Livertelee, pikku lintu,
Kuivuneessa Iehmuksessa,
Ällös sentään luule, että
Käy se siitä vihreäksi
Taikka riemumielen saapi!
Tiedätkös, se miksi kuihtui
Miksi lakastui sen latva,
Miksi lahoi kaunis varsi?
Kuoreen kerran nuorta kaksi
Piirsi merkit lemmen nuoren.
Nämä nuoret toisistansa
Eros' elon myrskysäissä:
Nuorukainen neidon petti.
Silloin neito morsioksi
Tuli tuiman Tuonen herran. —
Alla lehmuksen hän uinuu,
Kukat kasvaa haudallansa.
Juurillepa sydän neidon
Kertonut on tuskat tuimat,
Juuri rungolle ne puhui,
Lausui latvalle ne runko.
Siksi suree vehryt latva,
Siksi lahoo paksu runko,
Siksi kuihtuu vahva juuri. —
Laula, lintu, turhaan laulat!
Wiherry ei koskaan lehmus,
Sillä juuria sen polttaa
Kyynel halveksitun lemmen.
1850.