Hyvä poika! Maailman paras poika — mutta vähän romanttinen — ja kuka
sen nyt vielä tietää, kuinka asiat oikein ovat, ennenkuin näette hänet —
HELINÄ
Kun minä hänet näen, niin kyllä minä hänet parannan — ainakin tästä
taudista —
RAJU (tulee katsomosta, muuttuen epäröiväksi, kun näkee Helinän
veljensä seurassa).
PEKKA
No, siinähän minun velimieheni tuleekin! Tulehan nyt, Raju, että saan
esitellä sinut neiti Helinä Immilälle. — Sallikaa minun poistua!
HELINÄ
Päinvastoin! Minä pyydän, että jäätte, herra Halla!
PEKKA (vetäytyy peremmälle)
HELINÄ (tervehtii Rajua)
Hauska tavata sisareni sulhasta. Tällainen tuttavuus on aina enemmän
tai vähemmän mielenkiintoinen.
RAJU
Tervetuloa Amerikasta! Me olemme ennenkin tavanneet, jos suvaitsette
muistaa.
HELINÄ (katsoo tarkemmin)
Mekö? Missä sitten? — Odottakaas! Amerikan Suolajärvellä kerran
laivamatkalla oli joku matkustajista teidän näköisenne — mutta hän oli
mormooni.
RAJU
Minä en ole —
HELINÄ
Ettepä tietenkään — ette te ole mormooni. Kyllä minä luottamuksella
voin uskoa sisareni teidän huostaanne.
RAJU
Minä en ole matkustellut Suolajärvillä — aioin sanoa. Minä tapasin
teidät viime syksynä Helsingissä tanssiaisissa —
HELINÄ
Oh, niin! Tosiaankin! Nyt minä alan muistella kuin unennäköä. Nuo
tanssiaiset olivat luullakseni vähän ennen lähtöäni. Ellen aivan
pahasti erehdy, niin teidän näköisenne herra tanssittikin minua kerran.
RAJU
Kolme eri kertaa!
HELINÄ
Todella! Sepä oli aika paljon se! No, sitten kai me seurustelimme
jonkun verran. — Huomasitteko siellä muuatta tunkeilijaa, joka
välttämättä tahtoi tavata minua seuraavana iltana. Muistatteko, miten
minä selvisin hänestä?
RAJU
En.
HELINÄ
Minä sanoin »jaa» ja »kyllä» viiden minuutin ajan kaikkeen, mitä hän
puhui. Hän sai kai tarpeekseen ja minä pääsin rauhaan.
RAJU
Entä jos hän piti totena teidän myöntyväisyyttänne?
HELINÄ
Jos hän oli sellainen narri, niin syyttäköön itseään! (Äkkiä). Ritva
muuten äsken kysyi teitä. Ehkä olette ystävällinen ja menette hänen
luokseen. On luullakseni jotain tärkeätä.
RAJU
Näkemiin sitten! (Poistuu nopeasti keittiön puolelle).
PEKKA
Oi, Mesopotamia! Ellei hän nyt parantunut, niin ei sitten ikinä!
HELINÄ
Poika raukka!
PEKKA
Tunsitteko hänet?
HELINÄ
Minä luulen, että hän juuri sai osakseen kaikki minun »jaani» ja
»kylläni». Ettekö usko, että heidän välinsä nyt kirkastuu?
PEKKA
Olen siitä vallan vakuutettu. Mitään muuta ei tietääkseni ole tiellä
ollutkaan. Entä meidän välimme?
HELINÄ
Meidän? Onko meilläkin ollut jotakin?
PEKKA
On jo monta vuotta — aina lätäköstä asti. Ette te suotta kaatunut ihan
minun eteeni maantiellä. Enkä minä suotta ole ollut teidän lumoissanne
näin monta vuotta. Sanokaa, muistatteko minua ollenkaan?
HELINÄ
Kyllähän — mutta —
PEKKA
Mutta — niin! Se peijakkaan »mutta»-kiekura on aina joka paikassa.
Olisipa tässä vaan lätäkkö taas minun apunani, niin —
HELINÄ
Mutta kun ei ole lätäkköä, niin — ollaan ilman.
PEKKA
Te lennätte aavikoita — helppo teidän on sanoa niin — mutta ajatelkaa
korven vaeltajaa!
N:o 14. (laulaa).
Kulkijan taival on pitkä ja jylhä,
kaita on korvessa polku ja tie,
tumma on metsä ja taivas niin ylhä
minne tää polku nyt kulkijan vie?
Aavikon lintu se pilviä lentää,
kahlita ei sitä korvesta voi.
Kulkijan katse vain lentäjän entää —
kaukana siipien suhina soi.
Jos minä tunteeni huudan nyt sulle,
jos ininä kaihoni ilmoille tuon,
oisiko tuskani tulkinta mulle
lohduksi, millä ma onneni luon.
HELINÄ (leikillisesti)
Ilmoilla pilvissä liidän ja lennän,
en kuule ääntäsi, kulkija maan.
Vuota, kun luoksesi kiidän ja ennän,
että ma lauluas kuunnella saan.
Nyt olen alhaalla, laula jo vainen,
Mielesi miksi niin rauhaton on.
Liekö sun laulus niin outo ja mainen,
että se mulle on tuntematon.
PEKKA
Tunne et, Helinä, lempeni tulta,
olet kuin aamuni alkava koi,
syömeni olet sa valittu kulta,
niin minun lauluni sinulle soi.
(Sävel muuttuu Preerian prinsessan säveleksi.)
Niin lauluni sinulle, kultani, soi,
niin lauluni soi sulle, kulta.
Oh, hiio, hih hei! kun lauluni soi,
oi, toivoa saanko ma sulta?
HELINÄ
Et, korvessa kulkija, lemmetön lie,
on laulusi voimaa ja tulta,
kai selvä jo sulle on onnesi tie —
et tarvinne kysellä multa.
PEKKA
Mun Helinä kallehin aarteeni on,
on silmissäs' sielusi tuli.
Mun rintani kylmä ja tunteheton
sun katseesi läikkeessä suli.
(Sävel muuttuu »hai duulia»-valssiksi).
Rintani kylmä ja tunteheton
katseesi läikkeessä sulanut on.
(Tanssittaa Helinää.)
Hai duulia dullallaa, hai duulia dei!
Ilmoihin asti tää onnemme vei.
Kullan kun kerran näin rinnalleen saa,
haihtuu mun mielestäin murheitten maa.
(Pysähtyvät ja laulavat yhdessä).
Hai dui, anna pilkistää silmihin
dui, dui, duli, kiidellä pilvihin!
(Katsovat toisiaan silmiin.)
Hai dui, tuli silmistäsi tulvahtaa —
dui, dui, palo sielussani hulmahtaa.
(Väkeä tulee näyttämöltä ja katsomosta, jutellen toimekkaina, puettuina
sekaisin suojeluskunta-, palokunta- ja teatteri-pukuihin, joukossa myös
omiakin pukuja).
EERO (huutaa)
Nyt nopeasti pukeutumaan! Eeva-Kaisa! Mene nopeasti sanomaan neiti
Immilälle, että kiirehtii pukeutumaan.
KORSU (huutaa näyttämöllä)
Kaikki pois näyttämöltä, että miehet pääsevät sitä kuntoon laittamaan!
EEVA-KAISA
Meidän tanssimme jäi harjoittamatta —
EERO
Jäihän monta muuta juttua — harjoittakaa täällä, jos haluatte —
EEVA-KAISA (mennessään keittiöön)
Minun puolestani aivan samantekevä!
EVELIINA
No, hyvää päivää, neiti Immilä! Terve tuloa kotiin Amerikasta! Olipa
anjeneemia, että palasitte — ja tällaiseen frivolliin jouduitte heti.
Olitteko katsomassa Nassulan Kallun kihlajaisia?
HELINÄ
Emme olleet. Kuulkaahan, rouva! Te tunnette täällä kaikki — onkohan
suutari Naskali täällä?
PEKKA
Kyllähän minä Naskali-Villen tunnen — mutta sinähän puhuit äsken
Veräjä-Villestä —
HELINÄ
Hänellä on kai useampia nimiä —
EVELIINA
Minä en ainakaan nyt observeeraa — ai, mutta tuolla fikseerasin minä
herra Loirosen — pardong — minun täytyy — (Poistuu etsimään Loirosta.)
PEKKA
Vai sellainen onni Villeä kohtaa! Omasta onnestamme emme vielä
sanaakaan vaihtaneet.
HELINÄ
Jota suurempi onni — sen vähemmän puhumista — (Jatkavat keskustelua.)
RITVA (tulee, puettuna maakunta-kansallispukuun)
Täällähän tapaa teidätkin! Oh, höh! Tuskin olen ehtinyt hengähtämään.
On tässä ollut häärinää.
PEKKA
Eikös Raju tullut sinne?
RITVA
Tuli kyllä — ja suurella vaivalla sain hänet lähtemään huoneeseensa
pukeutumaan. Hän oli vähän vastahakoisella tuulella.
PEKKA
Hän on kai vielä myrtynyt, kun minä en tuonut sitä kuulutusvaltakirjaa.
RITVA
Miksi ette tuonut sitten?
PEKKA
Miksi tässä maailmassa tapahtuu niin paljon ihmeellisiä asioita — kuka
sen tietää. Esimerkiksi: saanko esitellä morsiameni —
RITVA
Mitä? Mitä te sanotte?
PEKKA
Arvoisat naiset kai tuntevat toisensa?
RITVA
Oi, siunatkoon! Onko se totta, Helinä?
HELINÄ
No, kun tämä Pekka-pahainen — hän sanoo itseään Pekaksi — löysi minut
uudelleen lätäköstä —
RITVA
Mitä maailman ihmeitä sinä puhut? Tässäkö on sinun lätäkkö-ritarisi,
josta aina olet puhunut?
PEKKA
Oletko tosiaankin muistanut minut?
RITVA
Hänkö? Hän on puhunut lätäköstään joskus unissaankin!
PEKKA
Oi, sinua, siunattu Helinä!
HELINÄ
Älä nyt, Ritva, lörpöttele! Saatat minut ihan punastumaan!
RITVA
Noo — romanttisempihan se ensi kohtaus olisi voinut olla — onnea sitten
—
HELINÄ
Eikä — saakeli soikoon — se oli hyvä juuri sellaisenaan! (Nauravat.)
PEKKA (ihastuneena)
Ei kukaan ihminen voi arvata, mitä minä nyt tekisin — jos ei olisi näin
paljon väkeä ympärillä.
RITVA (nauraa)
Sellaistahan on vallan mahdoton arvata. Te tekisitte kai jonkun urotyön!
PEKKA
No, totisesti urotyön sellaisen, jota ei kukaan toinen mies uskaltaisi
— (Suutelee Helinää.)
RITVA
Siunatkoon!
EVELIINA (kirkaisee)
Oh, pop! Bombardemang! (Lähellä olevat nauravat.)
PEKKA
Hyvät ihmiset ja kylän miehet! Tässä on minun morsiameni, Preerian
prinsessa! Hurratkaa, pojat! (Nostaa Helinän kohoksi ilmaan).
KAIKKI (riemuitsevat, ilakoivat ja hurraavat).
N:o 15. (Sama kuin 13).
KUORO
Ol' preerian prinsessa voittamaton
ja Kumpujen kaunehin kukka!
Nyt rakkaus prinsessan voittanut on —
ja preerian perinyt hukka!
Oh hiio, hih hei! Oh hiio, hih hei!
On preerian perinyt hukka!
EERO
Eläköön nuori morsiuspari!
KAIKKI
Eläköön, eläköön, eläköön!
KORSU
Ei — mutta, totisesti! Nyt minäkin tanssin ja laulan — vaikka parkule
oksilta katselisi! Nyt minä tunnen sisässäni sellaisen voiman, että
minä pystyn johonkin. Missä Eeva-Kaisa on? Eeva-Kaisa, hoi! (Juoksee
keittiön puolelle).
KAIKKI (ovat huvitettuja)
HEMMI
Jopas Korsunkin kuori puhkesi! — Onneksi, onneksi olkoon! (Onnittelee
Helinää ja Pekkaa, jotkut muut tekevät samoin.)
EVELIINA
Minä gratuleeraan oikein sydämestäni! Tämä oli sitten vasta oikea
reklateeraus! oikea revenemangi. — Ja tuolla on nyt se Naskali-Ville.
Minä konfikseerasin hänet, kun herra Loironen on jossain inkognitossa —
HELINÄ
Kiitoksia, hyvä rouva!
PEKKA
Kuulkaapas nyt uutisia Amerikasta, te Sirppalan asukkaat! Tulehan
tänne, sinä Vilhelmi Naskali, sinä kommunisti-kaveri!
VILLE
Ei minulle ole rapakon takaa terveisiä. Minun veljeni on kuollut — enkä
ketään muita tunne.
HELINÄ
Juuri teidän veljeltänne minulla on teille terveisiä.
VILLE (astuu vastahakoisesti lähemmäs).
Minkälaisia ne sitten olisivat?
HELINÄ
Tiedättekö, missä veljenne asui Ameriikassa?
VILLE
Hän oli suutarina Brokliinissa, katu 174 — U.S. of Amerikka —
Niu-Jorkki — ja hänen nimensä oli Kalle Kustaa Naskali.
HELINÄ
All right! Asia on oikea! (Ottaa laukustaan setelin). Ennenkuin
veljenne vietiin sairaalaan, pyysi hän tavata minua, kun tiesi minun
lähtevän kotimaahan — ja lähetti teille säästönsä —
VILLE
Oliko hänellä jotakin säästettyä?
HELINÄ
Hän oli viimeiset vuodet elänyt hyvin kunnollisesti ja koonnut tämän.
(Näyttää seteliä.)
VILLE
Olisipa voinut olla edes seteli vuotta kohti.
PEKKA (katsoo seteliä)
Arvaatkos sinä, minkälainen seteli tämä on?
VILLE
Onko vielä väärennetty — sekin ainoa?
HELINÄ
Seteli on oikea — ja kun te sen myytte, niin saatte siitä melkein
50,000 meidän rahassamme. Tässä on veljenne seteli ja kirje. (Antaa
molemmat Villelle).
VILLE
Minkälainen summa se oli? Minä kai kuulin väärin —
PEKKA
Varmasti saat 45,000, vaikka koska myisit ja kenelle tahansa.
VILLE
Ostaisitteko te?
PEKKA
Ostan kyllä — ja maksan enemmänkin —
VILLE
Paljonko rahaa teillä on nyt?
PEKKA
Ei, veikkonen — ei niin paljon — mutta kymmenisen tuhatta —
VILLE
Tuossa! Ottakaa tuo — ja antakaa 10,000.
PEKKA
Sillä ehdolla, että sinä et enää venheitä varastele, minä teen sen.
VILLE
En tee kujetta minkäänlaista!
PEKKA (ottaa lompakkonsa)
Tässä 10,000, ja loput saat tällä viikolla viimeistä penniä myöten —
arvon mukaan.
VILLE (katselee Pekan rahoja tarkkaan, kuitenkaan koskematta niihin)
Jahah! Oikeita ovat! Minä myyn kyllä itse setelini. (Naurua).
VILLE
Tahdoin vain nähdä, aiottiinko minua jutkahuttaa — ja tehdä minusta
pilaa —
EERO
Tulipas pojasta rikas mies!
ANSU
No, nyt sinä, veikkonen, voit kommunisoida oikein halusi mukaan.
VILLE (katselee yhä rahaansa)
50,000 ja kommunisti! — Kommunisti voit olla itse! Minä olen porvari.
Palttua minä sinun nismillesi annan. Minä liityn heti suojeluskuntaan
ja palokuntaan — ja olen oikea reilu lahtari — ja paha sen perii, joka
minun venheitäni tai muita kojeitani varastelee. En minä olekaan niin
leväperäinen kuin tässä äsken oltiin.
PEKKA
Näet, että oltiin ihmisiksi sinua kohtaan. Ota esimerkiksesi!
VILLE
No, ilo pystyyn sitten! Näytä, että heruu!
ANSU
Ei heru tällaisena tavattomana päivänä.
PEKKA
Oikein, Ansu! Sinä olet vielä toisenkin kerran sankari tänä päivänä.
ANSU
Kuulitkos, Ville!
VILLE
Lempo vie! Minä en tuota Ansua enää tunne. On aivan kuin sinä olisit
saanut Amerikan perinnön, enkä minä. Anna herua, mies! Muuten en tunne
sinua enää.
N:o 16.
ANSU
Eikä Virralla tunnettu Sirpan naista,
eikä Sirpalla Virran mustalaista
— hai jeku, hai jeku, hai jeku julli —
pirtusta maksetaan nyt linnassa tulli!
Hai jeku, hai jeku, hai jeku lalla!
kieltolaki yllä ja kiertolaki alla!
HUUTOJA
Hyvä, hyvä! Juuri niin! Oikein, Ansu!
ANSU
Jos olet porvari nyt, niin tiedät kai, Ville, että laki on korkea ja
kaunis asia. — Heleijaa, Korsu! Sinä lupasit tanssia, vaikka itse
parkule oksilta katselisi!
KORSU (on palannut Eeva-Kaisan kanssa heti mentyään)
No, niin, parkule, hipastakin — tänä ihmeitten päivänä. Hopsa, Eeva
Kaisa! Me niinkuin muutkin!
Tanssii Eeva-Kaisan kanssa korpipolskan, jonka vaanivat liikkeet
ja asenteet yhdessä hetkellisten ja hurjien ryöpsähdysten kanssa
muodostavat harvinaisen voimakkaan ja repäisevän esityksen. Korsun
polvien keinunta, ympäri-pyörähdykset ja käsien yhteen lyöminen pään
yllä tapahtuvat hurjasti ja samalla hyvin hillitysti. Tanssi alkaa
maanittelevana ja kiihtyy kiihtymistään laulun väliajoilla.
N:o 17.
Soittajan käy jo vinhasti käsi,
varpaalla jalka tahtia lyö —
(Alkaa maanitella).
Hei, liru, liru, hei laru, laru!
Tanssimme kunnes alkavi työ.
(Maanittelu vilkastuu.)
Nosta nyt jalka, anna jo käsi,
sipsuta siro-askelin vain!
(Eeva-Kaisan liikehtiminen alkaa.)
Hei, liru, liru, hei, laru, laru!
(Tempaa Eva-Kaisan tanssiin.)
Tyttöni minä tanssihin sain.
Polvesi nosta, korkosi iske —
permantopalkki keinahtelee!
Hei liru, liru, hei laru, laru!
Silmissä ilo välkähtelee!
(Hetken kuluttua loppuu tanssi äkkiä, jonka jälkeen alkaa uusi
maanittelu, mutta rohkeampana.)
Mulle sa tyttö kullaksi tule,
hiiteen jo heitä piikuutesi!
Hei liru, liru, hei laru, laru —
kuihtuu jo kohta nuoruutesi.
(Tanssi tulistuu, äkkinäinen pysähdys).
Kihloiksi anna muisku nyt mulle,
sormeesi ota sormukseni!
(Matkii näitä tekoja).
Hei, liru, liru, hei laru laru —
näin tulit mulle kullakseni!
(Tanssi kiihtyy hurjimmilleen, pysähtyen yht'äkkiä.)
Hei liru, liru, hei laru, laru —
näin tulit mulle kullakseni.
(Muutaman hurjan pyörähdyksen jälkeen katkeaa tanssi äkkinäisesti,
jättäen tanssijat asenteeseen seisomaan vieretysten.)
MOLEMMAT
Hei!
KAIKKI (iloitsevat ja ilmaisevat tyytyväisyyttä.)
HELINÄ
Tämähän oli alkuperäisyydessään aivan suurenmoista! Tällaista en ole
ikinä nähnyt. Kiitoksia, rakkaat ystävät!
EVELIINA
Niin — tämä ei ollut sitä modäärniä »jiujitsua». (Suuri riemu.)
HELINÄ
Eeva-Kaisan minä tunnen, mutta kuka on tämä hänen maanittelijansa?
KORSU
Minä olen —
ANSU
Annahan olla! Sinä olet hengästynyt. Minä sanon kuka sinä olet. (Laulaa):
N:o 18.
Afriikass' on fröökynöillä pieni elefantti.
Se lönköttää ja könköttää kuin neekertyttöin tantti.
Afriikass' on fröökynöillä pieni, nätti norsu.
Se könkäilee ja tönkäilee kuin meidän tuttu porsu.
Afriikass' on elefantti aikamoinen norsu.
Meidän vahtimestar-Antti on vain pieni korsu.
Ei hän ole elefantti eikä mikään norsu,
Antti on vain Korsun Antti,
sekä Antti Korsu.
KORSU (iloisuuden loputtua)
Noin se Ansu, parkule, osaa maalata! Mutta minä aioin sanoa, että minä
olen Eeva-Kaisan oikea, lakimääräinen sulhanen — jos se sitten jotakin
merkitsee.
EVELIINA
Oi, oi! Tämä on oikea horiipeli jubileumia! Herra Loironen, herra
Loironen! Etkö sinä saa ekstanssia tästä kaikesta?
LOIRONEN
Minä en ole tanssimestari. (Menee Ritvan luo ja antaa hänelle jonkun
paperin.) Tässä minä tuon teille jotakin, joka oli liisteri-purkin alle
liimaantunut. Luulen, että se kuuluu teille ja insinöörille. (Poistuu
heistä.)
RITVA
Kiitoksia — Loironen! — Mikähän paperi tämä on? (Katselee.) Mitä
ihmettä? Tämähän on Rajun kuulutus-paperi, (Ojentaa paperin Pekalle.)
Mitä tästä sanotte?
PEKKA
Eihän tästä voi mitään sanoa. Tämä kuuluu maailman suuriin
ihmeisiin! Antakaa anteeksi, että minä en kehdannut tunnustaa, miten
liisteripurkki veti minua nenästä. No nyt pappilaan heti! Missä se
sulhanen piiloilee?
HEMMI (akkunan luota)
Palokunnan laulajat tulevat jo!
ANSU
Antaa tulla vaan! Minulla on jo univormu ylläni.
KORSU
Mutta köynnösten hakijoita ei vaan vielä näy. Aikovatko ne, parkuleet,
perata koko Jairakan metsän.
EERO
Siellä kai löytyisi monta jäniksen pesää — vai mitä, Ansu?
ANSU
Sokeat eivät näe, eivätkä kuurot kuule.
PALOKUNTALAISIA (astuvat reippaasti näyttämölle ja asetuttuaan riviin,
laulavat)
N:o 19.
Tu tuu, tu tuu, jo torvi soi,
tu tuu, tu tuu, tu tuu!
Hei eteenpäin, kun torvi soi
tu tuu, tu tuu, tn tuu!
Käy palokunnan kulku näin —
hei kiire on, tu tuu!
Tu tuu, tu tuu! Hei vaaraan päin!
Hei, alta pois! Tu tuu!
Jo tuolla ilmaan liekit lyö —
siks hätätorvi soi.
Pian tulikielet talon syö,
kun roihut huminoi.
Hei, tieltä pois! Hei, väistykää!
Tää meidän työtä on!
On palon sammutusta tää —
ja kiire meillä on.
Kun suihku laulaa, ruisku käy,
on lieska voimaton!
Ei tulta enään kohta näy —
pian työmme tehty on.
Jo käänny pois! Taas torvi soi
vaan nyt se soi: tu tuu!
Taas kotiin päin tie käydä voi
ja torvi soi: tu tuu!
(Laulun loputtua marssivat katsomoon ja alkavat mennessään laulun
alusta).
EERO
No, nyt alamme olla vähitellen valmiita. Preerian prinsessa pitää vielä
ottaa läpi.
EVELIINA
Mitä hän sanoo?
LOIRONEN
Läksyä hän tarkoittaa.
EVELIINA
Ai — troolia! Trooliko pitää ottaa läpi?
EERO
Niin! Preerian prinsessan puhe.
EVELIINA
Neiti kulta! Pidättekö te puheen?
HELINÄ
Rauhoittukaa! Minä vain juttelen — muiden mukana.
EVELIINA
Minä jo toivoin saavani jotain delikatessia.
HEMMI
No, tuolla tulevat köynnösten hakijatkin!
KORSU
Tännekö ne tulevat! Menkööt, parkuleet, katsomoon! Huutakaa heille!
EERO
Antaa tulla! He ovat jo eteisessä.
RITVA
Minun pitää heidän joukkoonsa. Muuten saan ripsua. (Menee nopeasti
ulos.)
KORSU
Kas nyt! Miten monta hakijaa! Eikä ole kuin mitta mieheen! Jota useampi
Kokki, sitä huonompi soppa.
EVELIINA
Kyllä teidän, herra Loironen, täytyy opetella fotografeeraamaan —
niinkuin minun miesvainajani — täältäkin olisi nyt voinut ottaa niin
monta intervallia.
LOIRONEN
Oppisikohan tuota!
EVELIINA
Jos me vaan oikein treenaamme toisiamme, niin saatte nähdä, että
resulttaani siitä syntyy.
LOIRONEN
Vai — ettäkö sultaani!
(Köynnös-tytot ja -pojat tulevat juoksussa sisään, kantaen köynnöstä
ja juosten ensin salin ympäri, asettuen sitten paikoilleen, tanssien
laulun aikana jonkun verran, mutia varsinainen karkelo alkaa vasta
laulun loputtua).
N:o 20.
KÖYNNÖSTYTTÖJEN JA KÖYNNÖSPOIKIEN LAULU JA TANSSI.
POIKA:
Kukkanurmia neito kiidä!
Lennä perhojen lailla!
POIKIEN KUORO:
Poimi kukkia, tanssi, liidä,
metsämarjojen mailla!
Poimi kukkia, tanssi, liidä,
metsämarjojen mailla.
TYTTÖ:
Rientäkäämme nyt karkeloimaan,
aika siivin jo entää!
YHTEINEN KUORO:
Laulakaamme ja soitto soimaan,
anna perhojen lentää!
Laulakaamme ja soitto soimaan,
anna perhojen lentää.
TYTTÖ:
Kukka-köynnös on ansanamme,
siitä paulamme luomme.
TYTTÖJEN KUORO:
Lemmen paula on voimanamme,
jos me lempemme suomme.
Lemmen paula on voimanamme,
jos me lempemme suomme.
TYTTÖ:
Poika, jos sinä aiot voittaa
meistä perhosen parhaan.
TYTTÖJEN KUORO:
Niinpä tahdomme kilvan koittaa,
etkö eksy sa harhaan!
POIKIEN KUORO:
Niinpä tahdomme kilvan koittaa,
enkä eksy ma harhaan.
TYTTÖ:
Riennä, juokse, sa poika parka!
TYTTÖJEN KUORO:
Lennä ain' asti pilviin!
POIKA:
Armastansa ei pyydä arka
katson kaunoa silmiin!
POIKIEN KUORO:
Armastansa ei pyydä arka,
katson kaunoa silmiin!
POIKA:
Karkeloidessa aika haihtuu —
TYTTÖ:
Kenen saan minä paulaan?
POIKA:
Tanssi lakkaa ja leikki vaihtuu.
TYTTÖ:
Paula kultani kaulaan!
POIKIEN KUORO:
Tanssi lakkaa ja leikki vaihtuu.
TYTTÖJEN KUORO:
Paula kultani kaulaan!
TYTTÖ JA POIKA:
Riemujuhlaa nyt karkeloimaan
aika siivin jo liitää!
YHTEINEN KUORO:
Laulakaamme ja soitto soimaan,
anna karkelon kiitää!
Tanssikaamme ja soitto soimaan,
anna karkelon kiitää!
(Köynnös-karkelo).
EERO
Nyt toimeen tai toimi happanee!
RAJU
Voi, rakas Ritva, miten sinun silmäsi loistavat.
RITVA
Aina ne sinulle loistavat!
RAJU
Et usko, miten minua suututtaa tuon paperin hukkaaminen.
RITVA
Se on löytynyt! Tuossa! (Antaa paperin Rajulle).
RAJU
Hurraa! — Kuulkaa! Minä en ehdi nyt mihinkään. Minä menen Ritvan kanssa
pappilaan. Mutta pian me siellä käymme.
PEKKA
Bravoo, Raju-poikaseni! — Minä ehdotan muuten, että kaikki, jotka ovat
vapaat Preerian prinsessasta, menevät pappilaan. Huomenna on sunnuntai.
KORSU
Kuule, Eeva-Kaisa! Eeva-Kaisa, hoi!
RITVA
Lähdetään sitten heti!
RAJU
Lähdetään! (Menevät ulos.)
EEVA-KAISA
Mitä sinä tahdot, Korsu?
KORSU (ottaa Eeva-Kaisaa kädestä ja lähtee juoksemaan ulos)
Pappilaan! Pappilaan!
EVELIINA
Rakas Timo! (Ottaa Loirosta kädestä, kuljettaen häntä ulos.) Rakas
Timo! Tämä muodostuu siis meillekin ihanaksi mesaliangsiksi! Mennään
mekin propeeraamaan! (Menevät ulos, toisten nauraessa.)
PEKKA
Kypsiä mekin olisimme tuohon seuraan —
HELINÄ
Uhratkaamme nyt tämä päivä taiteelle!
EERO
Oikein sanottu! Kiitos teille! Eläköön Preerian prinsessa!
KAIKKI.
Preerian prinsessa eläköön, eläköön, eläköön!
PREERIA-KÖÖRI (alkaa juuri esiripun laskiessa).
Esirippu.