Hymyili toivo kerran mullekin,
Ma kerran riemukielin laulelin.
Kun kukat tuoksui, aallot ailakoi.
Niin hyvin silloin haaveksia voi.
Loi toivo kirkkahiksi muistelmain,
Ol' yöni unta, päivät tanssin vain.
Ol' lapsuus niinkuin kirkas tähtönen
Ja koitti päivä kaunis nuoruuden.
Ja aamu alkoi. Silloin iloittiin,
Pukeutui riemu loistoon, laulelmiin,
Siell' liehui enkel' ystävällinen
Ja raikastutti riemut sydämen.
Waan nyt on ruusu mulle tuoksuton
Ja laulu vailla riemuansa on,
On taivaan lämmin loiste kylmennyt,
Ja, hellä enkelini, miss' oot nyt?
Pois pakenit sa. Näithän sä sen,
Ett' oli lempiaaltos mutainen!
Sen ainut valo olit. — Ainiaan
On yötä nyt ja synkkyyttä on vaan.