ULRIKA. Hovineuvos von Halten'in rouva, me ainoastaan tavallisia
porvari-olentoja. Me myönnämmekin Teille ensimmäisen sijan.
ADELGUNDA. Tuo kohteliaisuutenne ei enää suo sananvuoroakaan.
Seitsemäs kohtaus.
Entiset. Ottilia (vasemmalta, perältä).
OTTILIA (näyttämön ulkopuolella, laulaa tai ainakin rallittaa).
Kas, Koitar tuo
Kuin loiston luo
Nyt laaksoihin, tuntureille!
IRMGARD. Tuolta tulee jo hänkin!
ADELGUNDA. Tuo alituinen loilottaminen alkaa tuntua yhä
inhoittavammalta.
ULRIKA. Nyt toki kumminkin osasitte oksaan.
OTTILIA (esiin, mukavassa aamu-puvussa, leveälierinen olkihattu päässä,
panee heti hatun pois, laulaa). "Kuin kaunihisti Koitar koittaa!"
(Puhuu iloisesti). Kunnioituksella tervehdin teitä, hyvät naiset!
ULRIKA. Sen kuulimme jo sadan askeleen päästä.
IRMGARD. Sinähän laulat kilpaa leivosten kanssa.
OTTILIA (kuin ennen). Ainakin nousin minä leivosten kanssa ja olen
aamun herttaisuutta luonnon vapaudessa nauttinut, sill'aikaa kun te
vielä vuoteellanne viruilitte. Min'en ymmärrä, kuinka te saatatte niin
kauvan loikoilla, huolimatta elämän nautinnosta.
ADELGUNDA. Me emme ollenkaan kaipaa sinun kehoitustasi.
ULRIKA. Tieteellisesti sivistyneelle on öisen lampun himmeys
mieleisempi, kuin auringon häikäisevät säteet.
IRMGARD. Juosta aamu-kasteen kosteudessa on moitittavan
huikentelevaista.
OTTILIA. Huhuu, mitä katkeria vastauksia! Te olette jälleen
tavallisella, ystävällisellä tuulella, min'en tahdo häiritä teitä.
(Ystävällisesti) Thusneldaseni, oletko hankkinut maitoa tänne?
(Menee ruokapöydän ääreen, juopi seisoaltaan maitoa).
ADELGUNDA. Mutta Thusnelda!
THUSNELDA (on mennyt ulos ja palannut Ottilian kanssa, mutta toiselta
sivulla). Armollinen rouva!
ADELGUNDA. Mitä kahvia tämä nyt jälleen on! Vesi ei ole kiehunut!
THUSNELDA. Anteeksi, minä olen sen itse keittänyt.
ADELGUNDA. Ja tämä maito, tämä on todellakin hirveätä.
THUSNELDA. Se on aivan tuoretta, vasta kyökistä tuotua!
ADELGUNDA. Niin, niin, vastauksia ei neitsyeltä koskaan puutu, mutta
kahvi ei siitä paremmaksi muutu.
ULRIKA. Minun täytyy myöskin muistuttaa sinua olemaan vähän
huolellisempi, Thusnelda; salati, jonka eilen sain päivälliseksi, oli
aivan turmeltunut.
THUSNELDA. Se oli omasta kasvi-tarhastamme, ja meidän puutarhurimme on
tunnettu hyvästä kasvinhoitamisestaan.
ULRIKA. Mutta salati oli huonoa. Äläkä aina väittele!
IRMGARD. Niin, sinun pitää totuttaa itseäsi jättämään pois tuon ruman
väittelemistavan. Se ei sovi sinunlaisellesi. Minä unohdin nenäliinani
huoneeseni. Meneppä noutamaan sitä!
THUSNELDA (etualalta oikealle pois).
OTTILIA. Tyttö-parka!
ADELGUNDA. Sanoitko jotain?
OTTILIA (astuen keskelle). Sanoinpa kyllä, minä sanoin jotain, eikä
kenenkään käy kieltäminen minua sanomasta eikä väittämästä.
(Ärsyttyneenä). Tapaa, jolla te alinomaa kohtelette Thusneldaa, ei
saata kylliksi moittiakkaan!
ADELGUNDA. Mitä merkitsee mokoma ääni?
OTTILIA. Anteeksi, täti-rouva, ett'en säikähdä teidän pontevia
silmäilyjänne! Min'en soisi olevani Thusnelda-paran asemassa. Jok'ainoa
päivä on mielestänne kahvissa joku vika, ja minä olen vakuutettu että
se on vallan hyvää. Iduna, puhupas totuuden kieltä, onko kahvi ollut
huonoa?