15. Skorpioneja.

Katsastusdromedareilla siis nyt kiidämme pohjois-Belutshistanin halki

itään päin. Korventuneet, kuivat erämaat ja arot, joissa vain niukasti

törröttää ohdakkeita ja heinätöyhtöjä, vaeltelevat hienon ja keltaisen

hiekan läjäämät harjanteet ja matalat kuuman ja kylmän vaihtelussa

rapautuneet vuoriselänteet -- siinä tämän maan tuntomerkit. Vain

harvassa liikkuu täällä paimentolaisia lammaslaumoineen, ja muukalainen

ihmettelee usein, mistä ihmiset ja eläimet voivatkaan täällä saada

elantonsa. Joissakuissa laaksoissa on sentään laidunta ja lähteitäkin,

ja toisinaan kohtaamme vyöhykkeinä rehottavia tamariskeja, ja

saksaul-pensaita, joilla on vihannat neulaset, kova puu ja pohjaveteen

asti ulottuvat juuret. Suuri karavaanitie, jota seuraamme, on

kammoksuttavan autio. Ainoastaan vaihdosasemilla tapaamme kaivoja, ja

niissäkin vesi on suolapitoista. Helle käy nyt huhtikuun lopulla päivä

päivältä painostavammaksi. Lämpömittari osottaa varjossa 42 astetta, ja

dromedarilla ratsastaessa kohti aurinkoa tuntuu siltä, kuin pistäisi

päänsä hehkuvaan uuniin. Tuulen leyhyillessä tulee vielä toimeen, mutta

silloin hiekkapyörteet leiskuvat kuin kummitukset pitkin paahteista

kamaraa. Tyvenellä ilmalla näyttävät vuorten ääriviivat vipajavan

pieninä nopeina aaltoina. Päiväpaisteessa olleen kiväärin piippu

polttaa pian kädet rakoille, ja keskikesällä belutshit kietovat

jalustimensakin huopatilkulla, suojellakseen alastomia dromedareja

saamasta palohaavoja kupeisiinsa.

Tämä tienoo on maapallon kuumimpia. Aurinko on puoleltapäivin niin

korkealla, että suurin osa dromedarien varjoa katoaa itse elukkain

alle. Hartaastipa tulee kaivanneeksi päivänlaskua ja vasiten

odotelleeksi, että varjot pitenevät ja pahin paahde heikkenee. Mutta

viileätä ei täällä tule yöksikään, päin vastoin ovat silloin vielä

hyttyspilvet kiusana.

Edempänä idässä käyvät laaksot hedelmällisiksi, muta myriadit ahnaat

heinäsirkat hävittävät reheviä vehnävainioita; niitä oli erittäin

runsaasti juuri sinä vuonna, jona minä siellä kävin.

Sitäpaitsi vilisee Belutshistanissa ja Persiassakin skorpioneja, noita

pieniä erämaan asukkaita, jotka ovat kahtenasatana lajina levinneet

kaikkien viiden maanosan kuiviin seutuihin. Toiset ovat mitättömiä

kooltaan, toiset viidenkintoista sentimetrin mittaisia. Väriltään ne

ovat mustanruskeita, punertavia tai kuten Belutshistanissa

oljenkarvaisia. Niiden ruumiina on niveleetön pää- ja rintakappale,

seitsemän nivelrenkaan muodostama takaosa ja kuusi pyrstörengasta.

Viimeinen, kolmastoista nivel sisältää kaksi myrkkyrauhasta ja on

neulanhienolla pistimellä varustettu. Myrkky on vesikirkasta nestettä.

Skorpionit elelevät lahoissa puurungoissa, kivien ja muurien alla ja

raoissa, ja lämmöstä pitäen ne tunkeutuvat taloihin ja mökkeihin,

ryömivät vaatteisiin ja vuoteisiin. Vanhoina aikoina uskottiin niiden

ylösnousemukseen kuoleman jälkeen, ja Vanhasta Testamentista ovat ne

meille tuttuja, sillä Jumala johdatti Israelin lapset "sen suuren ja

hirmuisen korven lävitse, jossa tuliset käärmeet ja skorpionit ja

kuivuus oli, ja ei ensinkään vettä ollut". Ne ryömivät Uudessakin

Testamentissa, sillä Jeesus sanoi seitsemällekymmenelle opetuslapselle:

"Katso, minä annan teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneita", ja

että ne vanhana aikana olivat yhtä peljättyjä kuin nykyäänkin osottaa

Johanneksen Ilmestyksen lause: "Ja savusta läksivät metsäsirkat maan

päälle, ja heille annettiin voima, niinkuin skorpioneilla on maan

päällä."

Mutta tämä iljettävä matelija ei ainoastaan maan päällä ryömiskele,

vaan se on myöskin Eläinradan tähtikuvien kehässä edustettu

kahdeksantena kuvana kahdestatoista. Tässä ominaisuudessaan on

skorpioni kuvattuna vanhoissa egyptiläisissä temppeleissä, ja siten sai

se jo vanhana aikana enemmän mainetta osakseen kuin mikään muu niin

alhainen eläin.

Öisin skorpionit lähtevät pimeistä kätköistään liikkeelle saalista

pyytämään. Ne pitävät silloin pyrstöään taivutettuna ylöspäin seljän

yli, jotteivät vahingoittaisi pistintä ja ollakseen oitis valmiina

hyökkäykseen ja puolustukseen. Soveliaan uhrin tavattuaan skorpioni

ryntää vikkelästi sen kimppuun, tarttuu siihen krapua muistuttavilla

saksillaan, kohottaa sen päänsä ja ylöspäin suuntautuneiden silmiensä

yli ja antaa sille myrkkypistimellään surmaniskun. Sitte se imeytyy

kiinni uhrinsa pehmeisiin osiin ja ruhjoo kovat leuoillaan.

Nuoret skorpionit tulevat elävinä maailmaan ja ovat ensimäisestä

päivästään saakka vanhempiensa näköisiä, heleänvaaleita vain vielä ja

pehmeitä. Ne matavat emonsa seljässä ja koivissa; tämä on sillävälin

heikontumistaan heikontunut ja kuolee jonkun ajan kuluttua, jolloin

poikaset alottavat itsenäisen eleskelynsä. Skorpionin pahimpia

vihollisia ovat eräät karvaiset, niinikään myrkylliset rosvohämähäkit,

jotka ovat Persiassa ja Belutshistanissa hyvin yleisiä.

Isojen skorpionien pistot ovat ihmisellekin vaarallisia. Joissakuissa

tapauksissa on piston kohtaama kuollut hirveisiin tuskiin kahtatoista

tuntia myöhemmin. Toiset saavat kouristus- ja kuumekohtauksia ja

kärsivät kovia kipuja. Mutta ken joutuu useampaan kertaan skorpionien

pistämäksi, hän jää lopulta tunnottomaksi myrkylle. Usein olen

aasialaisissa mökeissä, teltissäni, tavaroissani tai vuoteessanikin

tavannut skorpioneja, mutta pistäneet ne eivät minua ole koskaan. Monet

palvelijani sitävastoin ovat saaneet sitäkin kokea, ja he kertoivat

minulle, että oli vaikea sanoa, mihin skorpioni oli pistänyt, kun koko

ruumista piston johdosta syyhytti ja kirveli. Itä-Turkestanissa on

tapana siepata pistänyt skorpioni kiinni, rusentaa se tahtaaksi ja

sivellä tällä voiteella kohtaa, mihin pistin on tunkeutunut. Mutta

tepsiikö se keino, sitä en mene takaamaan. Kerrotaan skorpionin

päättäväisyyden menevän niin pitkälle, että se toivottomaan pälkääseen

jouduttuaan surmaa itsensä. Niinpä sanotaan sen lävistävän

myrkkypistimellään oman selkänsä, jos se asetetaan hehkuvien hiilien

saartamaan kehään, josta se on turhaan yrittänyt päästä livistämään.

Olen useastikin tehnyt tämän kokeen ja joka kerta havainnut, että

skorpioni kyllä juoksenteli moneen kertaan ympäri kehässä pääsyaukkoa

hakien, mutta sitte jäi varsin viisaasti kököttämään keskelle.. Kenties

ilmaisi sille vaisti, että hiilet hiipuvat, jahka kuluu aikaa tovi.

Mutta ennen kuin niin pitkälle päästiin, olin minä sen jo murskannut

isolla kivellä. Sääliväisyys eläimiä kohtaan on kyllä kaunis piirre,

mutta skorpioneja on tuhottava missä tahansa niitä osuu tielle.

Navalta navalle I · 第 20 / 59 题