Meidän uusimmat kirkko-isät
Oli tullehet kokoukseen
Ja latinaa, latinaa pelkkää
He jaaritti toisilleen.
Ja pyhistä isistä kirkon
Siin' innolla haasteltiin,
Ja asiat puettiin kaikki
Niin viisaihin lauselmiin.
Ne puhuivat Luojasta taivaan
Ja pyhästä hengestäkin,
Mut toisensa helvetin vaivaan
Ne kirosi useemmin.
Waan ulkona pihalla istui
Alla lehvän lehmuksen
Äiti tyttärinensä siinä
IItavirttänsä veisaillen.
Hän kauneutta lauloi taivaan
Ja suloa keväimen
Ja kuinka Hän lääkkeen antaa
Woi suruhun jokaisen.
Ja hopeapilvestä katsoi
Alas enkeli riemuissaan —
Ja rusko se laulajahan
Loi vienoa loistettaan.
Waan viisahat kirkko-isät
Ne riiteli myöhäiseen.
Ja kun nukkuivat: pyhimyskruunun
Ne uneksi itselleen.