Lokakuun 21. päivän aamuna suuntautuvat kaikki kaukoputket itään. Kaksi
pientä, jyrkkärantaista saarta sukeltaa ylös merestä hyökyaallokkonsa
valkean kiehkuran keskeltä, ja niiden takana ilmestyy vielä näkyviin
muita saaria, joiden metsät vihannoivat kuuman vyöhykkeen ikuisen kesän
helminä. Pian kuljemme suoranaisessa saaristossa.
Aasia on maapallon isoin mannermaa. Naapuriensa Europan, Afrikan ja
Australian kanssa on se kiinteämmin tai höllemmin yhteydessä,
muodostaen itäisen pallonpuoliskon mantereeston, Amerikan kuuluessa
läntiseen pallonpuoliskoon. Europa on niin läheisesti liittynyt
Aasiaan, että sitä voitaisiin sanoa jälkimäisen niemimaaksi. Afrikan
yhdistää Aasiaan se 110 kilometriä leveä kannas, jonka v:sta 1869
alkaen katkaisee Suetsin kanava. Australia sitävastoin on valtaisena
saarena erillään kaakossa; ainoana siteenä ovat sitä Aasiaan
yhdistämässä ne molemmat jonot isoja ja lukemattomia pieniä saaria,
jotka kohoavat merestä näiden kahden maanosan välillä. Läntisenä
saarijaksona ovat Sunda-saaret, itäisenä Filippinit ja Uusi Guinea.
Sumatra on tavallaan ensimäisenä arkkuna siinä jättiläismoisessa
sillassa, joka pistäytyy kaakkoon Taka-Intian eteläisimmästä kärjestä,
Malakan niemimaasta. Seuraavana silta-arkkuna on Java, ja sen
itäpuolella on rivi keskikokoisia saaria. Tämän sillan pohjoispuolella
sijaitsevat molemmat toiset isot Sunda-saaret, Borneo ja Celebes.
Näiden saarten eläin- ja kasvimaailma on suunnattoman rikas. Metsissä
asustaa elefantteja, sarvikuonoja ja tapiireja, tiheikössä vaanii
tiikereitä ja panttereita, ja aarniometsien syvyyksissä majailee mitä
monimuotoisimpia apinoita. Isoin on niistä orang-utan; se kasvaa
puolikintoista metriä korkeaksi, on hyvin voimakas, talttumaton ja
vaarallinen, ja eleskelee melkein aina puissa. Sunda-saarilla
viljellään sokeriruokoa, kahvia, teetä, riissiä ja tupakkaa; siellä
menestyvät monet maustekasvit, kookospalmu ja se puu, jonka kuoresta
saadaan kuumelääkkeenä tunnettu kiniini. Ja tätä lääkettä tarvitaan
Sunda-saarilla mitä kipeimmin, sillä alavilla rannikkoseuduilla
ahdistelee asukkaita kaikkialla kuume. Mutta hyvä, terveellinen ilmasto
on ylämaassa, 1200-1500 metriä merenpinnan yläpuolella vuoristoissa,
joiden hallussa on saarten sisäosa.
Keskeltä Sumatraa ja Borneota käy päiväntasaaja, ja siitä syystä
vallitsee näillä saarilla ikuinen kesä, hiostava ja kostea lämmin.
Ainoat vuodenajat, joista täällä voi puhua, ovat sade- ja poutakaudet,
ja Sunda-saaret ovat maapallon saderikkaimpia seutuja. Asukkaat ovat
malaijeja. He ovat pakanoita, mutta rannikolla on muhamettilaisuus
voittanut paljon alaa. Sisämaan villit heimot uskovat sokeasti henkiin;
kaikissa elottomissa esineissä asuu heidän mielestään henkiä, ja
vainajien sielut ottavat osaa elävien iloihin ja suruihin. Jotkut
heimot vieläkin lepyttävät henkiä ihmisuhreilla.
Sumatra, jonka rannikko nyt jää oikealla kädellä taaksemme, on Ruotsin
kokoinen, mutta asukkaita on kolmannesta vähemmän. Borneo, joka on
Uuden Guinean jälkeen maapallon isoin saari, vastaa kooltaan koko
Skandinavian niemimaata. Java, mitä kaunein ja rikkain maa, on vain
neljänneksen Ruotsin pinta-alasta, mutta sen asukasluku on lähes viisi
sen vertaa. Sunda-saaret ovat Hollannin alusmaita; vain Borneon
luoteisosa kuuluu Englannille.
Sumatran ja Javan välisessä salmessa on ihan pieni tulivuorisaari
Krakatau, joka oli kesällä 1883 kamalimman luonnonilmiön näyttämönä,
mitä historiallisena aikana yleensä on sattunutkaan. Saarelma oli
asumaton, Sumatran kalastajat vain tapasivat sinne poikkeilla. Mutta
jos se olisi asuttukin ollut, ei olisi yksikään sen asukkaista kyennyt
kertomaan, mitä oli tapahtunut. Kahdella muullakin, muutamien
penikulmien päässä sijaitsevalla saarella tuhoutui koko väestö
yhdenkään sielun pelastumatta. Elokuun 26. p:nä alkoi tulivuoren
purkaus, ja tuhkaa sateli niin suuret määrät, että se muodosti metrin
paksuisia kerroksia joidenkuiden laivojen kannelle, jotka jokseenkin
etäältä sivuuttivat saaren. Salamoitsi ja jylisi, meri kiehui, ja
lukuisia laivoja ja veneitä upposi tai viskautui maalle. Toisena
päivänä luhistui saari ja vaipui meren kitaan; siitä on enää sirpaleita
näkyvissä. Tämä sortuminen myllersi liikkeelle hyökyaallon, joka 30
metrin korkuisena syöksähti viereisille Sumatran ja Javan rannikoille,
pyyhkäisi mereen kaupunkeja ja kyliä, tuhosi metsiä ja rautateitä ja
vieri Afrikan ja Amerikan rannikoille saakka. Voitiin tarkalleen
laskea, millä vauhdilla se oli kulkenut meren yli. Tulivuoren
purkauksen jumu kuului Ceylonille ja Australiaan, vieläpä 3400
kilometrin päähän; se olisi siis kaikunut yli koko Europan ja vielä
jonkun verran ulommaksikin, jos tapaus olisi sattunut Wienissä.
Tulivuoren sirottelema tuhka peitti alueen yhtä laajan kuin koko
Skandinavian niemimaa, ja 40.000 ihmistä menetti siinä henkensä.