marssien ja asettuen riviin, laulavat:)
N:o 12
SUOJELUSKUNNAN LAULU
Tämä maa on meidän (oma) maamme,
kansa meidän kansa on,
voimakas ja pelvoton.
Tämä maa on meidän (oma) maamme,
voimakas ja pelvoton.
Hurraa!
Hurraa! Me veikot laulakaamme:
Kansan turva meiss' on aina, eikä sorto maata paina.
Hurraa! Me veikot laulakaamme:
kansan turva meiss' on aina.
Ällös tulko (tänne) vainolainen,
ei oo maamme turvaton,
voima täällä valveill' on!
Älköön tulko (tänne) vainolainen,
voima täällä valveill' on!
Hurraa!
Hurraa! Näin laulaa suojavahti:
taistovalmiit oomme aina,
eikä pelko meitä paina!
Hurraa! On kansallamme mahti
Lyödä vainolainen aina!
KAIKKI (huutavat) Hurraa! Hurraa! Hurraa!
PEKKA (on tullut katsomosta laulun loppupuolella)
Eihän suojeluskunta ole vielä voinut ehtiä tänne asti! Mitä väkeä te
olette?
KALLE KAIVANTO (astuu esiin rivistä)
Me olemme kaatuneita, herra upseeri! Maahan kaatuneita! Haavoittuneita
ja kuolleita! Pulanssi on tuonut meidät tänne — lasarettiin ja
haudattaviksi.
ANSU
Ai, ai! Onko minun kaivettava teille eri hauta, jok'ainoalle?
VILLE
Joka toiselle kuopan kaivaa — hän itse siihen lankee.
ANSU
Hei vaan! Villestä tulee vähitellen nero. Omatunto opettaa hänet
ajattelemaan.
PEKKA
Kuulkaahan nyt herrat haavoittuneet ja kuolleet! Teillä on tietysti
sekä nälkä että jano — seuratkaapa minua juhlakentän pöytien ääreen!
Käännös oikeaan! Eteenpäin!
(Menee itse edellä ja suojeluskuntalaiset seuraavat, alkaen laulaa
lauluaan.)
(Katselijat ja kaikki muut seuraavat jäljestä tai poistuvat mikä
minnekin. Raju jää yksin akkunan luo, aikoen sitten ulos, mutta
pysähtyy ovelle.)
RITVA (tulee, menee teletooniin, ei huomaa Rajua)
Leipurille! — Tämä on palokunnan talolta — mitä? — leipuri itsekö?
Sehän on hyvä, että hän lähti! Vai niin — vai tuo kaikki mitä on! No,
enempää ei voi pyytää! Hyvästi! (Panee torven pois, kääntyy ja huomaa
Rajun). Kas, mitä sinä siinä seisot?
RAJU
Minä katselen ja ihmettelen.
RITVA
Mitä sinä ihmettelet?
RAJU (tulee alas)
Sinun sulouttasi minä ihmettelen. Näin sinut äsken aivan uudessa
valossa. Tanssi kaunisti sinua kovin.
RITVA
Tanssiko? Mitä vielä! Etkö huomaa, että minulla on uusi puku?
RAJU
Sinun sisäinen olemuksesi oli puettu vielä uudempaan pukuun.
RITVA
_Oli_? Mitä tarkoitat? (Menee lähemmäs.) Enkö vieläkin ole samanlainen?
RAJU
Luulen, että olisit, jos näkisin sinut tanssimassa!
RITVA
Hyi, sinua! Oletko sinä mustasukkainen?
RAJU
Sitä minä en ole, mutta minä ajattelen vakavasti hyvin tärkeätä
kysymystä.
RITVA
Mitä kysymystä?
RAJU
Olenko minä nyt mielestäsi juuri sellainen mies, jonka kanssa sinä
haluat mennä naimisiin?
RITVA
No, mutta — Raju!
RAJU
Meidän veljesten nimet ovat pahasti sekaantuneet! Veljeni on Raju, ja
minä — minä olen vain paljas Pekka.
RITVA (päättävästi)
Sinun veljesi on niitä miehiä, joiden kanssa hyvin mieluisesti
ilakoidaan ja leikitään, mutta minä ainakaan en menisi hänen kanssaan
naimisiin — (loukkaantuneena) — niin, että suotta sinun on ruveta hänen
puolestaan puhumaan minulle. Jos muuten haluat tehdä eron, niin tee —
mutta älä rupea tuollaisia keinoja käyttämään!
RAJU
Sinun parastasi, sinun onneasi minä vain ajattelen! Etkö ymmärrä?
RITVA
Vai niin! Ja sinä luulet, että joku muu turvaisi minun onneni paremmin
kuin sinä! Niinkö? Niinkö isällisesti sinä ajattelet? Eikö sinussa ole
sen voimakkaampaa itsekkyyttä? Etkö sinä itsellesi halua mitään?
RAJU
Minä en käsitä, mihin minä sinun monista kysymyksistäsi vastaisin!
RITVA (hymyillen)
Etkö sinä käsitä, että yksi ainoa vastaus riittää kaikkiin?
RAJU
En.
RITVA (nyrpistyen)
Soo! — No, sitten minä teen sinulle vain yhden ainoan kysymyksen! Jääkö
kuuluttaminen huomiselta päivältä?
RAJU (hämillään)
Niin — tuota — ajattelehan, kun Pekan piti tuoda minulle paperit — ja
hän — hän kai unhotti — eikä — eikä —
RITVA
Eikä tuonutkaan?
RAJU
Ei! — Niin — että — että se täytyy kai jättää seuraavaan sunnuntaihin.
Tästähän voimme puhua sitten myöhemmin. Minun täytyy nyt mennä ottamaan
vastaan tiiliuunin miehiä — ne palaavat aivan heti. (Menee ulos).
RITVA (katselee pitkään hänen jälkeensä).
Ahaa, poikaseni! Sinä olet mustasukkainen! Se on hyvä! Se panee veren
kiertämään sinunkinlaisessasi haaveksijassa. Jos haluat jatkaa, niin en
minäkään halua lopettaa.
PEKKA (tulee katsomosta)
Kaikki on miehiä varten erinomaisessa kunnossa tuolla ulkona. Kiitos
vaan reippaalle emännälle! Ei mitään ole unohdettu —
RITVA
Oletteko itse paha unohtamaan?
PEKKA
Kuinka niin? Tavallisesti en minä unohda koskaan mitään — mitään
tärkeätä.
RITVA
Te teettekin sellaisen vaikutuksen. Raju sanoi, että teidän piti tuoda
hänelle joitakin papereita — niitä tietysti ette ole unohtanut.
PEKKA
Sanoiko Raju, että olen ne unohtanut?
RITVA
Mitenkä sellaista voitte luulla? Miksi Raju niin sanoisi?
PEKKA
Noo, minä ajattelin vain, että jos hän luulee minun ne unohtaneen.
RITVA
Miksi hän niin luulisi, kun te olette ne antanut hänelle?
PEKKA (ymmärtämättä ja hämillään)
Olenko minä antanut ne hänelle?
RITVA (purskahtaa nauramaan)
Tämähän on venyvää keskustelua, joka sisältyy vain kysymyksiin!
PEKKA
Minä vakuutan teille — että —
RITVA
Mitä te vakuutatte?
PEKKA
— että te olette hurmaava nainen!
RITVA
Ooh! Sekö siitä puhkesi?
PEKKA
Niin, juuri — on jo puhjennut! Vasta puhjennut ruusu!
RITVA
Varokaa, te imartelija! Veljenne on mustasukkainen.
PEKKA
No, peijakas! Onko hän mustasukkainen?
RITVA
Hämmästyttääkö se?
PEKKA
Nyt en totisesti tiedä mitä vastaisin. Teidän viehätysvoimanne panee
pelkäämään jokaisen miehen tunkeilemista — ja toiselta puolelta
— teidän uskollisuutenne on täysin luotettava. Hän voi seista
turvallisena laudallaan.
RITVA
Mistä te sen uskollisuuden tiedätte?
PEKKA
Näkeehän sen kaikesta.
RITVA
Te siis olette tyytyväinen minuun? Hyvä! Entä veljenne? Onko hänkin?
PEKKA
Anteeksi! Minun täytyy ensin kysyä häneltä — ennenkuin voin vastata.
RITVA (keimailevan pisteliäästi)
Älkää kysykö! Hän voisi luulla —
PEKKA
Mitä sitten?
RITVA
Luulla — että te haluatte lyödä hänet laudalta. (Menee nopeasti
keittiöön.)
PEKKA (seisoo nolona ja hämmentyneenä)
No, voi sinua — sinä paratiisin omenavaras!
RAJU (tulee ulkoa)
Sinua minä etsinkin! Kuulehan! Tuo Ritvan juttu on nyt kovin pahassa
sotkussa —
PEKKA
Joko minun taas pitää mennä hänen kanssaan naimisiin?
RAJU
Ei tarvitse! Kyllä minä hänet pidän, mutta —
PEKKA
No, pidä sitten — äläkä tuossa huopaa ja souda! Kuuletkos! Tai muuten
nain minä hänet heti paikalla.
RAJU
Sinähän olet koko turkkilainen naimaan! Älä nyt noin melua silti!
PEKKA
Mitä sinä nyt taas tahdot sitten?
RAJU
Minä en tahdo sinulta yhtään mitään, kun vaan annat Ritvan olla
rauhassa. (Aikoo mennä.)
PEKKA
Puhu hänelle — nai hänet! Älä puhu mitään — anna olla rauhassa! Mitenkä
on sinun päävärkkisi laita?
EERO (tulee näyttämöltä, josta silloin tällöin tulee sekä miehiä että
naisia, samoinkuin muistakin ovista)
Loirosen syy, ettei harjoitusta voi pitää näyttämöllä.
LOIRONEN
Sama kai se on — missä te harjoittelette. Uusi järvi on vielä liian
vetinen — kattoon nostettavaksi.
USEAT
Mitäs joutavia! Hyvähän täällä on.
EERO (Pekalle)
Tässä on sinulle edes lakki Sam'ia varten, että pääset vähän tunnelmaan.
PEKKA
Mitä minä sillä teen?
EERO
Sinähän lupasit pelastaa minut Samista! Teethän sen, veikkonen?
PEKKA
Minuahan pidetään oikeana pelastusenkelinä —
EERO
No, niin vissisti oletkin!
PEKKA
Ja sitten sinä tulet kesken kaiken ja sanot, että topp, tykkänään!
EERO
Enkä tule! Tuossa hattu! (Vihastuu, kun Pekka ei tahdo huolia hatusta.)
Korsu! Soita alkuun! Annetaan mennä, muuten tästä tulee pannukakku!
KORSU
Jo minä huusin katsomoon — (Menee näyttämölle, lyö gongongia.)
EERO (Pekalle)
Puku sopii sinulle ihan varmasti, koska se sopii minullekin.
PEKKA
Mutta jos prinsessa ei sovi, koska se ei sovi sinullekaan!?
EERO
Odotahan, poikaseni! Kyllä vielä kadut! (Väki on tullut tällä ajalla
sisään.)
(Ritva ja Helinä ovat huomaamatta sekaantuneet laulajien joukkoon
perälle.)
PEKKA
Kuka tuo tyttö on tuolla — perällä oikealla?
EERO
Prinsessa tietysti — näethän sen puvustakin. Minä luulen, että minä
taidankin itse —
PEKKA
Älä hemmetissä tee morsiantasi mustasukkaiseksi! Anna tänne se
hattu-räysä! Minä uhraudun edestäsi!
EERO
Tuossa! — Antakaa pörrätä vaan. Meillä on vielä paljon tekemistä!
HEMMI
Palokuntapukuihinkin täytyy pukeutua!
EERO
Preerian prinsessa! Heleijaa!
N:o 13.
PREERIA-LAULU JA TANSSI.
KUORO
Hei Cow-boyt, jo kilpahan kiiruhtakaa,
on voittajan palkinto jalo!
Hän kumpujen kukkasen omaksi saa —
se kukka on preerian valo!
PRINSESSA (Helinä.)
Oh, hiio hih hei! Hepo mulle nyt vain —
mustangi mun ratsuni virma!
Oh, hiio hih hei! Tämän voittona sain,
sen riemu on kiista ja kirma.
Oh, hiio hih hei! Raju ratsuni, hei!
Nyt taakkasi tuulena kanna!
Tää kilpailu ehkä mun onneni vei —
ei armoa voittaja anna.
KUORO
Oh, hiio, hih hei! Nytpä ratsastakaa! —
Kas, kaviot lyövät jo tulta!
Oh, hiio, hih hei! Miten jymisee maa
ja pöllyvi hiekka ja multa!
PRINSESSA
Oon preerian prinsessa satulassain —
on lentomme voittamatonta!
On ratsuni preerian mustangi vain —
mut' jälkehen jäi heti monta.
(Tanssi.)
Kuin aaltojen halki mun tieni nyt käy —
on keltainen preerian meri!
Ei ainutta Cow-boyta rinnalla näy —
prinsessako voiton jo peri?
Oon preerian prinsessa voittamaton
ja Mustien kumpujen kukka!
Oh, hiio hih hei! Maili jäljellä on —
mustangi hei, — vaalea-sukka!
(Tanssi.)
Sam kilvassa tässä jos voittavi mun,
ma riemulla itseni annan.
Jos voittavi Jim sekä sun että mun,
niin mustinta murhetta kannan.
Oh, hiio, hih hei! Tuuli-harjani, hei!
Jim rinnalle tuossa jo pääsi! —
Sam toisellapuolen — oh, hiio hih, hei! —
Nyt kohtalo ratkaisun sääsi.
JIM (Kalle Kaivanto.)
Oh, hiio, hih hei!
SAM (Pekka.)
Oh, hiio, hih hei!
PRINSESSA
Oh, hiio, hih hei! Tässä maali!
SAM
Oh, hiio hih hei! Voiton prinsessa vei!
PRINSESSA
On voittajan valta ja vaali!
SAM ja JIM
Oh, hiio, hi hei! Voiton prinsessa vei!
On prinsessan valta ja vaali!
KUORO
On preerian prinsessa voittamaton
ja Mustien kumpujen kukka!
Oh, hiio, hih hei! Vaali jäljellä on —
tee vaalisi — kirsikka-tukka!
PRINSESSA
Nyt pelkoni vain mulla jäljellä on,
jos voitosta koituvi hukka!
KUORO
Oh, hiio, hih hei! Pahin jäljellä on,
tee päätös jo, kirsikka-tukka!
PRINSESSA
Sam sydämen toisen jo voittanut lie,
on hänessä preerian tulta —
kai selvä on hänellä lempensä tie —
ei tarvinne kysellä multa.
SAM
Prinsessa mun valittu kultani on —
ma palan kuin preerian tuli!
Vaikk' poika tää kylmästä Suomesta on,
niin täällä mun rintani suli.
Hain Mustilta kummuilta kultaa ma vain
ja preerian kentiltä työtä —
ei arvata voi, minkä onnen ma sain —
sen Suomehen vien minä myötä.
(Syleilee prinsessaa.)
KUORO
Ol' preerian prinsessa voittamaton
ja Kumpujen kaunehin kukka!
Nyt rakkaus prinsessan voittanut on
ja preerian perinyt hukka!
Oh, hiio, hih hei! Oh, hiio, hih hei!
On preerian perinyt hukka!
(Viimeisen kuoron aikana on Pekka ihastuneena katsellut Helinää, ja
riemuhuutojen loputtua ottaa häntä vyötäisiltä ja tanssittaa, laulaen
»hai duulia» valssin ensi näytöksestä, herättäen sillä ensin iloista
naurua, mutta vihdoin kaikki yhtyvät lauluun. Tanssin loputtua nostaa
Pekka Helinän kohoksi.)
KAIKKI (huutavat)
Oh, hiio, hih hei! Oh, hiio, hih hei!
Esirippu.
KOLMAS NÄYTÖS.
Sama paikka. Myöhemmin. Aina kun näyttämön ja katsomon ovissa
kuljetaan, kuuluu sieltä puhetta ja touhuamista.
PEKKA (istuu sohvalla, kädet niskan takana, tuijotellen kattoa kohti).
EEVA-KAISA (tulee näyttämöltä).
PEKKA
Yhäkö siellä vielä präkätään tuon Nassulan Kallun kihlauksen kanssa?
EEVA-KAISA
Präkätään? Jos se merkitsee harjoittelemista, niin sitä siellä
touhutaan.
PEKKA
Missä sitten kaikki muut ihmiset ovat?
EEVA-KAISA
Kahvilassa, katsomossa ja kentällä — mikä missäkin.
PEKKA (muuttaa asentoaan)
Älähän nyt kiirehdi noin lemmon lailla — aivan kuin olisi tuli hännässä!
EEVA-KAISA (pysähtyy)
Hännässä?! (Nauraa). Onko teillä häntä? Minulla ei ole ollut
viiteenkymmeneen tuhanteen vuoteen! (Aikoo mennä).
PEKKA
Odota nyt, juuttaan tuuliviiri! Minulla on asiaa.
EEVA-KAISA
Kyllä minä teidän asianne tiedän! Te olette jo kolme kertaa kysynyt
minulta yhtä ja samaa — ja minä olen vastannut, että kai hän tulee, kun
ehtii. (Aikoo lähteä).
PEKKA
Missä hän on sitten?
EEVA-KAISA (kääntyy, kiusoitellen)
Kuka?
PEKKA (ärtyneesti)
Harakka!
EEVA-KAISA (nauraa ja menee keittiöön)
Sen olinpaikkaa minä en totisesti tiedä! (Huutaa ovelta). Ehkä se on
yhdessä prinsessan kanssa! (Paiskaa oven kiinni.)
PEKKA (yksin, tyytymättömästi huiskahuttaen kädellään)
Senkin — iileskotti! (Etsii itselleen tupakan.)
RAJU (tulee ulkoa, puettuna omaan pukuunsa, on vilkas ja kiihkeä,
vastakohta entiselleen).
Siinä se nyt oli — siinä oli! Missä he nyt ovat kaikki?
PEKKA
Mikä missäkin!
RAJU
Ajatteles! Se on hän! Se on hän!
PEKKA
Kuka on hän?
RAJU
Prinsessa! Preerian prinsessa! Siinä on minun tyttöni!
PEKKA
Mikä hemmetin tyttö?
RAJU
Etkö sinä nyt ymmärrä! Tyttö Sirkuskadulta — ja sirkuksesta ja
iltamasta — minun oma tyttöni, johon minä — —
PEKKA
Älä nyt hupsuttele noin törkeästi!
RAJU
Se on totinen tosi! Juuri hänet minun piti tavata seuraavana päivänä.
Hänen kanssaan minä tanssin. Saat nähdä, kun nyt tapaamme — ja hän
tuntee minut — saat nähdä! Hän on minun valittuni — hänet sain taas —
PEKKA (hypähtää ylös)
Mitä sinä meinaat, mies?
RAJU
Mitäkö meinaan?
PEKKA
Niin, mitä sinä hänestä tahdot?
RAJU
Uudistan, tietysti, tuttavuutemme!
PEKKA
Sitäkö vain?
RAJU
Sitäkö! Milloinka se nyt sitten siihen loppuu! Etkö käsitä! Sitten
mennään kihloihin ja naimisiin!
PEKKA
Sinähän olet oikea turkkilainen naimaan, sinä! Kuinka monta vaimoa sinä
oikeastaan aiot ottaa, sinä mormooni?
RAJU (jähmettyy äkkiä innostuksessaan liikkumattomaksi)
No, niin totta kuin tässä seison — unohdin minä kokonaan Ritvan. Tämä
äkkinäinen tapaaminen vaikutti minuun niin voimakkaasti — minä unohdin
kaikki.
PEKKA
Siten kai turkkilaisetkin unohtavat — se lie heidän ainoa vikansa.
RAJU
Voi surkeata — tätä tapausten sarjaa! Tätä kohtalon leikkiä! Mitä minä
nyt teen?
PEKKA
Jatka vain — niin saat aikaan oikein tabernaakelin sotkun!
RAJU
Kuule, veli-Pekka! Sinä lupasit pelastaa minut,
PEKKA
Niin — ja kun minä olin hyvällä alulla, niin sinä sanoit: top tykkänään!
RAJU
Älä välitä nyt siitä! Sinähän olit valmis vaikka menemään naimisiin
hänen kanssaan —
PEKKA
Äläpäs, poikaseni! Omien erehdystensä kanssa ei kukaan mene naimisiin —
sanoi eräs viisas mies.
RAJU
Älä nyt juonittele! Ei voi olla erehdystä, kun ei ole ollut alkuakaan!
PEKKA
Alku kyllä oli — ja aivan jumalaton olikin, mutta sinä kaadoit
tiinullisen vettä kaiken yli — ja niin hukutti vedenpaisumus koko
syntisen maan.
RAJU
Ole nyt kerran vielä oikea, entinen veli-Pekka ja keskustele tästä
vakavasti!
PEKKA
No, vakavasti sitten! Mutta älä sinäkään haihattele Kuun ja Marsin
välillä, vaan pysy koreasti tämän maan kamaralla! Ensiksikin: kuka
sanoo, että prinsessa välittää sinusta?
RAJU
Tunne sen sanoo! Jokaisessa ihmisessä puhuu tunne selvintä kieltä.
PEKKA
Jokaisessako? Siis minussakin?
RAJU
Tietysti — sinussakin.
PEKKA
No, minun tunteeni raksuttelee korvaani, että prinsessa välittää
minusta.
RAJU
Mistä sinä sen tiedät?
PEKKA
Olinhan minä äsken preerialla ja sitten vielä tanssin »hai duulia»
hänen kanssaan —
RAJU
Aiotko sinä viedä minulta kaikki morsiameni — olet sinäkin veli-Pekka!?
(Istuu sohvalle pää käsissä.)
PEKKA
Minä en vie sinulta yhtään mitään, mitä sinulla on! (Vakavasti). Mutta
nyt minä aivan vakavasti haluan tietää, onko hän sinun — ja jos on,
niin saat hänet pitää — siitä annan sinulle sanani. Mutta ellei hän
ole, niin —
RAJU (nousee)
Niin — mitä sitten?
PEKKA (kevyesti)
Sitten en anna sanaani — ei mitään muuta. Tiedä, että minäkin olen
ennen tavannut Helinä-neidin, vaikka en Sirkuskadulla enkä sirkuksessa.
RAJU
Sinäkö? Koska? Missä? Milloin? (Epäillen). Nyt sinä syötät minulle
pajunköyttä. Aina sinun nokkasi muka pitää olla joka paikassa! Mutta
oletpa tavannut tai et — samantekevää! Kohta saamme nähdä!
PEKKA
Sitä minäkin vain toivon, että kohta saisin hänet nähdä. — Kaipa sitten
selvenee, kumpi meistä on Sam ja kumpi Jim.
EEVA-KAISA (tulee keittiön puolelta, kantaen tuolia).
PEKKA
Kas! Kiitoksia vaan, Eeva-Kaisa! Olihan minulla täällä tarpeeksi
mukavia istuimia jo ennestäänkin, mutta kiitoksia vaan
ystävällisyydestä! (Ottaa tuolin, jolle istuu.)
EEVA-KAISA (nolona ja hämmästyneenä).
No, mutta sen minä sanon! (Suutahtaen). Kuulkaas nyt,
kersantti-jefreittari! Se ei ole teitä varten! Se on näyttämölle!
Nouskaa heti tuolilta!
PEKKA
Nousen heti, kun sanot ensin, missä prinsessa on.
EEVA-KAISA
Enkä sano!
PEKKA
No, sitten saatte minut haudata tähän! Tuokaa vaan multaa ja lapioita!
EEVA-KAISA
Mutta, musketööri-kulta! Minua odotetaan näyttämölle —
PEKKA
Eihän kukaan estä Eeva-Kaisaa!
EEVA-KAISA (aikoo sanoa jotakin tepsivää, mutta muuttaa äkkiä mielensä)
Hän on parasta aikaa juhlakentällä.
PEKKA (nousee, nostaa tuolin ja antaa kohteliaasti Eeva-Kaisalle)
Ääni haudasta kiittää —
RAJU
Vai siellä hän on! (Nopeasti katsomoon).
PEKKA (katsoo Rajun lähtöä)
No, se on oikein! Siitäpä se selvenee!
EEVA-KAISA (seisoo paikallaan tuoleineen)
Ei, mutta! Häntäkö varten se olikin —?
PEKKA
Nähtävästi!
EEVA-KAISA
En minä insinööriä tahdo narrata! Ei prinsessa siellä ole. Insinööriiii
— ii! (Aikoo Rajun jäljestä).
PEKKA (tarttuu tuoliin)
Näyttämölle tarvitaan tuolia — (juoksee näyttämön rappusille) siellä on
kiire —
EEVA-KAISA (pitää kiinni tuolista ja tempoo sitä, seuraten mukana)
Antakaa olla minun tuolini — kuuletteko — kyllä sen katsomon kauttakin
voin antaa.
PEKKA (avaa oven ja työntää Eeva-Kaisan sisään tuoleineen)
Suorin tie aina paras! (Tulee alas).
HELINÄ (tulee keittiön puolelta)
Kas, miten tyhjää täällä on!
PEKKA
Niin! — Minä täällä vain värjötän kuin torkkuva varpunen.
HELINÄ
Miksi ette tule sinne emännän puolelle — Ritva sanoi, että olette
hänen sulhasensa veli — eikä veljennekään ole käynyt siellä. Missä hän
piileskelee? En ole vielä ollenkaan nähnyt häntä.
PEKKA
Hän meni juuri kentälle etsimään mielitiettyään.
HELINÄ
Mielitietty-raukka ei ole kentällä. Hänellä on niin paljon
talouspuuhia. Emmekö mene sille puolelle — sinne kai sulhasmieskin pian
ilmestyy, kun ei kentältä löydä, mitä etsii?
PEKKA
Kiitos vaan! Mutta — tuota — ehkä sentään — ehkei sentään —
HELINÄ
Teillä oli ehkä jotakin hommaa ja minä häiritsen ehkä —
PEKKA
Ette ensinkään! Minulla ei ikinä ole ollut sen parempaa aikaa kuin
juuri nyt — (Katselee Helinää.) Miksi ette sano »all right»?
HELINÄ (nauraa)
Miksi niin sanoisin?
PEKKA
Kaikki Amerikassa käyneet sanovat aina »all right»!
HELINÄ
Te ette ole kadottanut hyvää tuultanne sitten viime näkemän!
PEKKA
Kas vaan! Te tunnette minut, vaikka äsken tanssin jälkeen ette ollut
tuntevinanne.
HELINÄ
Ettepä te sitä kysynytkään!
PEKKA
Enhän ehtinyt, kun te heti lensitte korkeampiin ilmakerroksiin.
HELINÄ
Tarkoitatteko tuota ravintolan ja emännän puolta korkeammaksi ilmaksi?
PEKKA
Emännän puolta tarkoitan. Sinne ei voinut seurata. — Mutta — ettekö
suvaitse istua?
HELINÄ
En — kiitos! — Miksi ette emännän puolelle? Mitä tarkoitatte? —
Sulhasmies ei ole myöskään käynyt siellä — mitä se merkitsee?
PEKKA
En osaa sanoa.
HELINÄ
Osaattepas — koska ette itsekään tule sinne! Oletteko riidelleet?
PEKKA
Muhametti varjelkoon! Minä en koskaan riitele kauniin naisen kanssa.
HELINÄ
Entä veljenne?
PEKKA (äkkiä)
Muistatteko mitä sanoitte minulle viimein, kun tapasimme?
HELINÄ
Minä en ole koskaan tavannut teitä. Te tapasitte minut polkupyörineni
keskellä maantielätäkköä —
PEKKA
No, olkoonpa niinkin! Kun minä olin nostanut teidät jaloillenne — ja
vähän noitunut ohjaustankoa — niin — te sanoitte jotakin — muistatteko?
HELINÄ
Minä tietysti kiitin teitä.
PEKKA
Jos te olisitte kiittänyt, niin minä en luultavasti muistaisi koko
tapausta —
HELINÄ
Ooh! Kiitos kohteliaisuudesta!
PEKKA
Mutta te sanoitte kiitosten sijasta'jotain muuta, jonka johdosta minä
aloin katsella teitä tarkemmin ja sentähden minä olen muistanut teidät
koko ajan.
HELINÄ
Olinko todella niin tyhmä, etten kiittänyt? Mahtaakohan se ollenkaan
puolustaa minua kun olin vielä koulutyttö —
PEKKA
Kaunista koulutyttöä puolustavat aina kaikki asianhaarat.
HELINÄ
Mitä minä sanoin sitten?
PEKKA
Te katselitte leninkiänne ja kenkiänne — ja sanoitte oikein sydämenne
pohjasta: saakeli soikoon!
HELINÄ (nauraa)
Arvaahan sen! Paras leninki ja parhaat kengät!
PEKKA
Sitten te katselitte minua hyvin pitkään, aivan kuin tutkiaksenne enkö
juuri minä ollut syyllinen teidän onnettomuuteenne. Tuo katse on minua
seurannut siitä asti.
HELINÄ
Pyydän anteeksi, jos se on vaivannut teitä. — Entä — minkä tyhmyyden
minä sitten tein?
PEKKA
Sitten te tosiaankin teitte kauhean tyhmyyden — te lähditte — ja minun
oli teitä ikävä — vaikka olin katsonut silmiinne vain muutaman sekunnin.
HELINÄ
Enkö vielä sittenkään kiittänyt?
PEKKA
Ette! Päästyänne pyörän selkään, huusitte '—
HELINÄ
Ai, ai! Joko minä taas pöräytin: saakeli soikoon?
PEKKA
Ei! Te huusitte »all right»! Te menitte — ja minä jäin seisomaan ja —
ajattelemaan — ja minä seison vielä ja ajattelen —
HELINÄ (katkaisevasti)
Älkää nyt enää ajatelko tyttöletukan kiittämättömyyttä! Minä kiitän
teitä hänen puolestaan! (Ojentaa kätensä.) Kiitoksia avustanne!
PEKKA (tarttuu hänen käteensä)
Saakeli soikoon! Sittenkin te taas putositte pilvistä minun tielleni —
vielä kerran!
HELINÄ (vetää kätensä pois, kevyesti)
Nyt, kun tuo vanha lätäkkö-juttu on selvitetty — olemme kai kuin vanhat
tuttavat ainakin — ja te teette vähän selvää — mikä se oikein hankaa
meidän morsiusparimme suhteissa!
PEKKA
Mitään vakavaa ei siinä ole!
HELINÄ
Mutta siis kuitenkin jotakin? Mitä se on? Ettekö voi luottaa minuun —
PEKKA
Teihin minä luotan enemmän kuin itseeni, mutta olisi kai parempi, että
te puhuisitte veljeni kanssa —
HELINÄ
Mistä minä puhuisin? En tiedä mitään, enkä tunne veljeänne —
PEKKA
Kyllä te tunnette,
HELINÄ (ihmetellen)
Tunnenko? Sepä omituista!
PEKKA
Hän on juuri etsimässä teitä juhlakentältä —
HELINÄ
Ensi kerran minä sain tietää hänen nimensä sisareltani —
PEKKA
Hän olisi kai esitellyt itsensä — jos te olisitte — jos hän olisi
tavannut teidät, kuten olitte suostuneet —
HELINÄ
Mitä satuja te nyt juttelette? Suostuneetko?
PEKKA
Niin! Suostuneet kohtaukseen — viime syksynä sirkuksessa tai
Sirkuskadulla — kummassa lie ollut —
HELINÄ
Kuulkaa nyt, herra Halla! Tästä minä en ymmärrä yhtään mitään!
Tarkoitatteko te, että minä olisin luvannut kohtauksia oudoille
herroille kadulla tai muualla?
PEKKA
Kuulkaa! Nyt te kohta huudatte: saakeli soikoon! Minä näen sen teidän
silmistänne.
HELINÄ
Niin minä huudankin — ellette puhu sellaista kieltä, jota voin
ymmärtää. Väittääkö teidän veljenne, että hän on keskustellut minun
kanssani?
PEKKA
Kyllä — eräässä iltamassa Helsingissä viime syksynä — ja sitten teidän
piti tavata toisenne seuraavana iltana, mutta —
HELINÄ
Emme tavanneetkaan?
PEKKA
Ette — veljeni kai erehtyi paikasta.
HELINÄ
No, entä sitten? Jos näin olisi tapahtunut niin mitä sitten?
PEKKA
Veljeni on — hm! Onkohan se nyt oikein, että sen sanon —?
HELINÄ
On — tietysti! Tässä on taas jotakin lätäkön tapaista — ettekö halua
nostaa minua toista kertaa?
PEKKA
Tuhat kertaa! Minä haluan, että aina makaisitte lätäkössä —
HELINÄ (naurahtaa hermostuneesti)
Ooh!
PEKKA
Niin — minä tarkoitan, että saisin aina vain, alituisesti nostella
teitä —
HELINÄ
No, nostakaa!
PEKKA
Veljeni sanoo olevansa rakastunut teihin, sanoo tahtovansa erota
sisarestanne —
HELINÄ
Oo, oo, oo! Ja siitä syystä siis —?
PEKKA
Siitä syystä asia on muuttunut sotkuiseksi —
HELINÄ
Tietääkö sisareni tämän?
PEKKA (huokaa)
Ei! Kiitetty olkoon Habakuk!
HELINÄ (nauraa)
Ja tässäkö kaikki?
PEKKA
Sellainen se on koko lätäkkö! Sanokaa nyt: saakeli soikoon!
HELINÄ
Minkälainen mies tuo teidän veljenne oikeastaan on?