Me yhdessä kuljimme, nuoret.
Ohi niittyjen kukkivain.
Jäi vanhat kauvaksi jälkeen,
Me olimme kahden vain.
Kyll' aioin mä jotakin virkkaa,
Mut ruusun ma taitoinkin.
Hän samoin teki, vaan tuumi
Ett' oli mun "sievoisin".
Me vaihdoimme silloin niitä.
Hän hymysi punastuen.
Pian sidoimme toisillemme
Me ruususeppelen.
Ja me vaihdoimme muutakin kohta:
Simasuukkoja vaihdettiin!
Waan oi, ne vanhat, ne aina
Oli lähellä kuitenkin!
1858.