Kymmenen kilometrin päässä länteen Shanghaista sijaitsee 17.
vuosisadalla perustetun jesuiittiluostari Sikavain iso rakennusryhmä,
ja minut sai pistäytymään tälle lähetysasemalle muuan matkatoverinani
"Delhissä" tullut katolilainen pappi, pater Robert, jonka piiriin
kuuluivat Hongkong ja Shanghai, -- hyvin oppinut mies ja etevä vanhan
kiinalaisen posliinin tuntija. Useita tunteja kesti pikimältäänkin
tarkastella tuomiokirkkoja, kappeleita, poika- ja tyttökouluja, isoa
ilmatieteellistä havaintotornia, missä jokaisesta päivästä laaditaan
sääkarttoja, ja eläintieteellistä museota. Kunkin laitoksen
johtajana on kunnianarvoisa pater, vain tyttöluokat ovat nunnien ja
maallikkosisarten huostassa. Lapset oppivat ranskaa ja käyvät
katolilaisessa messussa. Monet kiinalaiset perheet ovat jo useiden
sukupolvien ajan olleet katolilaisia, mitä suurimmalla hartaudella
lausuillen ave-mariansa ja isänteitänsä. 1150000 kiinalaista on
katolilaista, 150000 on protestantteja. Lähetyssaarnaajat noudattavat
sydämensä ääntä ja Vapahtajan käskyä: "Menkäät kaikkeen maailmaan ja
opettakaat kaikkia pakanoita!" He työskentelevät kärsivällisesti ja
velvollisuudentuntoisesti tehtävässään ja antautuvat mitä suurimpiin
vaaroihin. Vahinko vain, että heidän valtakuntansa on sisäisesti
jakautunut. Katolilaiset ja protestantit eivät kykene sietämään
toisiansa. Kiinalaisilla merkitsee "tien", taivas, samalla korkeinta
olentoa. Kiinankielellä nimittävät jesuiitit Jumalaa "taivaan
herraksi", englantilaisten lähetyssaarnaajain käyttämä nimitys on
"Korkein ohjaaja" ja amerikalaisten baptistien "totinen henki".
Kristillisten uskontokuntien kiistat sekaannuttavat kiinalaisia,
eivätkä he oikein tiedä mitä ajatella.
Kiinalaisten oma uskonto on kokoelma eri oppeja tai pikemmin
viisaussääntöjä. Kiinassa on ollut runsaammin viisaita kuin missään
muussa maassa. Etevin on Konfutse, Sokrateen ja Buddhan aikalaisia; hän
kirjotti kolmesataa hengellistä runoa sisältävän kirjan nimeltä
"Puhtaat ajatukset". Hänen ympärilleen kerääntyi kaksitoista
opetuslasta ja 3000 oppilaan piiri. "Toimi jokaista kohtaan kuten
soisit hänen kohtelevan sinua", kuuluu eräskin hänen käskyjään, ja
hänen lakinsa ovat tehneet kiinalaisista maailman kohteliaimman kansan.
He ovat hienotunteisia ja herttaisia keskinäisessä seurustelussaan ja
samaten käyttäytyvät he muukalaisiin nähden.
Kun Konfutselta kerran kysyttiin, miten hän oli voinut hankkia niin
laajoja tietoja varsin monilta aloilta, vastasi hän: "Koska olen
syntynyt köyhänä ja häädyin opiskelemaan." Hän piti rikkautta
onnettomuutena ja tietoa mahtina. Kiinalaiset pitävät hänen muistoansa
mitä suurimmassa kunniassa, mutta he eivät palvo häntä jumalana, vaan
katsovat hänet kaikkien aikojen suurimmaksi viisaaksi.
Konfutselaisuuden rinnalla on Kiinassa taoismi, jonka ylevä oppi on
kuitenkin rappeutunut silmänkääntäjätempuiksi ja taikauskoksi. Meidän
ajanlaskumme alussa levisi Kiinaan buddhalaisuus, ja se on nyt vallalla
melkein koko maassa. Kiinalaisten uskonnollisissa käsityksissä ei
kuitenkaan ole mitään oikeata tolkkua. Taoisti voi toimittaa
aamuhartautensa Buddha-temppelissä ja illalla syventyä Konfutsen
kirjotelmiin. Monet pitävät yhtä suuressa arvossa kaikkia kolmea oppia.
Mutta kaikkien kiinalaisten -- konfutselaisten, taoistien ja
buddhalaisten -- uskonnollisen tietoisuuden yhteisenä perussävynä on
esi-isien henkien kunnioittaminen, vainajienpalvominen. Matalimpaankin
majaan on pystytetty alttari manalle menneiden muistoksi, joita kohtaan
tunnetaan vain mitä juhlallisinta kunnioitusta, ja hautojen rauhaa ei
saa millään muotoa häiritä. 17. vuosisadalla hallitsi Kiinassa
Khang-hi, valtiaista suurimpia, kerrassaan kuusikymmentäyksi vuotta.
Hänen pojanpoikansa Khien-lung peri kaikki hänen etevät ominaisuutensa,
ja hallittuaan hänkin Kiinaa kuusikymmentäyksi vuotta luopui hän
valtaistuimestaan yksinomaan kunnioituksesta iso-isänsä henkeä kohtaan,
jota hän ei tahtonut voittaa hallitusvuosienkaan puolesta.
Tästä vainajienpalvomisesta on seurauksena, että suunnattomat alat
Kiinaa ovat hautoina. Mongolikeisari Kublai-khaani herätti 13.
vuosisadan lopulla suurta mieltenkuohua, kun käski kyntää vanhat
hautuumaat pelloiksi, ja samainen hautojen pyhyys on tänä päivänäkin
kovin hankalana haittana rautateiden rakentamisessa. Radan täytyy
kiertää pyhä alue tai on tämän yli silta rakennettava. Kiinan keisari
matkustelee Mukdeniin vasiten uhraamaan esi-isiensä haudoilla, sillä
Mukdenissa lepäävät haudattuina Khang-hi ja Khien-lung, ja heistä
polveutunut mandshukeisarien suku hallitsee Kiinaa vieläkin.
Katolilaiset lähetyssaarnaajat eivät vastusta kiinalaisten
vainajienpalvomista; evankeliset katsovat sen soveltumattomaksi
kristinoppiin. Mutta tämä hurskas hellintä on kiinalaisella
synnynnäinen, periytyen sukupolvesta toiseen. Kuten saman parven
mehiläiset riippuvat toisissaan kiinni kerros toisensa alla, samaten
ovat meidän aikamme kiinalaiset esivanhempiensa kanssa yhtä, vieläpä
tuntevat enemmän kuuluvansa menneisyyteen kuin nykyaikaan.
Vainajienpalvominen korvaa heillä isänmaanrakkauden. Tosin rakastaa
kiinalainen kotiseutuaan, mutta yhdentekevää on hänelle, mitä muissa
osissa maata tapahtuu. Kantonin asukas ei joudu kuohuksiin, jos
venäläiset ottivatkin Mandshurian ja japanilaiset Korean, kunhan
jättävät rauhaan Kantonin. Vierasuskolaisia kohtaan on kiinalainen
hyvin suvaitsevainen, eikä pane ollenkaan pahakseen, jos hänelle lausuu
arveluitansa hänen oman uskontonsa täydellisyydestä.
Vainajienpalvelus on kiinalaisten varsinaisena uskontona. Samalla
tuntevat he taikauskoista pelkoa henkiä kohtaan ja turvautuvat
jumaliin, joilta toivovat apua. Pohjois-Kiinassa kävin kerran
temppelissä, missä oli kokonainen suojama täytetty seisovilla,
maalatuilla savimuovauksilla, jotka kuvasivat syntisten tuskia
tuonelassa. Siellä sahattiin uskoton vaimo keskeltä kahtia, varkaalta
hakattiin molemmat kädet, herjaajalta reväistiin kieli suusta.
Monilukuinen sarja oli luonnollista kokoa ja pöyristytti
kamaluudellaan. Suojaman loukossa oli useita isoja ruumisarkkuja.
Eräästä oli kansi raoilaan, ja siellä näki vainajan kiristelevän
hampaitaan. Kysyessäni, mitä varten arkut olivat täällä, vastattiin
minulle: Kiirastulessa kestettävien kärsimysten aika käy
kuolleelle sitä lyhemmäksi, mitä kauvemmin hän saa olla tuonelan
temppelisuojamassa.
Niin, peräti taikauskoisia ovat kiinalaiset. Jos joku on sairastunut
kuumeeseen ja hourailee, niin omaiset uskovat, että hänen sielunsa on
joutunut harhateille, ja sillä paikalla, missä hän menetti tajuntansa,
kanniskellaan hänen vaatteitaan, jotta eksynyt sielu pääsisi jälleen
oikeille jäljille. Ja öisin noustaan katolle heiluttelemaan palavaa
lyhtyä, jotta sielu löytäisi kotiin.