"Delhi" viilettää suoraan kohti Penangia; tämä kaupunki sijaitsee
Malakan niemimaan rannikolla. Pari haikalaa seuraa meitä jonkun aikaa
alahangan puolella, ja pöyristyttää ajatella ihmisen kohtaloa, joka
sattuisi onnettomuudekseen juuri nyt putoamaan yli laidan. Hai
käännähtäisi silloin seljälleen, syöksähtäisi nuolen nopeudella
ylöspäin ihan lähelle veden pintaa, kävisi altapäin kiinni saaliiseensa
ja puraisisi sen veitsimäisillä hampaillaan keskeltä kahtia. Sitä
viattomampia ovat lentokalat, joita joka taholla karkeloitsee suurina
parvina; ne ponnahtelevat ilmaan vedestä ja lentävät melko taipaleen
siipimäisesti levinneillä evillään.
Nyt näkyy maata, ja kaikki kirjeitä kirjotelleet kiirehtivät laittamaan
postilähetyksensä kuntoon. Me solumme viehättävään salmeen, ankkurit
kalisevat pohjaan Penangin edustalla, ja liuta veneitä piirittää
meidät, tuoden Singapuriin aikovia matkustajia. Kapteeni hommaa
automobilin, ja hänen ja erään matkatoverin kanssa ajaa huristan
kasvitieteelliseen puutarhaan. Pääkatu isoine rakennuksineen,
hotelleineen, pankkeineen, klubihuoneustoineen ja kauppakartanoineen
esittää samanlaisen kuvan kuin kaikkikin Aasian kaakkoisrannikon
satamakaupungit. Pieniä, yksin istuttavia rikshoja vetää täällä aina
kiinalainen, väljä sininen nuttu yllä, paljasjaloin ja huipukas
olkihattu päässä. Huimaa vauhtia porhaltaa automobiili oivallisia
palmujen reunustamia teitä myöten kasvitieteelliseen puutarhaan, joka
on todella komea. Siinä on puita ja kasveja Intiasta, Sunda-saarilta ja
Australiasta, kaikki englantilaisilla ja latinankielisillä nimikilvillä
varustettuja. Puissa kiipeilee ketterinä ja nopsina apinoita, väliin
pysähtyen kiikkumaan oksilla istuen, ja suuria vesiputouksia syöksyy
vaahdoten alas jyrkiltä vuorenseinämiltä, jotka yltympärillä saartavat
tuuheata, rehevää kasvullisuutta.
Hämyn tullessa yllättää meidät rankka sadekuuro, ja moniaan
silmänräpäyksen kuluttua ovat kaikki tiet tulvillaan. Sade valuu
virtanaan, isot pisarat ovat tiheässä kuin niityllä ruoho, ja
likomärkinä tulemme jälleen laivallemme. Ihoon takeltunein vaattein
kapuan joutuin ylös köysitikkaita, saadakseni virkistävän kylvyn ja
pukeakseni kuivaa ylleni kiireestä kantapäähän. Sitte kokoonnumme
jälleen päivällispöytään, missä kapteeni isännöitsee, johdellen
rattoisaa keskustelua.
Sillävälin lipuu laiva taas yön selkään, sateen ropistessa sen katoilla
ja kyljillä. Singapuriin on vielä kolmenkymmenen tunnin matka, ja
suunta viistää mantereen rannikkoa. Ihan odottamatta pistäytyy
muutamien penikulmien päässä maalta esille valotorni yön pimeydestä.
Siellä asuu yksinäinen vartija, joka aina kahden kuukauden kuluttua
pääsee lomalle, kyetäkseen kestämään yksitoikkoista, ilotonta
elämäänsä. Sataa kaiken yötä, eikä päivällä ole sitte helle ollenkaan
tukala, vaikka olemme lähellä päiväntasaajaa. Seuraavana yönä jätämme
taaksemme Malakan kaupungin; rivi rannikkomajakoita pilkottaa
pimennosta, ja höyrylaivojen lyhtyjä vilahtelee kuin punaisina ja
vihreinä silminä.
Lokakuun 24. p:nä pysähtyy höyrylaivamme Singapuriin. Tämä osa Malakan
niemimaata tunnustaa Englannin herruuden, pääkaupunkinansa Singapur,
jossa on 200000 asukasta, enimmät kiinalaisia, muut malaijeja,
intialaisia ja europalaisia. Kaikki kaukaisen idän väylällä kulkevat
laivat poikkeavat Singapuriin, ja se on myös Sunda-saarten kaupan
päävarastopaikkana. Maapallon tuottavimmat tinakaivokset ovat Malakan
niemimaalla. Singapurin erottaa vain yksi leveysaste päiväntasaajasta
pohjoisemmaksi, ja kesän ja talven lämmönerotus on ainoastaan kaksi
astetta, mutta täällä sataa harva se päivä.
Kun "Delhi" ehtoopäivällä pitkittää matkaansa, ympäröitsee sen liuta
pieniä ja keveitä ruuhia, joiden soutajat ovat alastomia
vaskenkarvaisia malaijipoikia; nulikat uivat kuin kalat, sukeltavat
kuin saukot, ovat uskomattoman ketteriä ja melovat ruuhiaan yhtä
miellyttävästi kuin taitavastikin. He kohottelevat käsiään meitä kohti
-- me oivallamme sen merkin ja heitämme hopeakolikon kirkkaanvihreään
veteen. Moiskis! vekarat hyppäävät päätähavin perästä ja sukeltavat
pohjaan asti, ja kun he palaavat veden pinnalle, näyttää onnellinen
löytäjä sieppaamaansa rahaa. Ruuhet jäävät siksi aikaa valtoimiksi, ja
väkevä merivirta on ne ajanut Singapurin ja saarten väliseen salmeen.
Mutta tuotapikaa uivat niihin pojat takaisin ja kiipeävät hyvin
taitavasti aluksiinsa, ainoankaan kellahtamatta kumoon. Uusia lantteja
sinkoilee mereen, ja väsymättöminä kilpailevat nuo pikku vetehiset
niiden poimimisessa mikäli mahdollista ennen kuin ne ehtivät pohjaan.
Kun "Delhi" parantaa vauhtiaan, pitelevät he laivan kupeista kiinni;
mutta kulun sitte kiihtyessä liiaksi hellittää toinen toisensa perästä
ja pyörtää takaisin satamaan onnellisesti sukeltamine saaliinensa.
Aurinko parhaillaan laskee Singapurin taloryhmien, tornien ja
savutorvien taakse. Majakan välkkyliekki taistelee pakenevan
päivänvalon kanssa ja jää voittajaksi. Joukko ruskeapurjeisia
kiinalaisia dshonkkeja liikkuu hiljalleen veden pinnalla, joka läikkyy
tyvenenä kuin kuvastin. Tummana ja teräväpiirteisenä kohoaa Singapurin
varjokuva läntisen taivaan sammuvalla valotaustalla; salmi avartuu
taas, mutta koko hämärän ajan pysyvät maa ja saaret vielä näkyvissä.
Sitte käännymme koilliseen, etäännymme päiväntasaajasta ja suuntaamme
kulkumme Kiinan merelle. Olemme nyt kiertäneet Aasian mantereen
eteläisimmän kärjen.
Kahden vuorokauden kuluttua on meillä Kotshinkiina, Saigon ja Mekongin
suistomaa takanamme, ja lokakuun 27. p:nä joutuessamme sen koillisesta
juoksevan merivirran kosketukseen, joka sivuaa Annamin rannikkoa,
alenee lämpömäärä joitakuita asteita; sää käy raikkaammaksi ja
miellyttävämmäksi. Koillismonsuunin vuodenaika on vastikään alkanut; ja
mitä enemmän etenemme pohjoiseen, sitä kiivaammin puhaltaa se
vastaamme. Nyt on meillä kaksi tietä valittavana: joko pysyä avoimella
ulapalla, missä tuuli ja aallot käyvät vastaamme, tai kulkea pitkin
rannikkoa, missä vastamainittu merivirta ehkäisee kulkua yhtä
pontevasti. Päättipä päin tai toisin, laiva menettää joka tapauksessa
pari solmuväliä nopeudestaan. Meidän kapteenimme on valinnut
rannikkoväylän.
Taka-Intian niemimaan itäosassa ovat Ranskan alusmaat Kambodsha,
Kotshinkiina, Annam ja Tongking. Hanoi, Tongkingin pääkaupunki, on koko
Indokiinan kenraalikuvernöörin asuinsijana. Etelässä on tärkeimpänä
kaupunkina Saigon Mekongin suistomaalla, joka vuosittain laajenee
niistä suunnattomista liejumääristä, mitä tuo iso virta kuljettaa
mukanaan. Melkein kolmannes Taka-Intian niemimaata on Siamin
kuningaskuntaa; se sijaitsee Mekongin ja Saluenin alajuoksun välissä,
jotka molemmat virrat saavat alkunsa Itä-Tibetistä. Sen asukasmäärä on
vain seitsemän miljoonaa henkeä, siamilaisia, kiinalaisia, malaijeja ja
laoskansaa. Siamin kuningas on itsevaltias, hän omistaa kaiken
kiinteimen ja päättää alamaistensa elämästä ja kuolemasta. Hänen
pääkaupungissaan Bangkokissa on puoli miljoonaa asukasta; sen läpi
kulkee lukuisia kanavia, joilla suuri osa väestöä asuu kelluvissa
taloissa. Bangkokissa on useita kuuluisia ja komeita pagoodeja eli
temppeleitä Buddha-patsaineen, joista jotkut ovat puhdasta kultaa.
Siamissa on buddhalainen oppi säilynyt tärveltymättömänä, valkoista
elefanttia pidetään pyhänä, ja se esiintyy punaisella pohjalla Siamin
lipussakin. Siamilaiset ovat mongolilaista alkuperää, keskikokoisia,
tukevarakenteisia, iholtaan kellanruskeita; hyvin lahjakkaita he ovat,
mutta laiskoja. Laulua, soittoa ja leikkiä rakastavat he suuresti, ja
heidän omituisista tavoistaan olkoon mainittuna, että he värjäävät
hampaansa mustiksi.