BARNAU. Yleisestä vetovoimasta oli puhe.
ULRIKA. Sepä varsin tärkeä peruste! Vetovoima pitää koko maailman
koossa.
BARNAU. Kuuletteko, herra Schummrich.
ULRIKA. Vetovoima yhdistää maan auringon kanssa.
BARNAU. Kuuletteko, herra Schummrich, vetovoima yhdistää esineitä
toisiinsa.
SCHUMMRICH. Niin, minä muistuttelen, -- siitä oli puhe koulussa.
ULRIKA. Ilman vetovoimaa rymähtäisi maailma kokoon.
BARNAU. Ja ihmissuku kuolisi kokonaan.
ULRIKA. Kuinka, Oswald?
BARNAU. Sittemmin enemmän tästä, toiset kokoontuvat jo teelle.
Kahdestoista kohtaus.
Entiset. Adelgunda, Iduna (vasemmalta). Irmgard (oikealta).
Palvelia (perältä, oikealta).
PALVELIA (jääpi Thusneldan avuksi, hänen taakseen).
SCHUMMRICH. Neitini, armollinen rouva, neiti Iduna -- (hiljaa
Barnau'ille). Iduna-neiti on teki myöskin hyvin sievä!
BARNAU. Minusta hän on hurmaava.
SCHUMMRICH. Siis jompikumpi. Mutta kumpi?
IRMGARD (on istunut Ulrikan viereen).
ADELGUNDA (on istunut Idunan viereen, hiljaa hälle). Sinun pitää
käyttäidä ymmärtäväisesti, et saa näyttää kyyneleitä.
ULRIKA. Etkö istu meidän viereemme, Oswald?
ADELGUNDA. Minä pyydän, Oswald-hyvä, suo se kunnia meille.
PALVELIA (tarjoo kaikille teetä).
BARNAU. Kyllä minä paikkani löydän. Minä odotan toki yhtä vielä, jonka
pyysin jäämään teelle. Ahaa, tuolta hän tuleekin.
Kolmastoista kohtaus.
Entiset. Offenburg (vasemmalta, perältä).