Katsastusdromedareilla siis nyt kiidämme pohjois-Belutshistanin halki
itään päin. Korventuneet, kuivat erämaat ja arot, joissa vain niukasti
törröttää ohdakkeita ja heinätöyhtöjä, vaeltelevat hienon ja keltaisen
hiekan läjäämät harjanteet ja matalat kuuman ja kylmän vaihtelussa
rapautuneet vuoriselänteet -- siinä tämän maan tuntomerkit. Vain
harvassa liikkuu täällä paimentolaisia lammaslaumoineen, ja muukalainen
ihmettelee usein, mistä ihmiset ja eläimet voivatkaan täällä saada
elantonsa. Joissakuissa laaksoissa on sentään laidunta ja lähteitäkin,
ja toisinaan kohtaamme vyöhykkeinä rehottavia tamariskeja, ja
saksaul-pensaita, joilla on vihannat neulaset, kova puu ja pohjaveteen
asti ulottuvat juuret. Suuri karavaanitie, jota seuraamme, on
kammoksuttavan autio. Ainoastaan vaihdosasemilla tapaamme kaivoja, ja
niissäkin vesi on suolapitoista. Helle käy nyt huhtikuun lopulla päivä
päivältä painostavammaksi. Lämpömittari osottaa varjossa 42 astetta, ja
dromedarilla ratsastaessa kohti aurinkoa tuntuu siltä, kuin pistäisi
päänsä hehkuvaan uuniin. Tuulen leyhyillessä tulee vielä toimeen, mutta
silloin hiekkapyörteet leiskuvat kuin kummitukset pitkin paahteista
kamaraa. Tyvenellä ilmalla näyttävät vuorten ääriviivat vipajavan
pieninä nopeina aaltoina. Päiväpaisteessa olleen kiväärin piippu
polttaa pian kädet rakoille, ja keskikesällä belutshit kietovat
jalustimensakin huopatilkulla, suojellakseen alastomia dromedareja
saamasta palohaavoja kupeisiinsa.
Tämä tienoo on maapallon kuumimpia. Aurinko on puoleltapäivin niin
korkealla, että suurin osa dromedarien varjoa katoaa itse elukkain
alle. Hartaastipa tulee kaivanneeksi päivänlaskua ja vasiten
odotelleeksi, että varjot pitenevät ja pahin paahde heikkenee. Mutta
viileätä ei täällä tule yöksikään, päin vastoin ovat silloin vielä
hyttyspilvet kiusana.
Edempänä idässä käyvät laaksot hedelmällisiksi, muta myriadit ahnaat
heinäsirkat hävittävät reheviä vehnävainioita; niitä oli erittäin
runsaasti juuri sinä vuonna, jona minä siellä kävin.
Sitäpaitsi vilisee Belutshistanissa ja Persiassakin skorpioneja, noita
pieniä erämaan asukkaita, jotka ovat kahtenasatana lajina levinneet
kaikkien viiden maanosan kuiviin seutuihin. Toiset ovat mitättömiä
kooltaan, toiset viidenkintoista sentimetrin mittaisia. Väriltään ne
ovat mustanruskeita, punertavia tai kuten Belutshistanissa
oljenkarvaisia. Niiden ruumiina on niveleetön pää- ja rintakappale,
seitsemän nivelrenkaan muodostama takaosa ja kuusi pyrstörengasta.
Viimeinen, kolmastoista nivel sisältää kaksi myrkkyrauhasta ja on
neulanhienolla pistimellä varustettu. Myrkky on vesikirkasta nestettä.
Skorpionit elelevät lahoissa puurungoissa, kivien ja muurien alla ja
raoissa, ja lämmöstä pitäen ne tunkeutuvat taloihin ja mökkeihin,
ryömivät vaatteisiin ja vuoteisiin. Vanhoina aikoina uskottiin niiden
ylösnousemukseen kuoleman jälkeen, ja Vanhasta Testamentista ovat ne
meille tuttuja, sillä Jumala johdatti Israelin lapset "sen suuren ja
hirmuisen korven lävitse, jossa tuliset käärmeet ja skorpionit ja
kuivuus oli, ja ei ensinkään vettä ollut". Ne ryömivät Uudessakin
Testamentissa, sillä Jeesus sanoi seitsemällekymmenelle opetuslapselle:
"Katso, minä annan teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneita", ja
että ne vanhana aikana olivat yhtä peljättyjä kuin nykyäänkin osottaa
Johanneksen Ilmestyksen lause: "Ja savusta läksivät metsäsirkat maan
päälle, ja heille annettiin voima, niinkuin skorpioneilla on maan
päällä."
Mutta tämä iljettävä matelija ei ainoastaan maan päällä ryömiskele,
vaan se on myöskin Eläinradan tähtikuvien kehässä edustettu
kahdeksantena kuvana kahdestatoista. Tässä ominaisuudessaan on
skorpioni kuvattuna vanhoissa egyptiläisissä temppeleissä, ja siten sai
se jo vanhana aikana enemmän mainetta osakseen kuin mikään muu niin
alhainen eläin.
Öisin skorpionit lähtevät pimeistä kätköistään liikkeelle saalista
pyytämään. Ne pitävät silloin pyrstöään taivutettuna ylöspäin seljän
yli, jotteivät vahingoittaisi pistintä ja ollakseen oitis valmiina
hyökkäykseen ja puolustukseen. Soveliaan uhrin tavattuaan skorpioni
ryntää vikkelästi sen kimppuun, tarttuu siihen krapua muistuttavilla
saksillaan, kohottaa sen päänsä ja ylöspäin suuntautuneiden silmiensä
yli ja antaa sille myrkkypistimellään surmaniskun. Sitte se imeytyy
kiinni uhrinsa pehmeisiin osiin ja ruhjoo kovat leuoillaan.
Nuoret skorpionit tulevat elävinä maailmaan ja ovat ensimäisestä
päivästään saakka vanhempiensa näköisiä, heleänvaaleita vain vielä ja
pehmeitä. Ne matavat emonsa seljässä ja koivissa; tämä on sillävälin
heikontumistaan heikontunut ja kuolee jonkun ajan kuluttua, jolloin
poikaset alottavat itsenäisen eleskelynsä. Skorpionin pahimpia
vihollisia ovat eräät karvaiset, niinikään myrkylliset rosvohämähäkit,
jotka ovat Persiassa ja Belutshistanissa hyvin yleisiä.
Isojen skorpionien pistot ovat ihmisellekin vaarallisia. Joissakuissa
tapauksissa on piston kohtaama kuollut hirveisiin tuskiin kahtatoista
tuntia myöhemmin. Toiset saavat kouristus- ja kuumekohtauksia ja
kärsivät kovia kipuja. Mutta ken joutuu useampaan kertaan skorpionien
pistämäksi, hän jää lopulta tunnottomaksi myrkylle. Usein olen
aasialaisissa mökeissä, teltissäni, tavaroissani tai vuoteessanikin
tavannut skorpioneja, mutta pistäneet ne eivät minua ole koskaan. Monet
palvelijani sitävastoin ovat saaneet sitäkin kokea, ja he kertoivat
minulle, että oli vaikea sanoa, mihin skorpioni oli pistänyt, kun koko
ruumista piston johdosta syyhytti ja kirveli. Itä-Turkestanissa on
tapana siepata pistänyt skorpioni kiinni, rusentaa se tahtaaksi ja
sivellä tällä voiteella kohtaa, mihin pistin on tunkeutunut. Mutta
tepsiikö se keino, sitä en mene takaamaan. Kerrotaan skorpionin
päättäväisyyden menevän niin pitkälle, että se toivottomaan pälkääseen
jouduttuaan surmaa itsensä. Niinpä sanotaan sen lävistävän
myrkkypistimellään oman selkänsä, jos se asetetaan hehkuvien hiilien
saartamaan kehään, josta se on turhaan yrittänyt päästä livistämään.
Olen useastikin tehnyt tämän kokeen ja joka kerta havainnut, että
skorpioni kyllä juoksenteli moneen kertaan ympäri kehässä pääsyaukkoa
hakien, mutta sitte jäi varsin viisaasti kököttämään keskelle.. Kenties
ilmaisi sille vaisti, että hiilet hiipuvat, jahka kuluu aikaa tovi.
Mutta ennen kuin niin pitkälle päästiin, olin minä sen jo murskannut
isolla kivellä. Sääliväisyys eläimiä kohtaan on kyllä kaunis piirre,
mutta skorpioneja on tuhottava missä tahansa niitä osuu tielle.