Joukko matkustavaisia pidättyi hevosiansa juottamaan naapuritalon
kaivolle. Olikin nyt lämmintä ilmassa! Tie tomusi, tukki suut, silmät
ja korvat. Heinäkuu oli käsissä ja kuumia poutailmoja jo ollut pitemmän
aikaa. Mitäpä siinä teki matkustaja muuta kuin pidättyä joka kaivolle
mikä likelle sattui, juomaan itse ja juottamaan hevosiansa. --
"Älä aja, Mikko! Hoi! Älä aja, pidätä... Annetaan vettä hevosille!"
huusi joku peräjoukosta etumaiselle.
Mikko oli juovuksissa, huojui ja hoippui kuin mikä; vielä päälliseksi
näytti puoleksi nukkuvan. Useat muutkin ajajat nukkuivat, mikä makasi
rattailla selkiselällään, pää alaspäin, mikä missäkin asennossa virui
ja rötkötti. Yksi ja toinen heräsi huutamaan, mitä oli milläkin
sanottavaa, useimmiten joutavaa, vieläpä sikamaistakin. Kielet
sammalsivat, silmät olivat oudosti muljollaan viinasta ja unesta.
Mutta Miska ei seisahtunut vaikka haukuttiin ja nimiteltiin monella
nimellä, eteenpäin vain ajoi ja haukkui vastaan. Mutta se, joka ajoi
Miskan perässä, suisti kaivopihalle, ja toiset menivät perästä.
Miskankin täytyi palata, kun ei yksin viitsinyt mennä. Palatessaan hän
kiroili ja pauhasi, ikäänkuin olisi mikäkin mies ollut. Eräs
vanhemmanpuolen mies -- isännäksi kuuluivat toiset sanovan -- oli
hyvästi juovuksissa hänkin, istui hirrenpätkällä, kun nuoremmat
juottelivat hevosia, jaksatti toisille jotain vanhaa, nuoruudenaikaista
tappelujuttua. Juttu oli olevinaan hauska ja kummallinen. Äijä kertoi,
miten hän eräänäkin yönä tappeli. Oli ollut jo makuulla tytön vieressä,
kun tuli kaksi muuta -- nimetkin mainitsi. Ne tulivat tervatampein ja
pannunvarsin ja rupesivat niillä paukuttelemaan tuoliin ja pöytään ja
häntä pois ajamaan. "Mutta karhu nousi sängystä", hän kertoi. (Toiset,
erittäinkin pojat, kuuntelivat ihastellen, jännityksellä.) Ja sitten
kun "karhu" oli noussut sängystä, ampunut kaksipiippuisella ja vetänyt
vielä lasketun kuusituumaisen, niin -- olivatpa lähteneet. Hätä oli
tullut käpälän alle.
"Saakeli, no löittekö te?"
"No, etkö sinä nyt, sen tohlo, kuule, kun juuri kerron, että halkaisin
käsivarren!"