Kiinalaisen koulupojan ensimäisenä opetuksena on, että taivas on
ympyriäinen ja maa nelikulmainen, että Kiina on keskellä maata ja siitä
syystä nimeltään Keskuksen valtakunta. Kaikki muut valtiot ovat Kiinan
ympärillä ja sen valtaan alistettuja.
Keisarin arvonimenä on "taivaan poika", hänellä on ylin hengellinen ja
maallinen valta. Hallitukseen tullessaan antaa hän hallituskaudelleen
erityisen nimen, jota sitte hänestä itsestäänkin käytetään. Seuraajansa
määrää hän poikiensa joukosta itse. Jos hän on lapseton, niin hän
valitsee läheisimmistä sukulaisistaan jonkun, mutta omaksuu sitte
tulevaisen seuraajansa ottopojakseen, jotta tämä jälkeenpäin
toimittaisi asianmukaiset uhrit hänen ja hänen esi-isiensä hengille.
Keltainen puku ja viisivarpainen lohikäärme ovat keisarillisen huoneen
tunnusmerkkeinä. Keisari on suunnattomasti ylempänä kansaansa, ja
helposti ovat luettavissa ne kuolevaiset, jotka pääsevät häntä
puhuttelemaan. Joitakuita vuosia takaperin kovistivat europalaiset
lähettiläät Pekingissä oikeudekseen nähdä keisarin jokaisena
Uudenvuodenpäivänä; se suotiin, mutta keisarilla ei ollut heille mitään
sanottavana. Sitävastoin oli suurella Khang-hillä useita jesuiitteja
hovissaan, ja hänen käskystään laativat nämä erinomaisen kartan
Keskuksen valtakunnasta.
Kiina on maapallon vanhin, väkirikkain ja muuttumattomin valtakunta.
Niniven ja Babylonin kohotessa suuruuteen oli Kiinalla jo korkealle
kehittynyt sivistys, ja neljäntuhannen vuoden ajan on se pysynyt
ainiaan samana. Ninivestä ja Babylonista on enää raunioita jäljellä,
mutta Kiina ei vielä osota mitään väsymyksen oireita elämässään.
Läntinen Aasia muistuttaa laajaa hautakenttää lukemattomine
hautakivineen menneiltä ajoilta. Hävittäviä kansainvaelluksia on
vyörynyt sen yli; rodut ja valtakunnat ovat siellä vuoronsa jälkeen
joutuneet rynnistykseen toisen kanssa ja kukistuneet. Mutta Kiinan ovat
yhä vielä säilyttäneet entisellään maan eristetty asema ja kansan
muukalaiskammo, ja entisten saavutusten epäjumaloiminen ja esi-isien
muiston pyhittäminen tekee uudet sukupolvet edellisten kaltaisiksi.
Niinä kahtenakolmatta vuosisatana, jotka Kiinan historia tietää
Kristuksen syntymän edeltä, hallitsi siellä peräkkäin kolme
keisarisukua. Puolenkolmatta vuosisataa ennen meidän ajanlaskumme alkua
rakennutti muuan mahtava, kaukokatseinen keisari maansa kuuluisan
muurin, valtaisimman työn, mitä konsanaan on ihmiskäsin suoritettu. Se
on 2450 kilometriä pitkä, 16 metriä korkea ja tyveltään 8 metriä, mutta
yläreunastaan vain 5 metriä paksu. Määrättyjen välimatkojen päässä
kohoaa siitä torneja, siellä täällä on portteja. Se on rakennettu
kivistä, tiilistä ja saviseoksesta. Varsinkin länsirajalla on se nyt
osittain hyvin rappiolla, onpa paikotellen vain raunioita siitä
nähtävissä. Mutta muutoin on se pystyssä vieläkin; olen kulkenut pitkiä
taipaleita sitä myöten ja useina kertoina pistäytynyt sen kauneista
porteista sisälle.
Miksi rakennettiinkaan tämä valtainen muuri? Kiinalaiset ovat
rauhanrakasta kansaa. Rauhassa pysyäkseen ja kaikilta tunkeilijoilta
säilyäkseen aitasivat he itsensä suojaan. Kiinan 1553 kaupunkia on
saarrettu jyhkeillä kivisillä pyörömuureilla, ja tuo suuri keisari
kolmannella vuosisadalla ennen Kristusta ajatteli yksinkertaisimmaksi
kerrassaan koko valtakuntansa ympäröidä sellaisella muurilla.
Pääasiallisesti uhkasi valtakuntaa vaara pohjoisesta käsin. Siellä asui
itäturkestanilaisia, tatarilaisia ja mongolilaisia paimentolaisia,
villejä, urheita ja sotaisia ratsastajakansoja. Niille oli kiinalainen
muuri ylitsepääsemättömänä esteenä, ja siten tämä varustus tulikin
Europalle merkinneeksi paljon. Kun nuo ratsastajalaumat näkivät tiensä
suljetuksi etelässä, kääntyivät he länttä hohti, ja neljännellä
vuosisadalla parveilivat hunnit ja heihin liittyneet alaanit laajoille
alueille Europassa.
Ikuisesti ei suuri Kiinan muuri kuitenkaan kyennyt suojelemaan
valtakuntaa. Vuonna 1280 vallotti maan Dshingis-khaanin pojanpoika
Kublai-khaani, Marco Polon ystävä ja hyväntekijä. Hänkin oli suuri
rakennuttaja. Hän kaivatti Keisarikanavan Pekingin ja Hangtshun
välille, lounaispuolelle Shanghaita, jotta eteläisten maakuntien
riissisadoista oli parempaa hyötyä maan pohjoisosillekin. Aikaisemmin
oli riissiä kuljetettu dshonkeilla pitkin rannikkoa, mutta japanilaiset
merirosvot olivat liikennettä pahasti lamauttaneet; nyt pääsivät
dshonkit turvallisesti kulkemaan uutta kanavaa pitkin sisämaahan.
Keisarikanava on 1350 kilometriä pitkä; se leikkaa Keltaisen ja
Sinisen joen ja on vielä tänä päivänä käytännössä satavuotisen
mongolilaisherruuden muistomerkkinä.
Vuonna 1644 vallotti nykyinen mandshu-hallitsijasuku Kiinan. Tasan
sataa vuotta aikaisemmin olivat portugalilaiset anastaneet Hongkongin
läheltä haltuunsa Makaon. Sittemmin ja etenkin viime vuosikymmeninä
ovat europalaiset yhä enemmän tunkeutuneet kiinalaiselle alueelle.
Taka-Intian niemimaankin ranskalaiset siirtomaat olivat aikoinaan
kiinalaisen suojelusherruuden alaisia. Suurvallat ovat toimittautuneet
Kiinan parhaitten satamien herroiksi. Kahdesti, viimeksi boksarikapinan
johdosta vuonna 1900, on Peking vallotettu ja sen keisarilinna joutunut
yhdistyneitten europalaisten joukkojen raastettavaksi. On
käsitettävissä, että kiinalaiset sydämensä pohjasta vihaavat
europalaisia ja odottavat vain aikaa, jolloin lyö koston hetki. --
Keskuksen valtakunta on varsinainen Kiina, mutta "taivaan poika"
hallitsee vielä neljää suurta alusmaata, Itä-Turkestania, Mongoliaa,
Mandshuriaa ja Tibetiä. Pinta-alaltaan on koko Kiinan valtakunta
kaksikymmentä ja asukasluvultaan puolenkuudetta kertaa isompi Saksaa.
Kiinassa asuukin 330 miljoonaa ihmistä, joten maapallolla joka neljäs
tai viides ihminen on kiinalainen.
Maan aseman johdosta on ilmanala oivallinen ja hyvin terveellinen.
Kesän ja talven lämpömäärän erotus on varsin suuri. Etelässä vallitsee
miltei troopillinen kuumuus, pohjoisessa, Pekingin tienoilla, talvisin
pureva pakkanen. Maanlaatu on tavattoman hedelmällistä; viljellään
teetä, riissiä, hirssiä, maissia, kauraa, ohraa, papuja, herneitä ja
kaikenlaisia vihanneksia. Eteläisissä maakunnissa lainehtii laajoina
kenttinä sokeriruokoa ja pumpulipensaita, ja kaikkialla halkovat maata
vesirikkaat joet, joita käytetään peltojen kasteluun ja tavarain
kuljetukseen. Suurin osa Kiinaa on vuorista. Lännen korkeat vuoristot
ovat tibetiläisten vuorijonojen jatkoa, ja ne alenevat alenemistaan
itään päin. Rannikolla leviää alankoja. Valtakunnan kahdeksastatoista
maakunnasta sijaitsee kuusi rannikolla, joka on rikas oivallisista
satamapaikoista.
Keskuksen valtakunta on siten onnellinen ja kaikin tavoin luonnon
suosima maa. Vuorissa piilee tyhjentymättömiä kivihiiliaarteita; Kiinan
kivihiilikerrokset ovatkin runsaammat kuin yhdenkään muun maan koko
maapallolla. Senvuoksi on sen tulevaisuus turvattu, ja Kiina voi
aikanaan mennä Amerikankin kehityksestä edelle.
On tunnettua, että syvälahtisten rannikoiden saartama maa aina
saavuttaa myös aikaisen ja suuren kehityksen. Siten oli vanhalla ajalla
Kreikka tieteen ja taiteen kotina, ja samaten hallitsee nyt Europa
muita maanosia. Sillä sellaisten rannikoiden rajoissa asuva kansa
joutuu muita aikaisemmin ja helpommin väleihin naapuriensa kanssa ja
kykenee kauppaliikenteen avulla käyttämään hyväkseen heidän tuotteitaan
ja keksintöjään. Kuitenkin on Kiina tässä kohden poikkeuksena, kuten
monissa muissakin suhteissa. Kiinalaiset eivät koskaan ole sillä tavoin
käytelleet rannikkoaan. Päin vastoin ovat he huolellisesti karttaneet
kaikkea yhteyttä vieraiden kansojen kanssa. Siitä on ollut seurauksena,
että heidän kehityksensä on itseensä sulkeutuneena käynyt peräti
omintakeisesti ja yhdenmukaisesti; siellä on ihan toisenlaista kuin
muualla maailmassa, ja kuitenkin on heidän yhteiskuntansa erinomaisen
etevällä ja sivistyneellä kannalla.
Jo kahtatuhatta vuotta ennen Kristuksen syntymää oli kiinalaisilla
kirjotusmerkit. Myöhemmin keksivät he vieläkin kirjotuksessaan käytetyn
karvasiveltimen, ja mustan tushin valmistus on heidän salaisuutensa.
Tushi liuennetaan jauhoksi hierottuna, sivellin kastetaan siihen ja
kirjottaessa pidetään sitä kohtisuorassa. Sata vuotta Kristuksen
syntymän jälkeen valmistettiin Kiinassa jo paperia. Ikivanhasta
kaupungista Lop-norin rannalta, missä nyt kuljeskelee villejä
kameeleja, löysin kokoelman paperisia kiinalaisia kirjeitä ja
kirjotuksia, jotka olivat olleet hautautuneita erämaahan v:sta 265
asti. Kaikki kirjeet olivat nimittäin päivättyjä ja vuosiluvulla
varustettuja. -- Jo kuusisataa vuotta jälkeen Kristuksen syntymän
keksivät kiinalaiset kirjapainotaidon; Europassa keksi sen Gutenberg
vasta 850 vuotta myöhemmin. 1100 vuotta ennen meidän ajanlaskumme alkua
oli Kiinassa jo tunnettuna magneettineula, ja siellä valmistettiin
kompasseja; ruudinkin tunsivat kiinalaiset paljoa aikaisemmin kuin
europalaiset. Kolmetuhatta vuotta takaperin olivat he mestareita
pronssivalureina; maan sisäosissa tapaa vielä mitä kauneimpia esineitä
raskaasta, tummasta pronssista, pyöreitä maljoja, jalustalle
pystytettyjä ja leijonilla ja lohikäärmeillä koristeltuja,
kukka-astioita, kulhoja, kuppeja ja kannuja, kaikki pienimpiäkin
piirteitään myöten mitä hienoimmin ja taiteellisimmin muovattuja.
Porsliiniteollisuus saavutti parhaan kukoistuksensa Khanghin ja
Khien-lungin hallitessa keisareina. Silloin valmistettiin niin
aistikkaita, niin ihmeellisen värikkäitä ja täydellisesti laserrettuja
kukka-astioita, maljoja ja kulhoja, etteivät nykyaikana edes
kiinalaiset itse kykene enää luomaan niiden vertaisia. Senaikuinen
porsliini on nyt hyvin harvinaista, ja siitä maksetaan suunnattomia
hintoja. Japanissa näin pienen vihreän kiinalaisen maljan,
kolmijalkaisen ja kannellisen, joka maksoi viidenkolmattatuhannen
markan vaiheille. Jos vertaa kauneintakin porsliinia, mitä meidän
päivinämme kyetään valmistamaan, Khang-hin aikakauden maljoihin, niin
täytyy myöntää, että meidän saavutuksemme ovat pelkkää hapuilemista
niiden rinnalla. Olivatpa ne miten hienoja tahansa, "vanhalle
kiinalaiselle" eivät vedä vertoja.
Kiinalaisella taiteella, oli sen alana maalaus, kiiltotyö, kudonta tai
muu, on aina aistikkuuden ja täydellisyyden tuntu. Ikivanhoista ajoista
asti on heidän silkkikankaillaan ollut Europassa erinomaisen suuri
kysyntä. Kaikki, mitä kiinalaiset valmistavat, on tukevaa, kestävää ja
aistikasta. Heidän rakennustaiteensa on yhtä ylevää ja luonteenomaista
kuin kaikki muukin. Surkean kömpelöitäpä ja yksitoikkoisia ovat meidän
viisikerroksiset tiilirakennuksemme, kun vertaamme niitä kiinalaisten
huviloihin, puhumattakaan heidän palatseistaan ja temppeleistään;
näiden kaltevat katot on koristeltu isoilla ja pienillä lohikäärmeillä,
jotka avaavat kitansa ja harittavat kyntensä. Kiina on itäaasialaisen
taiteen koti; sieltä leviää se Japaniin ja Koreaan. --
Kiinan kieli on yhtä kummallinen kuin kaikki muukin tässä laajassa
valtakunnassa; se kuuluu indokiinalaiseen kieliryhmään kuten
tibetinkielikin. Kaikki sanat ovat yksitavuisia ja taipumattomia. Missä
me sanomme "mennä, meni, mennyt, menevä" tai "mennen", siinä on
kiinalaisella ainaisena muotona "mennä". Todellinen merkitys selviää
joko sanojen asennosta tai erityisistä apusanoista. Yhdellä ainoalla
sanalla saattaa olla monta eri merkitystä korostuksensa ja
ääntämistapansa perusteella, lauseessa saamansa asennon mukaan tai
riippuen siitä, mitä sanoja on sen edellä tai perässä. Kieli jakautuu
useihin murteisiin: arvokkain on mandarinien eli sivistyneiden luokkien
murre. Joka sanalla on oma kirjotusmerkkinsä, joita kiinankielessä
siitä syystä onkin 24,000; ainoastaan joka kahdeskymmenes mies ja joka
sadas nainen osaa lukea ja kirjottaa.
Kiinalainen kirjallisuus on tavattoman runsas, miltei tyhjentymätön.
Pohjoismaisten merisissien vielä tehdessä rosvoretkiään Europan
rannikoille ja pystytellessä riimukirjotuspatsaitaan julkaistiin jo
Kiinassa maantieteellinen käsikirja, "Kaikkien maakuntien kuvaus"
nimeltään, joka sisälsi suuren määrän karttoja. Kiinalaisten
aikakirjoista pääsee seuraamaan heidän historiaansa neljätuhatta vuotta
taaksepäin, ja kaikkein merkillisintä on näissä vuosikirjoissa se, että
ne ovat peräti tarkkoja ja luotettavia; niissä kerrotaan kaikkea
mahdollista, vähäpätöisimpiäkin tapahtumia. Kiinalaiset kirjat ovat
hyvin halpahintaisia ja jokainen lukutaitoinen pystyy hankkimaan
joltisenkin kirjaston. Kiinalaisen kirjallisuuden laajuudesta antaa
keisari Khien-lungin kirjasto käsityksen: sen pelkkää luetteloa oli 122
nidettä.