Marco Polo oli ensimäinen europalainen, joka teki Japanin tunnetuksi
lännen maissa. Hän nimittää sitä Tshipanguksi ja kuvaa sen isoksi
rikkaaksi saareksi Kiinan itäpuolella. Sen vuoksi nimittivätkin sitä
kiinalaiset "Nousevan auringon maaksi", ja Nipponilla, kuten
japanilaiset itse nimittävät saariansa, on sama runollinen, auringon
nousua Tyynenmeren aalloista tarkottava merkitys. Japanin lipussa näkyy
punainen aurinko valkoisella pohjalla, sotalaivan lippuun on vielä
lisätty kuusitoista punaista sädettä.
Japanilaiset olivat v. 1908 kutsuneet minua käymään saarillansa, ja
sekä merellä että maalla piti minun olla heidän vieraanansa. Marraskuun
6. p:nä astuin siis Shanghaissa siihen valtaiseen höyrylaivaan, joka
lähti Japaniin. "Tenjo-marulla" on kuusi kantta, ja luulee olevansa
monikerroksisessa rakennuksessa, kun nousee alatasanteelta kajuuttiin.
Kokonainen huonekerta upeasti kalustettuja hyttejä oli asetettu minun
käytettäväkseni, ja minä matkustin niin ylellisesti kuin varmaankin
ainoastaan amerikalaiset miljoonapohatat kykenevät kustantamaan
itselleen. Salonkini oli varustettu kirjotuspöydällä, sohvalla,
lepotuoleilla ja kaapeilla. Makuukojussa oli herttaisen mukava
kiiltometallinen sänky paksuine silkkiuutimineen, kylpykomerossa
porsliininen kylpyamme. Seinissä ja katossa oli sähkölamppuja,
lattialle oli levitetty paksuja mattoja, ja kaikki rivat ja helat
olivat hopeaa. Minun tarvitsi vain painaa nappia, jotta ilmestyi
korkeavartinen, vaitelias kiinalainen, mustaan ja valkeaan puettu ja
palmikko seljällä, kohteliaasti kysymään käskyjäni.
Minun hyttini olivat ylähangan puolella viidennellä kannella, ja
viidestä ympyriäisestä ikkunasta sain katsella auringon säteissä
kimmeltelevälle ulapalle. Siellä oli suojassa tuulelta, koillismonsuuni
puhalsi alahangan laitaa vasten, ja nyt marraskuulla oli kutakuinkin
viileätä. Meri aallehti rajusti, mutta meidän höyrylaivamme oli
semmoinen jättiläinen, että vaarumista tuskin huomasikaan. "Tenjo-maru"
tekee säännöllisiä matkoja suoraan Tyynenmeren yli San Fransiskoon,
välillä poiketen keskellä valtameren pohjoispuoliskoa sijaitseville
Sandwich-saarille. Japanin tuolla puolella kulkee laiva sen valtaisen
merivirran poikki, jolla on nimenään Kurosivo eli "Musta suola". Se
tulee päiväntasaajan pohjoispuolisilta seuduilta ja virtaa pohjoiseen
päin, jolloin sen 22 astetta lämmin ja 400 metriä syvä vesi ihan
samalla tavoin hyväillen viistää Japanin rannikoita kuin Golf-virta
syleilee Norjaa. Japanin takana on meri hyvin syvää; siellä painuu
luotausnuora 8500 metriä ja vielä syvempäänkin.
Shanghaista Itä-Kiinan meren rannikolta on 830 kilometriä Nagasakiin,
jokseenkin tärkeään kaupunkiin, joka sijaitsee Kiusiulla, Japanin
neljästä pääsaaresta eteläisimmällä. Jo keskellä ulappaa sain
langattomalla sähkölennättimellä sanoman Kiotosta, ja koko matkallaan
Jokohamaan oli laiva keskeytymättömissä väleissä maan kanssa.
Nagasakissa hämmästyy muukalainen suuremmoisia laivatelakoita
ja -tokeita; ne ovat koko Aasian suurimmat, ja myöskin "Tenjo-maru"
sekä jotkut muut yhtä isot laivat ovat ainakin suureksi osaksi
Nagasakissa rakennettuja. On tosiaan vaikea uskoa, että siitä on
kulunut vasta neljäkymmentä vuotta, kun japanilaiset alkoivat omaksua
Europan edistystä ja lännen maiden keksintöjä. Monessa suhteessa ovat
he jo menneet edelle opettajistaan!
Päiväksi pysähdyttyämme Nagasakiin jatkui matka pohjoista kohti Kiusiun
ympäri kauniiseen, soukkaan Simonosekin salmeen, joka johtaa
sisämereen. Valitettavasti oli jo pilkkosen pimeä, kun sivuutimme
amiraali Togon laivaston. Hän toimitti parhaillaan laivueharjotuksia
85:llä Japanin kahdestasadasta uudenaikaisesta sotalaivasta.
Maa-armeijan harjotukset liittyivät niihin. Japani on maailman viides
merivalta; edellä ovat siitä ainoastaan Englanti, Saksa, Yhdysvallat ja
Ranska. Taistelulaivoja on kolmetoista ja kaksi on lisää päätetty
rakennettavaksi. Melkoisen joukon sotalaivojaan on se vallannut
venäläisiltä, korjannut kuntoon ja antanut niille japanilaiset nimet.
Maa-armeijaan kuuluu rauhan aikana 250000 miestä ja 11000 upseeria. Kun
sotaan kutsutaan kaikki varajoukot ja nostoväkikin, nousee sotavoima
ehkä puoleentoista miljoonaan. Vuosittain otetaan 120000 miestä
suorittamaan asevelvollisuuttansa. Japanilaiset eivät kitsastele mitään
uhrauksia, kun on kysymys heidän isänmaansa varjelemisesta. Nipponin
rakkaus on heillä uskontoa.
Pinta-alaltaan on Japani viidennestä pienempi kuin Saksa, mutta
väkiluvultaan ainoastaan kahdeksannesta pienempi. Jos laskee mukaan
äskettäin vallatut mantereen osat, Korean ja Kvantungin, niin on
Japanin pinta-alaan vielä lisättävä 200000 neliökilometriä, ja väkiluku
on silloin arvioittava 63 miljoonaksi; tämä uusi Japani on siten niissä
kohden voitolla vastamainitusta suurvallasta.