitten alkoi yhtäkkiä uusi aika Japanissa. Yleinen

asevelvollisuus pantiin toimeen vuonna 1872, ja ranskalaisia ja

saksalaisia upseereja kutsuttiin järjestämään sotalaitosta. Nyt on

Japani niin voimakas, ettei yhdenkään vallan tee mieli mennä sen kanssa

kiistasille.

Navalta navalle I · 第 51 / 59 题