Laivurisen huomio kiintyi koko ajaksi naapuritalon kaivolta kuuluvaan
meteliin. Velan johdosta, joka hänellä oli Vaittiselle, tuon joukon
isännälle, oli hänen ja Vaittisen välillä olemassa erityinen suhde,
mikä saattoi hänet vielä tarkkaavaisemmin seuraamaan tapauksia tiellä.
Tyttö, -- Maija -- oli Laivurisen entisiä oppilaita; hän oli pari
lukukautta käynyt kansakoulussa. Oli koulussa osoittautunut kelpo
tytöksi, eikä opettajalla ollut vieläkään mitään syytä epäillä häntä.
Tytön vanhemmatkin Laivurinen tunsi. He olivat siivoja, köyhiä ihmisiä
ja varmaan rakastivat tytärtänsä: olisivat varmaan itkeneet ja harmaata
päätänsä repineet, jos olisivat sattuneet tätä näkemään! Tuo kaikki
johtui omituisen lämpimästi Laivurisen mieleen. Rakkaiksi tulevatkin
vanhemmilleen ja opettajilleen kiltit tytöt. Eivät ne koskaan mieltä
murra, ovat aina oppivaisia ja palvelevaisia...