Jos kohtalosi konsanaan johtaa sinut tähän helmeen kaupunkien joukossa,
niin älä silloin ensin painu soukkiin likaisiin kujiin, vaan nouse
joutuin sen korkean tornin yläpengermälle, joka kohoaa keskeltä
Stambulin, turkkilaisen kaupunginosan, niemekkeenmuotoista ulkoilemaa.
Unohtumattoman kaunis maisema avautuu katseillesi.
Edessäsi leviää mitä kirjavimpana merenä tiukasti toisiinsa
sulloutuneita puutaloja. Vanhan Stambulin kattojen sekamelskasta
pistäytyvät minarettien hoikat huiput ja moskeijain pyöreät kupulaet.
Ihan jalkaisi alla on suuri kauppiasten basaari (myymälärivi) ja
taempana Hagia Sofia, upein moskeija. Stambul on Rooman tavoin
seitsemälle kunnaalle rakennettu; niiden väliset laaksot ovat vehmaina
puistoina ja siimeksisinä puutarhoina. Taustalla lännessä ovat vanhan
kaupunginmuurin tornit vielä havaittavissa; niiden yli huojuvat
hautuumaiden synkät kypressitöyhdöt.
Pohjoisesta päin ojentautuu tylsäkulmaisesti vastaasi niemeke. Sille
ovat rakennettuja Galatan ja Peran kaupunginosat, joissa europalaiset,
kreikkalaiset ja italialaiset, juutalaiset ja armenialaiset sekä
naapurikansojen siirtolaiset asuvat. Tämän niemen ja Stambulin välissä
vetäytyy syvään leikkautunut merenlahti luoteiseen; sen nimenä on
Kultainen Sarvi, koska sen vesillä on ammoisista ajoista asti
kuljetettu suunnattomia aarteita.
Koillisessa näet leveydeltään muuttumattoman salmen. Sen kalvo on
vihreänsininen, ja sen ranta päärmää kylien ja valkoisten huviloiden
helminauhaa, jossa välillä vilahtelee reheviä lehtoja. Se on Bosporus,
Mustanmeren pääsytie. Bosporuksen oikealla puolella, suoraan idässä
levittäikse Konstantinopolin kolmas pääosa, Skutari, meren rannasta
aina matalien kumpujen laelle asti.
Käännähän nyt katseesi etelään. Sinun täytyy varjostaa silmiäsi
kädelläsi, sillä isot välkkykalvot heijastavat auringonvaloa
heikkenemättömällä loisteella. Edessäsi on 200 kilometriä pitkä
Marmara-meri, omituinen vesi, ei järvi eikä meri, ei lahti eikä salmi,
Mustanmeren ja Aigeian meren jatkos, edelliseen yhdistynyt
Bosporuksella, jälkimäiseen Dardanellien salmella, Hellespontoksella.
Nuo kahden penikulman päässä lounaassa kelluvat puutarhat ovat
Prinssisaaret, ja niiden takana häämöttävät etäisyyden autereisesta
sinestä Vähän-Aasian vuoret. Siellä täällä pilkahtelee valkea
laivanpurje tai leijuu ilmassa pieni höyrylaivan savuhattara. Ja
yltympäri taivaanrannan viirua sulautuu tämä viehättävä maisema yhä
heikommiksi väreiksi, kunnes maa ja meri ja taivas ovat yhtä.
Ikimuistoiseksi syöpyy mieleesi tämän mahtavan, leveiden vesiväylien
halkoman kaupungin kuva. Katseesi tapaa kaksi maanosaa ja kaksi merta,
ja selkeästi näet sen tärkeän vesitien, joka kulkee osmannilaisen
valtakunnan pääkaupungin keskitse. Päivittäin soluu lukemattomia
laivoja Bosporusta myöten Mustaanmereen Bulgarian, Rumanian, Venäjän ja
Vähän-Aasian rannikoille, ja yhtä monia Dardanellien kautta Kreikan
vesille, Arkipelagiin ja Välimeren rannikoille.
Vastahakoisesti peräydyt pengermää ympäröivältä kaiteelta. Untako on
tämä ollut vai totta? Sinä seisot Europassa, mutta Aasian kynnyksellä!
Skutari tuolla tummanvihreiden kypressimetsien kiehkurassa on jo Aasian
puolella. Mutta kun nyt katselet ihan allasi leviäviä katuja, joilla
kuhisee turkkilaisia, -- kapeita valkoisia veneitä, joita puikahtelee
salmien poikitse, tunnet piankin enemmän olevasi Aasiassa kuin
Europassa. Herkeämätön kohu pauhaa ympärilläsi, ei tuulten humu, ei
aaltojen laulu, vaan mehiläisparven pörräystä muistuttava. Silloin
tällöin kuulet selvästi kantajan huikkauksen, koiran luskutuksen,
höyrylaivan vihellyksen tai katuraitiovaunun hälytyksen. Mutta muulloin
sulautuu luonnon ääni inhimillisen hyörinän kanssa samaksi säveleeksi
ja sinua kietoo se suriseva äänettömyys, levoton rauha, joka aina lepää
suurkaupunkien savutorvien kohdalla.