IRMGARD (pettyneenä). Äidille? Kenestä te puhuttekaan? Ken on esine,
jolle onnenne luomisen uskotte?
OFFENBURG. Iduna.
IRMGARD (pilkallisesti, katkerasti). Iduna! Hahaha! Tuo puolikasvuinen
letukka! Herrani, minusta on hyvin kummallista, että te valitsette
minut uskotuksenne lempenne juonissa, joita meidän tietämättämme
talossamme kutonut olette. Se on kaikkea muuta, kuin sopivaisuuden ja
hyvien tapojen mukaista. Minä pyydän, älkää enää tästälähin vaivatko
itseänne minun tähteni, minä valitsen itselleni toisen lääkärin.
(Pois).
OFFENBURG. Olenko vallan mieletön? Mitä se? Mistä hän lie suuttunut?
Vait -- tuolta tulee Iduna takaisin.
Neljäs kohtaus.
Offenburg. Adelgunda (vasemmalta).
ADELGUNDA. Te tahdoitte puhutella minua, herra tohtori? Anteeksi, että
otan Teidät vastaan täällä -- kamarini on vallan täynnä paperiloita.
OFFENBURG. Siitä ei mitään, suokaa Te anteeksi, että olen Teitä
häirinnyt.
ADELGUNDA. Saanko tietää, mikä Teidät on tänne saattanut?
OFFENBURG. Ilman esipuheita, armollinen rouva, minä rakastan tytärtänne
ja pyydän Teidän suostumustanne.
ADELGUNDA. Kuinka, herrani?
OFFENBURG. Taitoni, mun koko pieni omaisuuteni, on varma vakuutus
siitä, että voin tarjota tyttärellenne huolettoman tulevaisuuden.
ADELGUNDA (kylmästi). Minä kunnioitan arvoisata tarjoustanne, herra
tohtori; sääli vain, että mun täytyy siihen kieltävästi vastata.
OFFENBURG. Tyttärenne vastaa rakkauteeni rakkaudellaan.
ADELGUNDA. Te olette siis minun tietämättäni edistänyt salahankkeitanne
tyttösen kanssa?
OFFENBURG. Älkää panko pahaksenne, mutta lempivät tahtovat olla varmat
toisistaan, ennenkuin vanhempia asiasta puhuttelevat.
ADELGUNDA (ylpeästi). Vaikka kaikki niin tekisivät, en minä kuitenkaan
saata esitykseenne suostua. Te olette sillä saattanut tyttäreni
vaikeaan kamppaukseen itsensä kanssa, sillä minulla on toiset ajatukset
hänen suhteensa, ajatukset, joita Teidän pitää seurata, ajatukset,
jotka minulle kiitollisuutta ja suurempia etuja tuottavat.
OFFENBURG. Onko se viimeinen sananne?
ADELGUNDA. Se on viimeinen sanani. Voikaa hyvin, herra tohtori.
(Pois).
OFFENBURG. Iida oli oikeassa. Mitäs nyt? Jospa vain saisin puhutella
häntä. Mutta nyt häntä äitinsä varmaankin tarkkaan vartioipi.
(Mennessään). Jos uskoisin Barnau'ille kaikki!
Viides kohtaus.
Offenburg. Barnau (aikoo perältä, oikealta vasemmalle).
BARNAU. Kas vain, herra tohtori! Mitä? Aiotteko mennä pois?
OFFENBURG. Toimitukseni täällä on päättynyt.
BARNAU. No, mutta jääkääpä tänne kerran ilman toimituksettakin. Naiset
kokoontuvat tänne aivan paikalla, juottehan kupillisen teetä kanssamme?
OFFENBURG. Anteeksi, min'en saata jäädä.
BARNAU. Min'en kuuntele anteeksipyyntöjä, Teidän pitää.
OFFENBURG. Olkoon menneeksi, minä tulen! Minä olen asemassa, josta
ainoastaan Teidän neuvonne minut lopullisesti pelastaa taitaa.