heti tanssia Eeva-Kaisan kanssa. Katsohan, tässä tanssissa on jokin
salaisuus, josta sinunkin pitää päästä selville — ja Eeva-Kaisakin
pääsee selville — ja — no annapas kieppua nyt —
KORSU
Parkuleko tässä rikeeraamaan —!
RAJU
Saat nähdä, että kirkastuu kohta! Tämä valaisee kuin aurinko — ja nuppu
aukenee — jos nuppua on —
KORSU (Eeva-Kaisalle)
Insinööri on menettänyt järkensä — ei taida olla hyvä vastustella —
RAJU
Laula myöskin, jos vain suinkin osaat! Minä autan. (Laulaa ja toiset
tanssivat.)
KORSU (tanssii kömpelösti, polvet koukussa, ja haidullattaa ilman
sanoja).
EEVA-KAISA (loistaa onnesta ja äännähtää joskus laulun mukana)
»Voi, voi!»
RAJU
Tpruu! Pysähtykää nyt — ja katsokaa toisianne silmiin! Noin! (Jatkaa
laulua).
EEVA-KAISA (kun laulu loppuu)
Voi, Korsu, voi! (Heittäytyy kaulaan). Voi, voi, kuinka ihanaa!
RAJU
No, siinä se nuppu aukeni! Salaisuus selkeni.
KORSU (hämillään)
Oikeinko sinä Eeva-Kaisa vakavissasi? —
EEVA-KAISA (irroittautuu kaulasta ja painaa päänsä alas)
Ethän pahastu, Korsu?
KORSU (vetää Eeva-Kaisan mennessään katsomon puolelle)
Mennäänpä katsomaan, miten laivasto lähtee liikkeelle. (Huutaa taakseen
Rajulle.) Naskali-Ville juoksi äsken rantaan — sitä minun piti tulla
sanomaan (menevät).
RAJU (juoksee hänen jälkeensä, huutaa ovesta)
Jos huomaat jotain epäilyttävää, niin tule sanomaan! (Sulkee oven.)
(Pekka ja Eero tulevat).
PEKKA
Onko soitettu?
RAJU
Ei ole tapahtunut mitään isänmaallista —
PEKKA
Muusta maallisesta en väiltäkään! Itse lempoko tässä leikkiä lyö —
kuiviin palaa koko soppa, ellei loppu-spurtti ala heti.
EERO
Soita kievariin!
RAJU
Niin — soita esikuntaan!
PEKKA (menee soittamaan)
Kievariin! — V.P.K:n vartiosta puhutaan. Kaksikymmentä pyöräilijää
hyökkää kohta tiiliuunille. Siellä on meillä vain neljä miestä. Asema
täällä selkäpuolella vaarallinen, ellei ratkaisu tapahdu pian. Mitä?
Lähetti meni jo sinne viidenneksi. Meitä on täällä kolme. On kyllä.
Asetin kuularuiskun ampumaan sivulta — riihimäeltä — maantieltä eivät
pääse — heidän täytyy hajaantua. Vai niin! Odotetaan sitten! Selvä!
(Panee torven pois).
RAJU
Ei mitään muutosta?
PEKKA
Ei! Kerran jo oli näyttänyt kuin olisivat alkaneet hyökkäyksen, mutta
se olikin ollut koe saadakseen selville meidän asemamme.
EERO
Mutta yritys ei onnistunut tietysti?
PEKKA
Ei yhtään laukausta ammuttu meidän puolelta.
RAJU
Olisi pitänyt ärsyttää — joillakin laukauksilla. (Lähtee ulko-ovea
kohti.)
PEKKA
Minne menet?
RAJU
Menen katolle — merkkilippuni luo.
PEKKA
Katsokin, että nyörisi ovat kunnossa!
RAJU
Kyliä nousee — minä olen sitä koetellut — kun vaan saan merkin. (Menee
ulos.)
PEKKA (heittäytyy sohvaan)
Hyi, hitto! Kun ei voi mitään tehdä!
EERO
Tanssi »hai duulia» taas, niin rauhoitut. (Istuu akkunan luo.)
PEKKA
Pyh! — Luuletko, että ammunta kuuluu tiiliuunilta tänne?
EERO
En usko! Tiheä kuusikko on välissä ja tuuli käy sivulle.
PEKKA
Niin kai! Ei edes sitä iloa meille sallita. (Hyräilee preeria-laulua.)
EERO
Osaatko sinä preeria-laulun?
PEKKA
Olenhan minä, herra nähköön, laulanut siinä Samin osan — kerran
maailmassa.
EERO (hypähtää ylös ja lähestyy)
Älä nyt! Kuulehan, veikkonen! Sinähän minut pelastatkin Samista.
PEKKA
Mitä varten?
EERO
Minulla on niin paljon muutakin touhua — minulla on iso rooli
näytelmäkappaleessa — ja — nyt, kun tuo Amerikan neitonen kuuluu
laulavan prinsessan, niin sinä sovit paremmin — laulat paremmin ja —
jumala ties minkälainen laulajatar hän on —
PEKKA (nauraa)
— ja kun sinun mielitiettysi on matkustanut — eikä ole preerian
prinsessa —
EERO
Joutavia! Älä nyt rupea härnäilemään! Sehän on samantekevä tietysti —
PEKKA
Niin, tietysti! Oletko nähnyt tuon amerikattaren? Onko hän kaunis?
EERO
Totta kai hän on kaunis — sehän on itsestään selvä asia.
PEKKA
Vai itsestään selvä! Et siis ole nähnyt? Yhtähyvin hän voi olla ruma
kuin synti.
EERO
No, kai sinä nyt yhden laulun ajan kestät.
PEKKA
Ahaa! Sinä olet nähnyt — ja hän on ruma!
EERO
En totisesti — mutta kun sisar on kaunis, niin —
PEKKA
Sisar? (Sulkee silmänsä). Hai duulia dallallaa! (Äkkiä) Onkos sinulla
puku kunnossa?
EERO
No, totta kai! Sinä siis laulat! Oi, oi! Sinä olet mainio mies —
PEKKA
Älähän nyt! En ole vielä luvannut.. (Hypähtää ylös kun telefooni soi.)
No vihdoinkin! — Halloo! V.P.K. (Sivulle.) Saakeli kun siellä ammutaan!
Halloo — jaa! Hyvä on! — Heti! — Selvä! (Panee kuulotorven pois.)
Jopa räiske käy! (Rientää akkunaan, jonka Eero on avannut, puhaltaa
pilliinsä kolme vihellystä.) Siinä lähti laivasto! Parissa minuutissa
täytyy vihollisen hajaantua, kun meidän miehet hyökkäävät niskaan.
EERO
Peijakas, ettei saa olla näkemässä! Siellä oli kai pauketta?
PEKKA
Taukoamaton rätinä!
EVELIINA (tulee ulkoa)
Oh! Pardong! Häiritsenkö herroja?
PEKKA
Bombardemang, madam! Ette mitenkään! Meillä on niin ikävä, että
kuihdumme kuin kukkaset sateen jälkeen. Miten voimme palvella?
EVELIINA
Oh! Te olette aina yhtä kohtelias kavaljeeri, oikea kandelaaberi,
herra Halla — kyllä teidät tuntee kun kerran on presenteerattu — te
konserveeraatte niin vulgääristi —
PEKKA
Teitä taas, rouva Lello, on vaikea tuntea, sillä te yhä nuorennutte ja
somistutte. (Tervehtii.)
EVELIINA
Niin, hi, hi, hi! — Eeron kanssa me olemme vanhoja tuttuja —
EERO
Oikein vanhoja!
EVELIINA
Minä vaan pistäysin konsulteeraamaan — kun minä olen odottanut maalaria
koko kesän, enkä mitenkään saa lanseeratuksi herra Loirosta — vaikka
meillä pitäisi —
PEKKA
Putzen, polieren und blank machen?
EVELIINA
Puleerata — just — sekretäärit ja muut möblemangit ovat niin
koliseeraantuneet, että moni kohta pitää uudelleen profaneerata ja
tapetit — uudet tapetit pitää saada salonkiin ja —
PEKKA
— ja tualettiin —
EVELIINA
Ehei! Tualetti-byroo ja peili ovat hyvin paralyseeratut — mutta seinät
ja katot ovat pahimmin solideerauksen tarpeessa — ja sentähden minä
haluaisin konfikseerata herra Loirosen, että saisin resoluutin tälle
asialle.
PEKKA
Mahtaakohan se, Loironen peijakas, olla immuuni —?
EVELIINA
Niin se on! Se on niin immuuni mies, että Jairakasta ei vaan lähde —
kun se on nyt niin esangsissaan se Jairakan emäntä, että maalauttaa
kohta jo vainioaidatkin, tehdäkseen itsensä niin primitiiviseksi,
että kohta jo poseeraa koko fasaadinsa, mutta minä en ole sellainen
parasiitti, että minä ikäni kulkisin neglisecrattuna ja ratineerattuna
hänen tähtensä — minä prolongeeraan tänään Loirosen — herra Loirosen,
aioin sanoa — ja prenumereeraan —
PEKKA
Mistähän tuon Loirosen nyt löytäisi obduseerattavaksi ja
makadamiseerattavaksi?
EVELIINA
No, kun sanottiin, että häntä voisi tangeerata täällä.
PEKKA (tarjoaa käsivartensa)
Jos sallitte — olkaa hyvä ja seuratkaa minua tuonne juhlakentälle, niin
ehkä hänet siellä saamme mausoleumiin.
EVELIINA
Te olette oikea djentlemanni vielä prepareeratumpi kuin teidän
veljenne, oikea följetongi — mutta minä en halua mankeerata noita
Charlottia — kun minulle itselle ei sopinut nyt fungtsuneerata — kiitos
ystävällisyydestänne — menen kernaammin katselemaan puitten latvoja,
sillä herra Loironen viettää kaikki semesterinsä jossain korkealla,
ehkä nytkin.
PEKKA
Ahaa! Hän piiloilee puissa kuin orava —
EVELIINA
No, ajatelkaas — tuo Jairakan emäntä denatureeraa niin tarkasti kaikki
hänen olinpaikkansa, että täytyy turvautua —
PEKKA
Mutta te olette sen keksinyt —
EVELIINA
Niin olen — minä olen analyseerannut herra Loirosen ihan kokonaan
— hyvästi vaan, hyvät herrat — ja kiitos hauskasta seurasta ja
konservatsuunista minä olen vallan parafineerattu — (menee).
PEKKA (kumartaa)
Ja me ihan galvaniseerattuja! (Nauravat ihan katketakseen.) Oi,
Baabelin sekoitus — mitä sait sinä aikaan!
EERO
Hänhän on ihan pahasti hassastunut herra Loiroseen.
PEKKA
No, aivan _denatureeratusti_! (Kuuntelee.) Mitä se on?
EERO (syöksyy akkunan luo)
Kuuluu melua —
PEKKA (myös akkunan luo)
Minä luulen, että se kuuluu Varvaslahdesta päin. Mitä tulimmaista
tiellä on tapahtunut?
EERO
Eivät kai ne peijakkaat vaan ole päässeet joen yli yllättämään —?
PEKKA
Ei! Jokaisessa mutkassa ja kärjessä on vahti ja veneet tällä rannalla
KORSU (syöksyy sisään katsomosta)
En minä suotta sitä parkuletta epäillyt.
PEKKA
Mitä on tapahtunut?
KORSU
Naskali-Ville on varastanut kaikki venheet —
PEKKA ja EERO
Mitä sanot? Näitkö? Miten?
KORSU
Pikkupojat olivat hengen edestä juosseet nuoraa hakemassa köynnöksen
sitojilta tuolta päärapulta — heiltä kuulin — kun miehet saapuivat
rantaan, olivat jo joella menossa —
PEKKA
Oi, Jerikon muurit!
RAJU (nopeasti ulkoa)
Venheet eivät voi lähteä —
PEKKA (ankarasti)
Ne ovat varastetut! Mutta missä oli vahti?
RAJU
En ymmärrä koko juttua. Menen rantaan. Soita esikuntaan! (Juoksee
kiireesti katsomon ovesta.)
PEKKA (huutaa jälkeen)
On uitava joen yli —!
KORSU
Minä menen mukaan ja vien lisää köyttä — (nopeasti perässä).
PEKKA
Kuule, Eero! Sinulla on juoksussa ensi palkinto —
EERO
Minä juuri ajattelin, että minä käyn siellä. Olen jo takaisin ennenkuin
nuo edes ehtivät rantaan.
PEKKA
Jos »laivasto» on menetetty, niin puolet miehistä rintamalle ja toinen
puoli uunille!
EERO
Ja me hirteen! (Nopeasti katsomoon.)
PEKKA
Oi, Jerusalemin hävitys! (Menee soittamaan.) Kievariin! — V.P.K:n
vartiosta ilmoitetaan, että venheitä ei ainakaan heti voida lähettää.
Sanotaan, että ne ovat varastetut — Niin! Enempää en tiedä! Lähetin
juuri ottamaan selvän. Kyllä, varmasti! Kaikki tehdään — mitä voidaan.
Hm! Hiiteen tietysti! Ilmoitan heti, kun saan tietää. (Sulkee
vihoissaan telefoonin.) Kuka siellä?
TROKARI JUSSI (lyhyt, paksu ja pyöreänaamainen köntys tulee
ulko-ovesta).
Minähän täällä!
PEKKA
Kuka olette? Mitä tahdotte? — Aa! Eikös se ole trokari-Jussi? Anteeksi
— muuta nimeä en —
JUSSI
Trokari-Jussiksihan minua sanotaan —
PEKKA
No, mitä asiaa Jussilla on? Tässä on vähän kiireitä meillä —
JUSSI
Tulin vaan sanomaan siitä minun veneestäni, jonka Timilän Eero otti —
PEKKA
No, mitä siitä? Eikö hänellä ollut lupa siihen?
JUSSI
Kyllähän akka juuri luvan antoi — mutta minä en — ja sentähden kävin
juuri ja otin airot venheestäni — —
PEKKA
No, pitäkää ne sitten, kun kerran olette saanut. Teidän venheestänne ei
meillä ole enää mitään apua. Pitäkää siis airotkin!
JUSSI
Niinhän minä yritinkin, mutta sitähän juuri tulin sanomaan, että
kun nousin juuri rannasta pellon jalkaan, niin Hajasmaan Hemmi
tuli juuri minua vastaan ja otti airot olaltani. Siinä kun sitten
juuri riitelimme, niin yht'äkkiä keikahutti Hemmi minut juuri
pyörtänöpielukselle ja meni rantaan. Minä valitan tästä —
PEKKA
Minäkin valitan teidän surkeuttanne!
JUSSI (ymmärtää väärin)
Niin, eikös olekin juuri valittamisen syytä? Hemmiliähän on itsellään
venhe. Miksi hän rupeaa ryöstämään juuri minun airojani minun omalta
olkapäältäni!
PEKKA
Ja painamaan teidän oman olkapäänne pyörtänöön!
JUSSI
Niin juuri — olkapään! Tuohon juuri koskee vieläkin juuri ankarasti.
Lensin kuin vettynyt rasu — juuri noin — tuolle olkapäälleni. Hemmihän
on tunnettu juuri julmettuneista voimistaan.
PEKKA
Miksi sitten rupesitte sellaisen julmettuneen kanssa riitelemään?
JUSSI
Oikeuteni puolesta tietenkin! Eivätkö ne olleet juuri minun aironi?
PEKKA (hauskasti)
Juuri teidän ne ehkä olivat, mutta juuri siksi, että vene oli juuri
vuokrattu, niin Hemmi arveli kai, että juuri hänellä oli oikeus
puolellaan.
JUSSI
Hänellä ei juuri ollutkaan —
PEKKA
Odottakaahan! Täällä tulee joku. (Menee nopeasti ja avaa oven
katsomoon.)
EERO (tulee hengästyneenä).
Ei tarvinnutkaan — rantaan asti —
PEKKA
No, mitenkä on?
EERO
Tulivat vastaan — laululavan takana — venheet lähtivät sentään — mutta
vaan kolmekymmentä miestä — enempää eivät kannattaneet — toiset menevät
rientomarssissa uunille — tuolla — (Viittaa akkunaan.)
PEKKA (menee nopeasti akkunan luo ja huutaa ulos).
Viisi miestä riittää uunille! Kaikki loput rintamalle! Jakautukaa!
Noin! Rientomarssiin — eteenpäin! (Menee telefooniin.) Kievariin!
Halloo! On V.P.K:sta! Laivasto lähti kuitenkin jo! Niin — lähti. Mutta
vain kolmekymmentä kantoivat venheet. Viisi meni uunille ja loput
tulevat Sirpalle. Vai ehtivät sittenkin ajoissa — hyvä on! Täällä
kaikki hyvin' (Panee kuulotorven pois). Venheet ehtivät, kuulin ma,
vieläkin ihan ajoissa! — Sinä et tietystikään ehtinyt kuulemaan itse
tapahtumasta muuta kuin pääasian?
EERO
En paljoa! — Täällähän on trokari-Jussi! Mitä hän asioitsee?
PEKKA
Jussi on tavallaan sotkeutunut tuohon venhejuttuun. (Jussille.)
Odotahan nyt hetkinen, niin me pian selvitämme teidän airotappelunne.
(Eerolle.) Naskali-Ville saatiin siis kiinni?
EERO
Hänet tuodaan tänne — ja Mutkalan Ansu myös!
PEKKA
Mitä Ansulla on tässä tekemistä?
EERO
Hänhän se on sankari! Oikea Nelson, joka pelasti meritaistelun — ja
märkä kuin sorsa!
PEKKA
Soo! No, kuka olisi uskonut! — Mutta se onneton vahti!? Ken se oli?
EERO
Hajasmaan Hemmi.
JUSSI
Se oli juuri Hemmi, joka minulta airot ryösti.
PEKKA
Ahaa! Nyt minä ymmärrän. Tapellessaan teidän kanssanne myöhästyi
Hemmi vahtipaikaltaan. Trokari-Jussihan taitaa ollakin syypää koko
skandaaliin.
JUSSI
Mihin syypää? Syypää siihen, että tulee ryöstetyksi? Ohoh — teidän
komentoanne!
PEKKA
Kohtapa saamme nähdä! Tuleeko Hemmi tänne?
EERO
Tulee. Hän ei voinut jättää niin tärkeätä vankia kuin Naskali-Villeä.
LOIRONEN (tulee katsomosta, huutaa taakseen)
Eivät ne köynnökset riitä! Näyttämön edus jää ihan tyhjäksi. Sanoinhan
jo äsken, että on hankittava lisää. (Vetää oven kiinni.)
PEKKA
Miksi ei Loironen ole puettuna kenttäharmaaseen — eikä ole mukana?
LOIRONEN
Puettunako? Kahta herraa ei voi palvella. Minä maalaan palokunnalle
suurta järveä — (nyökkää päällään näyttämölle päin) — tuolla noin.
Mitäs palokunnalla tekee, ellei ole järveä — ja mitäs —
PEKKA
Miksi ei Loironen maalaa sitten?
LOIRONEN
Kahta herraa ei voi palvella. Kun minä haistoin, että tuolla joella
tapahtui jotakin erikoista, niin juoksin rantaäyräälle ja kiipesin
korkeimman kuusen latvaan katselemaan.
PEKKA
Loironen näki siis koko tapahtuman?
LOIRONEN
Kokoko? Kaikki tapahtumat! Kaikki! Ja kun minä näin, miten märkä
Mutkalan Ansu oli, niin kiipesin kuusesta alas, juoksin Jairakan
pirttiin ja vein Ansulle pisimmän mekon, minkä käsiini sain. Eihän
sitä Ansu-rukkaa voinut ilki-alastomana tuoda tänne, jossa talo on
naisia täynnä. Sieltä se nyt kohta tulee kuin Rooman paavi. Annoin
vielä paperihattunikin hänelle. Ansu kun on vähän alaston lakipään
paikoiltakin.
(Raju avaa oven katsomosta. Sisään tulevat Ansu, puettuna pitkään
mekkoon ja paperihattuun, sekä Ville, Hemmi, Raju ja Korsu viimeisenä.)
PEKKA
Tiedätkös sinä, Ville, mitä sinulle nyt tehtäisiin, jos olisi tosi
kynnessä? Sinut ammuttaisiin muitta mutkitta.
LOIRONEN
Selkäsauna on pahankuriselle parempi kuin ampuminen. Selkäsaunasta voi
parantua, mutta ampumisesta paatuu iäksi.
PEKKA
Kuka tuli kaikkein ensin tapahtumapaikalle — siis rannalle?
LOIRONEN
Minä kuusen latvaan!
PEKKA
Minä sanoin rannalle!
LOIRONEN
Varas tietysti — Ville.
PEKKA
No, kuka tuli Villen jälkeen?
LOIRONEN
Tuo Rooman paavi — vaikka hän oli silloin vielä tavallinen Mutkalan
Ansu.
PEKKA
No, Ansu! Miksi menit rantaan?
ANSU
Minulla on kylmä — eikö kellään ole antaa pientä lirausta?
EEVA-KAISA (on tullut juuri katsomosta)
Minä tuon kahvia aivan heti! (Juoksee keittiöön.)
PEKKA (koettaa vaistomaisesti taka-taskuaan)
Nytpä se kananpesä olisi tarpeellinen. Unohdin koko jupisterin. — Eikös
Korsu muista, missä sen munan pitäisi olla.
KORSU
Jossakin se oli vikkeripellossa — kaipa tuo löytyy — jos lie siellä
ollut — (menee ulko-ovesta).
ANSU
Pelkkä toivokin jo lämmittää —
PEKKA
Ala sitten! Miksi menit rantaan?
ANSU
Minä epäilin Villeä. Menin utelemaan, mutta tulin myöhään. Ville oli jo
sitonut venheet ja työntänyt rannasta —
JUSSI (astuu esiin)
Eei! Kyllä nyt juuri vissiin aletaan väärästä päästä!
ANSU (huomaa Jussin nyt vasta)
Kas vaan! Paistaako kuukin näin pouta-iltana? Tietääkö trokarikin
jotakin?
JUSSI
Venheet olivat rannalla, kun minä otin aironi — ja siihen jäivät. Kun
minä sitten nousin vainiotörmälle, niin tuo Hemmi juuri tuli minua
vastaan —
HEMMI
Silloin olin menossa venheitä vartioimaan — ja kun Jussilla oli minun
aironi olallaan, niin otin ne kainalooni —
LOIRONEN
Ja Jussi keikahti kuin kerä pyörtänölle.
JUSSI
Juuri minun olivat airot, jotka otin omasta veneestäni.
LOIRONEN
Omastasi otitkin — mutta ne olivat Hemmin airot — tervatut lappeet —
HEMMI
Ja ne ovat vieläkin rannalla.
PEKKA
Mitä sinä, Jussi, täällä oikeastaan valitat? Hemmi vain otti sinulta
omansa.
JUSSI
Miksi minun venheeni vietiin ilman lupaani?
EERO
Vaimosi antoi luvan ja minä annoin sinulle viisi markkaa. Eikö asia ole
niin?
JUSSI
Mutta minä ajattelin sitten toisin, ihan juuri —
ANSU
Ja otit sieltä missä otettava oli — tapasi mukaan.
JUSSI
Mitä se H.H.H. tässä viisastelee?
HEMMI
Älä sinä Ansua näyki. Ansu oli sankari sellainen, joksi sinä et pysty —
LOIRONEN
Niin — kun Ville oli saanut venheet rannasta irti, tuli Ansu — ja kun
ei muuta neuvoa ollut, niin heitti Ansu takin yltään, kengät jalastaan
ja heittäytyi virtaan, sai kiinni perimmäisen venheen perästä, kapusi
venheeseen ja silloin alkoi kilpasoutu. Ville souti virralle päin ja
Ansu huopasi vastaan. Minä näin tuon taistelun. Se kesti kauan — sitten
tuli Hemmi — ja sitten pikku-poikia — sitten saatiin nuoraa — ja sitten
tulivat kaikki miehet — heitettiin lasso Ansulle — ja koko roikka
hinattiin rantaan takaisin. Mutta Ansu oli huovannut jo kuitenkin
neljännestunnin, eivätkä venheet menneet yhtään eteenpäin — muuta sen
kuin virran mukana alaspäin. Ansu teki sellaisen sankarityön, että minä
tuskin pysyin kuusen latvassa — aloin niin ilakoida. Ja heti kun miehet
lähtivät, kipusin kuusesta ja juoksin Jairakalle mekkoa hakemaan.
PEKKA
Ansu Mutkala on tehnyt meille suuren palveluksen — ehkä niin suuren,
että siitä aiheutuu meidän voittomme — jos se saadaan. (Menee
kättelemään Ansua.) Minä kiitän sinua — sinä teit oikean miehen työn!
ANSU
Nähkääs nyt taas! Minusta tehdään sankari ilman muuta. Näin minusta
aina tehdään mitä milloinkin. Nytkään ei minua olisi tarvittu
ollenkaan, ellei Jussi olisi käynyt airoja anastamassa, sillä Hemmi
olisi siinä tapauksessa ehtinyt ennen minua ja pysäyttänyt venheet jo
rannassa.
HEMMI
Niin olisinkin! Jussi minut pidätti ja on sentähden koko hötäkkään
syypää.
VILLE
Niin minunkin mielestäni. Jussi on syypää ihan kaikkeen! (Kaikki
nauravat.)
PEKKA
Ei nyt sentään, kaveri-hyvä! Kyllä sinä olet suurin Efialtes, sinä!
VILLE
Mikä se on?
PEKKA
Se on kavaltaja, se!
VILLE
Niin kai vastustajan suussa — porvarien mielestä. Mutta vähältä piti,
ettei minustakin tullut sankari — meikäläisten mielestä.
ANSU
Älä löpise! Ota minusta esimerkki! Jos haluat tulla oikeaksi
kommunistiksi, niin älä itse tee mitään. Odota siksi kunnes muut
sinusta leipovat jonkinlaisen pötkyn. Ei koiran kureilla eikä konnan
koukuilla mitään puoluetta edistetä.
HEMMI
Oikein, Ansu! Se ajatus kelpaa kaikenvärisille puolueille.
JUSSI
Älkää sitten koukkuilko! Antakaa minun aironi ja veneeni takaisin!
ANSU
Odotapas, sinä kuun paiste! Jos mulla ei olisi niin vilu —
EEVA-KAISA (tulee keittiöstä Korsun seurassa)
Tässä on kuumaa kahvia Ansulle! (Menee takaisin.)
ANSU
Kiitos, tyttöseni! (Juo). Kiitos vaan, Korsu! Sinä olet kai tottunut
pikkupoikana varastelemaan mäkimuijain kananpesiä. (Juo loppuun.)
Tuhansia kiitoksia! — Vai pyytää Jussi venettään tähän huoneen
lattialle —
JUSSI
Omaan rantaan se on tuotava — ja maksettava —
EERO
Vieläkö yli sen, mitä jo sait?
ANSU
Saanko minä maksaa hänelle omalla tavallani, niin asia heti on selvä.
PEKKA
No, jos selvenee, niin maksa vain!
ANSU
Tulehan tänne, Jussi!
JUSSI (tulee vastahakoisesti vähän lähemmäs)
Eihän sinulla ole edes housujakaan, mistä maksaisit!
ANSU
Minulla on kultaa suussa!
N:o 10. (Laulaa)
Hui, hai, heli vei!
Mun heilani vei
mies tyhmä kuin pyöreä kuu.
Hui, hai, tuli tei!
Sen jälkehen kai
on juipilla virnissä suu.
Hui, hai, ruma kuu,
sen palkaksi sait,
kun heiluvan heilani nait.
Hui, hai, luli luu!
Kun nait.
niin sait:
luli, lullan luu, tuli tuu!
TOISET (nauravat ja ilakoivat).
JUSSI
Heilaa sinä vaan rekirenkuttaja! (On laulun lopussa alkanut perääntyä,
menee nopeasti ulos).
HEMMI (huutaa jälkeen)
Älä vaan vahingossa ota minun airojani!
PEKKA
Mitä teemme nyt tälle pääpukarille?
EERO
Annetaan poliisin huostaan! Hän aikoi varastaa meidän venheemme.
PEKKA
Mutta kun ei kuitenkaan tullut mitään suurempaa vahinkoa — paitsi
Ansulle —
ANSU
Kun minun annettiin kuitata tuon äskeisenkin lasku — niin annetaanko
minun oikeudekseni hirttää tuo Naskali-Ville?
PEKKA
Hirttääkö? Älä nyt sentään!
ANSU
Akkuraatisti juuri justiinsa! Minä tahdon hänet kerran hirttää hänen
omaan pikilankaansa.
VILLE
Mikä puolue-kaveri sinä olet, joka revit etkä rakenna! Ja mitäs tässä
tyhjästä melutaan! Kun te piditte leikkisotaanne, niin pidin minäkin.
ANSU
Ja leikin jälkeen pannaan pikku kiekura — ja se kiekura olkoon sinun
hirttonuorasi solmukka! Älä sinä suutaroi kaiken maailman asioita — ja
tee niistä tallukoita, kuten äsken omasta saarnastasi Sirpan pajalla.
Minä kuulin sen ja tein siitä laulun.
HEMMI
Ahaa! Se kai se Ansun hirttonuora onkin!
PEKKA
No, ala hirttää sitten!
ANSU
N:o 11 (laulaa)
Ville kun pieksun ja tallukan neuloo,
se kengän on kauhea kuva!
Aatokset ankarat lestiä seuloo,
mut lestien malli on ruma!
Ville se takovi toimessansa,
ja takovi toimettomana:
polvella nahkana joutilas kansa,
ja vasarana kiivas sana.
Vasara kun lyö ja pikilanka laulaa,
on aatetta pieksujen suku.
Tallukan pohjaa saarnansa pauhaa
ja suuri on lestien luku.
Pikilanka sitoo
ja plikinisku nitoo,
niin uskovi kommunisti.
Mutt' oppinsa lie
vain kettujen tie,
ja touhunsa aate-risti.
(Naurua.)
PEKKA
Kuulepas, kaveri! Tuo taisi olla kamala hirttonuora — vai mitä arvelet?
LOIRONEN
Jo Ville häpeää! Ensi kerran eläissään — luulen.
PEKKA
Olet siis hirtetty ja saanut rangaistuksesi. Näytäpä nyt, miten kuollut
mies kävelee. Tallusta tiehesi! (Telefooni soi). Heissan! Urakka on
kai lopussa! — Halloo! — Niinkö? — Vai niin! — hyvä on! (Panee torven
pois.) Venhemiesten sala-isku selkään hajoitti heti ylivoimaisesti
vihollisen hyökkäyksen. Taistelu on lopussa, ja meidät tuomittiin
voittajiksi. Hurraa! (Toiset huutavat hurraata). Eero! Anna tieto
tiiliuunille! — Nyt, Korsu, saatte ryhtyä iltamapuuhiinne! Meidän
puolestamme on talo taas käytettävänänne. Hajaantukaa!
EEVA-KAISA (tulee keittiöstä)
Joko saa soittaa?
PEKKA
Jo — vaikka laulaa ja tanssiakin! Ovatko ruokapöydät jo juhlakentällä
kunnossa? Miehet tulevat kohta. Taistelu on lopussa.
EEVA-KAISA
Soppa-Lotat siellä häärivät — en tiedä.
PEKKA
Minä menen katsomaan! (Menee katsomoon).
EEVA-KAISA (aikoo telefooniin, mutta pysähtyy äkkiä)
Paljonko niitä isoja pötkyjä nyt pitikään! Ohs! Kaikkihan tässä menee
sekaisin — (Menee nopeasti takaisin.)
LOIRONEN
Kuule, Korsu! Ne köynnökset eivät riitä. Mitä sinä aiot panna
näyttämö-seinälle? Maalaamaan minä en ehdi enää mitään.
KORSU
Köynnöksen tekijät ovat jo lähteneet metsään. Hoida sinä vaan järvesi!
LOIRONEN
Se on jo kuivamassa.
KORSU
Mutta ellei kuivakaan —?
LOIRONEN
Siltä varalta minä maalasin siihen korsun rannalle — siihen voi
pistellä liian veden, ha, ha, ha!
KORSU
Sinä, parkule! Olisit maalannut puron, niin sitä myöten se olisi
pikemmin loirotellut — ihan itsekseen. (Menevät näyttämölle.)
ANSU
Ehei, Hemmiseni! Ei se enää käy! Miksi teitte minusta sankarin! Minun
koko näköpiirissäni ei ainakaan tällaisena päivänä näy ainuttakaan
kananpesää eikä jäniksen munaa.
RAJU (on seisonut akkunan luona)
Katsokaahan noita! Tuossa tulee jo suojeluskuntalaisia!
HEMMI
Eiväthän ne vielä ole voineet tänne ehtiä.
RAJU
Kohta astuvat sisään — niin näet.
ANSU
Ehkä ne ovat karkureita! Eikö sellaisiakin ole sodassa?
HEMMI
On kai joskus.
ANSU
No, jos on — niin tarvitaanhan niitä kai näin harjoituksissakin —
täydellisyyden vuoksi.
RAJU
Miten ihmeessä ne jo ovat tänne ehtineet?!
ANSU
Onhan toki ilma-laivoja — ja on langaton lennätin —