Oi Luoja, pauhinasta maailman
Sun puolees rukoillen ma katsahdan.
Oot toivon', armauten' ja rauhan' ain,
Ma ijäisesti sinun lapses vain.
Mun sanani, ja pyynnöt, itkennät
Sa armoss' ainaisessa ymmärrät.
Sa armahtaen, anteeks' antaen
Näät vikani, näät sydämein heikkouden.
Siis kuule mua! Auki sulle oon
Kuin kukka, joka aukee aurinkoon.
Kun kukan kyynel taivaall kuvastaa,
Niin minut puhtaaks' armollasi saa.
Mua anna tähtes johdattaa ja ain
Kautt' tyynten säitten, myrskyin riehuvain.
Ja tähden sammuessa sälli mun
Sen kanssa kuolla, päästä luokse sun!
Oi ethän salli, että turhaan vain
Ijäiisyystoivoon herätä mä sain. —
Sa kaipuun hartaan tahdot tyydyttää,
Niin etten hyljätyksi, yksin jää.
Oi salli laulun luomain aatosten
Elossa kerran käydä totehen,
Niin että sitten kuolinvuoteellan'
Ne hymyis kuiskaten: sa muistathan!
Sun urhos, Herra, olla tahtoisin.
Sotia vuoksi jalon, kaunihin.
Sill' aina, jaloa kun nähdä saan,
Sun kuvas näen siinä loistossaan.
Suo mulle voimaa edistymähän
Sun oppis valaa ohjeen' elämän.
Mä nuori olen. Wielä tumma tie
Mun aatteitani outoon mailinaan vie.
Mutt' yks' on sentään määrä muillakin,
Ei kuolo vain. Ei, tähti kirkkahin
Tuo toivon aamuruskon mielehen.
Oi salli, että saavutan ma sen!
Se kehottaapi: aalloist' elon tään
Käy kultajyväsiä etsimään,
Totuuden, hyvän eestä taistellen
Saa rauha oikea sa mielehen.
Sua seuraan, tähti sinitaivahan!
Woit tummeta — et kuole konsahan.
Oot Luojan ääni.. valos loistohon
Niin hyvä viimein nukkua mun on!