Käy, aalto vuolas, kuohumaan,
Saat illan rauhaa aikanaan!
Nuor' tuuli, purjeet täytä vain,
Ja kuivaa kyynel poskeltain.
Waikk' yksin purressain ma oon.
En yksin kulje taisteloon,
Jos mull' ei muuta ystävää,
Niin Luojan tähti siksi jää.
Ma ohjaan purren voimallain,
On aatos purje-vahtinain
Ja luotsinani toivo on —
Ei vaaraa keskell' aallokon!
Käy kulku vinhaan yli veen
Ja muisto kuivaa kyyneleen,
Et taakseen jouda katsomaan,
Lyö käsiään vain iloissaan.
Ja pian pilkku pienoinen
On paikka, mi sai kyynelen,
Ja seudut uutten rannikkoin
Ne tervehtii kuin ilkamoin!
On myrskyä, on rauhaakin,
Mutt' ain on mieli riemuisin.
Ma tuulet ystäviksein saan,
Nuo uskolliset ainiaan.
Siis eespäin! — Toivo, ruorihin
Käy, että tien mä löytäisin!
Et, tiedän, hylkää milloinkaan,
Jos min' en sua hylkää vaan!