Kun tähti katsoo maisen kevään puoleen,
Se näkee kiillot kullan, välkkeet veen.
Sen katse tääll' ei satu tuskaan, huoleen,
Ja loistett' ei se tiedä omakseen.
Niin sielu mailmaa pitää auvoisana
Kun puhdas, riemuisa se olla voi.
Jos tahdot enkelien johtamana
Sä täällä olla, usko niihin, oi!