(Ruokapöytä perällä on varustettu teen-juontia varten).
Ensimmäinen kohtaus.
Iduna.
IDUNA (vasemmalta, etu-alalta). Kello on yli kuuden, hänen pitäisi jo
olla täällä. Missäpä hän viipyneekään. -- Ahaa, tuoltapa hän tuleekin!
Toinen kohtaus.
Iduna. Offenburg (vasemmalta, perältä).
OFFENBURG (kiireesti). Mitä on tapahtunut, armas impeni? Hetki sitte
sain kirjeenne. Te tahdoitte välttämättömästi puhella kanssani. Onko
mitään tapahtunut?
IDUNA. Oi, ystäväni, minä pelkään vaaran meitä uhkaavan.
OFFENBURG. Mikä Teitä peloittaa?
IDUNA. Barnau-orpana oli tän' aamuna erinomaisen ystävällinen minua
kohtaan, ja samalla ilmoitti hän aikovansa naida, niin, hän lupasi
vielä tänäpäivänä esitellä morsiamensa. Äitini luulee varmasti hänen
tarkoittavan minua, ja minä, minäkin pelkään samaa. Jos hän todellakin
valitseisi minut, olisi äitini tietysti valmis suostumaan, ja minun
täytyisi mennä hänelle.
OFFENBURG (katkerasti). Tietystikin, herra Barnau on kuuluisa pohatta,
hän saapi etu-oikeuden äidiltänne.
IDUNA. Voi, minulla on kova kamppaus edessäni vielä, mistä saanen
voimia vastustellakseni äitiäni!
OFFENBURG. Nyt pitää meidän tehdä jotakin!
IDUNA. Niin, mutta mitä?
OFFENBURG. Joka olisi pitänyt tehtämän jo aikoja sitte. Meidän täytyy
ilmaista rakkautemme ja pyytää äidiltäsi suostumusta siihen. Tuskin
olisi hän ennen sitä kieltänyt ja sinä olisit nyt minun morsiameni.
IDUNA. Nyt on jo myöhäistä.
OFFENBURG. Eipä niinkään, orpanasi ei ole vielä ennättänyt ilmaista
asiaansa, meidän täytyy ehtiä ennen häntä. Minä menen nyt heti paikalla
äitisi luoksi, ilmoitan hälle rakkautemme ja pyydän häneltä sinua. --
Missä tapaisin nyt äitisi?
IDUNA. Hän on kamarissaan järjestelemässä kirjekokoelmiaan ja
paperiloitaan. Senlaisessa työssä hän ei mielellään anna häiritä
itseään.
OFFENBURG. Ja kuitenkin pitää sen tapahtua. Saata minut hänen luokseen!
IDUNA. Ei juuri vielä, minä käyn hälle ensin ilmoittamassa Teidän
olevan täällä!
OFFENBURG. Se lisäksi, -- minä odotan täällä.
IDUNA. Oi, ystäväni, ken olisi eilen illalla saattanut ajatella tätä,
kun puhelimme metsässä. Kumpikin silmäilimme niin toivosta autuaina
tulevaisuuteen!
OFFENBURG. Minä toivon yhä vielä. -- Meneppä äitin luo!
IDUNA. Minä menen. Oi, kuuluvasti sykkii sydämeni pelvosta.
(Pois).
OFFENBURG (levottomasti edes takaisin). Yksi ainoa silmänräpäys syöksi
meidät uneksumamme onnen kukkuloilta! Oi, onnetonta salaisuuttamme! Ja
se oli toki niin autuaan suloinen!
Kolmas kohtaus.
Offenburg. Irmgard (oikealla, etu-alalla).
IRMGARD. Te täällä, hyvä tohtori, ja aivan yksinänne? Miks'ette
ilmoittanut olevanne täällä? Hupaista vain, että tulette meille
tee-aikanakin, ettekä ainoastaan velvollisuuksienne pakoituksesta.
OFFENBURG. Hyv'iltaa, neitini!
IRMGARD. Tohtori, Te olette liikutuksessa, olette hajamielinen, mikä
Teitä vaivaa?
OFFENBURG (hajamielisesti). Minuako? Ei mikään! Anteeksi,
valtasuonenne!
IRMGARD. Te olette levoton, hämillä, onko Teille tapahtunut jotain?
Ettekö usko sitä minulle? Te tiedätte minun suuresti kunnioittavan
Teitä, olevan ystävättärenne. Voinko ehkä olla Teille avuksi?