Ihanan kylmänä ja valjuna kuvastui pyhä vuori tummansinistä taivasta
vasten, kun kirkkaana kuutamoyönä taas suuntasimme kulkumme merelle. Se
oli viimeinen yöni matkalla itään, viimeinen pitkällä meren
taipaleella, jolle olin lähtenyt Bombaysta. Oikealle kädelle jäi
taaksemme Oshima eli "Iso saari", jonka vielä toimivan tulivuoren
laakealla laella leijui keveitä höyrypilviä, sillä Vulcanuksella,
hävittävän tulen ja maanalaisten voimien jumalalla, on Japanissa
pääasumuksensa. Japanissa on hyvinkin sata sammunutta ja parikymmentä
toimivaa tulivuorta, ja yhtämittaa sattuu myös maanjäristyksiä.
Vuosittain lasketaan keskimäärin 1200 maanjäristystä tapahtuvan, mutta
niistä ovat sentään useimmat ihan vähäpätöisiä. Aika-ajoin tekevät ne
kuitenkin suurta tuhoa ja vaativat tuhansia uhreja, ja milloin
maanjäristys sattuu meren pohjassa, nousee hyökyaaltoja, jotka
pyyhkäisevät tieltään kokonaisia kaupunkeja ja kyliä. Maanjäristysten
takia rakentavat japanilaiset talonsa puusta ja hyvin matalia.
Aamulla solui "Tenjo-maru" siihen suureen lahteen, jonka rannalla
Jokohama ja Tokio sijaitsevat. Lukuisia japanilaisia ilmestyi minua
vastaanottamaan, ja Ruotsin lähettiläs vei minut kiinalaiseen tyyliin
rakennettuun palatsiinsa.
Jokohama on tärkeä kauppakaupunki, jonne poikkeaa joukko höyrylaivoja
neljästä maanosasta. Se on Tukholman kokoinen, ja vakinaisesti asuu
siellä 800 europpalaista, kauppiaita, konsuleja ja lähetyssaarnaajia.
Lähetystöt ja kenraalikonsulivirastot on sijotettu Tokioon, valtakunnan
pääkaupunkiin, jossa on kaksi miljoonaa asukasta. Enimmät ihmiset
asuvat sievissä puutaloissa, joilla on pikku puutarha sekä edustalla
että takana; mutta Tokiossa on myöskin paljon palatseja viehättävien
puistojen keskellä, jotka ovat aistikkaalta järjestelyltään
taideteoksia. Katujen melusta ja pölystä vetäytyy mielellään näihin
rauhallisiin puutarhoihin, missä pikku kanavat ja purot lorisevat
harmaiden kivilohkareiden välissä ja puiden latvat nuokkuvat
kaarisiltojen yli.
Tokiossa on runsaasti nähtävää vanhasta ja uudesta Japanista. Siellä on
kaikenlaatuisia museoita, taulukokoelmia, kouluja ja yliopisto, jonka
luonnontieteelliset laitokset on järjestetty europalaiseen tapaan.
Tokioon on niinikään perustettu geologinen laitos, joka on laatinut
geologisia karttoja koko maasta ja etenkin tutkinut kaikkia ilmiöitä,
jotka koskevat tulivuoria ja maanjäristyksiä. Tieteellisessä
tutkimustyössä ovat japanilaiset melkein yhtä pitkällä kuin
europalaisetkin. Mutta sotataidossa he kenties jo ovat valkoisista
kansoista voitolla. Kaikkia aikamme teollisuuden keksintöjä ovat he
osanneet käyttää hyväkseen, ja heidän kauppansa uhkaa tunkea tieltään
länsimaisen kilpailun. Niinpä, esimerkin mainitakseni, ei ole
pitkääkään aikaa siitä, kun joitakuita japanilaisia insinöörejä
oleskeli Jönköpingissä tutkimassa ruotsalaisten tulitikkujen
valmistusta. Nyt valmistavat he itse varmuustulitikkunsa, vieläpä
varustavat niillä melkein kaikki muutkin idän maat. Kobessa oli ihan
vuoriksi kasattuina puulaatikoita, jotka sisälsivät tulitikkuja ja
odottivat lähetystänsä Kiinaan ja Koreaan. Samoin on asian laita
kaikilla aloilla. Japanilaiset matkustelevat Europassa ja tutkivat
siellä terävä-älyisinä turbiinien, rautateiden, puhelimien rakentamista
j.n.e. Piankin tulevat he kokonaan toimeen ilman Europaa, valmistaen
itse kaiken mitä tarvitsevat.